Nurmes

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Nurmes on myös saari Rauman saaristossa.
Nurmes
Nurmes.vaakuna.png Nurmes.sijainti.suomi.2008.png

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°32′40″N, 029°08′00″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Pielisen Karjalan seutukunta
Kuntanumero 541
Hallinnollinen keskus Nurmeksen keskustaajama
Perustettu 1810
– kaupungiksi 1973
Kuntaliitokset Nurmeksen mlk (1973)
Valtimo (2020)
Kokonaispinta-ala 2 692,84 km²
30:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 2 401,37 km²
– sisävesi 291,47 km²
Väkiluku 9 388
105:nneksi suurin 30.6.2022 [2]
väestötiheys 3,91 as./km² (30.6.2022)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 11,4 %
– 15–64-v. 52,7 %
– yli 64-v. 35,8 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 97,9 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,0 %
Kunnallisvero 21,00 %
160:nneksi suurin 2022 [5]
Kaupunginjohtaja Asko Saatsi
Kaupunginvaltuusto 31 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • Ps.
 • Kok.
 • KD
 • Sin.

15
9
2
2
2
1
www.nurmes.fi
Nurmeksen rukoushuone

Nurmes on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa Pielisen pohjoispäässä. Kaupungin väkiluku on 9 388 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 2 692,84 km2, josta 291,47 km2 on vesistöjä[1]. Väestötiheys on 3,91 asukasta/km2. Nykyinen Nurmeksen kaupunki käsittää entisen Nurmeksen kauppalan ja siihen liitetyn Nurmeksen maalaiskunnan.

Nurmeksen naapurikunnat ovat Juuka etelässä, Lieksa kaakossa, Kuhmo koillisessa, Sotkamo ja Valtimo luoteessa ja Rautavaara lännessä.

Nimen alkuperä on Nurmesjärvessä. Sana nurmes on lähtöisin karjalan kielen sanasta nurmi, joka merkitsee niittyä kuten rantaniittyä.[7] Nurmeksen keskustan keskeisin osa sijaitsee harjulla Nurmesjärven ja Pielisen välissä.

Nurmeksessa järjestetään joulun alla paljon musiikillista toimintaa, kuten erilaisia konsertteja ja tapahtumia. Nurmes julistautui Suomen joululaulukaupungiksi vuonna 2005 ja Euroopan joululaulukaupungiksi 2009.[8] Nurmes tunnetaan koivujen kaupunkina, sillä Nurmeksen keskustassa, Vanhassa Kauppalassa, on tuhansia koivuja. Nurmeksessa sijaitsee Bomban karjalaiskylä ja kylpylä sekä Hyvärilä nuoriso- ja matkailukeskus.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmes sijaitsee itäisessä Suomessa Pielisen rannalla, Pohjois-Karjalan maakunnassa Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla. Nurmeksen naapurikunnat ovat Juuka, Kuhmo, Lieksa, Rautavaara, Sotkamo ja Valtimo. Lähimmät suurehkot kaupungit maanteitse ovat Kuopio (128 km), Joensuu (127 km) ja Kajaani (113 km). Rautateitse Nurmeksesta Joensuuhun on 160 km, jolloin rautatie kiertää Lieksan kautta. Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin Nurmeksesta on matkaa maanteitse 518 km ja rautateitse sinne pääsee vaihtamalla taajamajunasta kaukojunaan Joensuussa. Nurmeksen lähistöllä sijaitsee Tahkon matkailukeskus (121 km), Vuokatin laskettelukeskus (88 km), Kolin kansallispuisto (78 km), Tiilikkajärven kansallispuisto (56 km) ja Hiidenportin kansallispuisto (44 km).

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmeksen luontoa luonnehtii vaaramaisemat, metsät ja runsas vesistö. Nurmeksessa on kaiken kaikkiaan 409 järveä[9], joista suurin ja tunnetuin on Pielinen, Muita järviä keskustan lähistöllä ovat muun muassa Lautiainen, Nurmesjärvi ja Kuohattijärvi. Pielisen suurimmat saaret Nurmeksen puolella ovat Kynsisaari, Kuusisaari ja Retusaari.

Metsähallitus ylläpitää kolmea retkeilyaluetta Nurmeksessa. Raesärkkien alue muodostuu 5,9 km² suuruisesta suojelumetsästä ja 1,2 km² suuruisesta virkistysmetsästä. [10]Metsän lisäksi Raesärkiltä löytyy harjumaastoa, soita, järviä ja jokia. Mujejärven alue muodostuu 20 km² kokoisesta retkeilyalueesta, jossa on kallioita, harjuja, rotkoja ja järviä. Alueella voi valita yösijakseen laavujen lisäksi joko autiotuvan tai vuokrakämpän.[11] Peurajärvi sopii lapsiperheille ja kalastajille hyvin. Alueella on paljon kalaisia järviä, lampia ja jokia, joiden ympäri kulkee helppokulkuisia reittejä. [12]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmeksella on kaksi keskustaa, Porokylä ja Nurmes eli entinen kauppala. Vanha Kauppala sijaitsee Pielisen ja Nurmesjärven välissä harjun päällä. Taajamat halkoo kantatie 75. Suurimmaksi osaksi Nurmeksen kaupunki on haja-asutusaluetta. Porokylä sai nimensä 20. heinäkuuta 1891 sattuneen suurpalon seurauksena; suuri osa silloista kirkonkylää ”paloi poroksi”.[13]

Vuoden 2017 lopussa Nurmeksessa oli 7 765 asukasta, joista 5 034 asui taajamissa, 2 664 haja-asutusalueilla ja 67 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Nurmeksen taajama-aste on 65,4 %.[14] Nurmeksen taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli Nurmeksen keskustaajamaan, jossa oli vuoden 2017 lopussa 5 034 asukasta.[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaislöydöt osoittavat, että ihmisiä on liikkunut Nurmeksessa ainakin neljä vuosituhatta[13]. Ihmiset ovat kalastaneet Pielisen rannoilla, jotka olivat 3–4 metriä nykyistä järvenpintaa ylempänä. Myöhemmin alue jäi lappalaisille, kuten joukko heihin viittaavia paikannimiä osoittaa: Jurtti, Kurtsunpuro ja Kujanki.[16]

Nurmes mainittiin asutuspaikkana asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1556[13]. Nurmeksessa ilmoitettiin asuvan viitisenkymmentä ”ryssää” eli ortodoksikarjalaista.lähde? Alue kuului Käkisalmen läänin mukana Venäjän valtakuntaan. Alueen siirryttyä 1600-luvun alussa Ruotsille, karjalaiset muuttivat Venäjälle ja Nurmekseen muutti Savosta ja Kainuusta tulleita luterilaisia ja asutus alkoi levitä nopeasti.[13]

Vuonna 1638 perustettiin Pielisjärven luterilainen seurakunta ja sen ensimmäinen kirkko rakennettiin. Emäkirkko siirrettiin kuitenkin Lieksaan ja Nurmeksen kirkko jäi kappeliksi ensimmäisenä pappinaan Lauritsa Laurinpoika Hallitius. Vuosina 1656–1657 hän johti ruptuurisodassa talonpoikia venäläisten ja ortodoksikarjalaisten yrittäessä ryöstellä Nurmesta.

Vuonna 1652 Nurmes joutui osaksi Kajaania, Pietari Brahen alaiseksi. Tuona aikana pitäjä kehittyi ja liikenneyhteydet Kajaaniin ja Ouluun vahvistuivat. 1680-luvulla alkaneella veronvuokraajien eli arrendaattorien valtakaudella kehitys kääntyi päinvastaiseksi. Arrendaattorit, kuuluisimpana Simon Affleck eli Simo Hurtta, yrittivät alistaa talonpojat maaorjiksi. Väkeä muutti etelään ja asutus harveni. Vuonna 1697 talonpojat kapinoivat ja karkottivat veronvuokraajat.

Isonvihan jälkeen puolet pitäjästä oli autiona. 1700-luvulla vaikuttivat voimakkaasti Stenius-kirkkoherrat. Heistä Jakob Stenius vanhempi, kansan suussa Korpi-Jaakko, opetti seurakuntalaisiaan viljelemään soita. Kaskiviljely alkoi syrjäytyä ja peltomaan tarve pakotti talot hajautumaan takamaille. Pelto- ja niittyala laajeni jyrkästi vuodesta 1775 alkaen ja Nurmes alkoi kehittyä karjapitäjäksi.

Vuonna 1808 kenties kuuluisin nurmekselainen, rautavaaralaissyntyinen räätälinoppipoika Olli Tiainen, kohosi Pielisjärven talonpoikien johtajaksi ja sissipäälliköksi heidän ryhtyessään puolustamaan kotipitäjäänsä venäläistä hyökkääjää vastaan. Neuvokkaana ja taitavana soturina hän saavutti sekä alaistensa että Savoa puolustavan eversti Sandelsin luottamuksen. Venäläiset pidettiin poissa siihen asti, kun Suomen armeija vetäytyi Ruotsin puolelle.lähde?

Porvoon valtiopäivillä 1809 Karjalan ylistä kihlakuntaa edusti nurmeslainen Henrik Ullgren (17621836),[17] pitäjän luottamusmies ja esikuvallinen maanviljelijä.

Itsenäiseksi pitäjäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmes oli pitkään Pielisjärven seurakunnan kappeli ja siihen kuuluivat nykyisin itsenäiset kunnat Rautavaara ja Valtimo sekä osia Juuasta ja Kuhmosta.[13]

Nurmeksen pitäjä itsenäistyi vuonna 1810 ja sai nykyiset rajansa vuonna 1910 Valtimon erotessa itsenäiseksi kunnaksi.[13]

Kauppalan perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmeksen kirkko talviasussa.

Nurmeksen kauppala perustettiin vuonna 1876 lähes asumattomalle harjulle parin kilometrin päähän kirkonkylästä. Kauppalan asemakaavan piirsi Ferdinand Öhmanin suunnitelmien pohjalta Julius Basilier. Asemakaavassa erityistä huomiota kiinnitettiin paloturvallisuuteen, johon pyrittiin säännöllisellä ja väljällä rakentamisella sekä leveillä kaduilla ja puuistutuksilla.[13] Nurmes oli Suomen ensimmäinen omana, maalaiskunnasta erillisenä kuntana toiminut kauppala, sillä aiemmin perustetut Ikaalinen ja Iisalmi olivat epäitsenäisiä kauppaloita.

Johtuen kauppalan pienestä pinta-alasta sen väkiluku ei ollut koskaan suuri. Vuonna 1972 eli ennen maalaiskunnan liittämistä Nurmeksen kauppalaan asukasluku oli 2 652.[18] Kauppalan tärkeimmät elinkeinot olivat teollisuus ja palvelut. Lisäksi kunnan asukaista moni oli opettaja tai muu virkamies, minkä johdosta kauppalasta käytettiin nimitystä "herrojen kauppala".

Ennen kuntaliitosta kauppalan poliittinen rakenne oli hyvin oikeistolainen. 1930-luvulla kunnallisvaaleissa eniten kannatusta sai isänmaallinen kansanliike.[19] Sodan jälkeen suosituimmat puolueet olivat liberaalinen kansanpuolue ja kokoomus. Sen sijaan SKDL ei saanut koskaan yhtään valtuutettua kauppalan valtuustoon ennen maalaiskunnan liittämistä.[20] Maalaiskunnan liittämisen jälkeen suurimpia puolueita Nurmeksessa ovat olleet keskusta ja SDP.

Kaupungiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1973 alussa Nurmeksen maalaiskunta liitettiin Nurmeksen kauppalaan. Ennen kuntaliitosta kauppalan ja maalaiskunnan rajana oli lännessä Rajakatu ja idässä Mikonsalmen silta. Nurmeksesta tuli kaupunki 1. tammikuuta 1974. Kaupungin vaakunaksi tuli kauppalan vaakuna.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmeksen kaupunginjohtajana toimii Asko Saatsi, talousjohtajana Jussi Sallinen ja vs. hallintojohtajana Anne Korhonen.

Nurmeksen kaupungissa ja kaupungin toimielinorganisaatiossa ylintä päätösvaltaa käyttää 31-jäseninen kaupunginvaltuusto. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana kaudella 2017–2021 toimii Anni Savolainen (SDP), 1. varapuheenjohtajana Anneli Ollilainen (KESK) ja 2. varapuheenjohtajana Henry Määttä (KD). Kaupunginhallituksen] puheenjohtajana kaudella 2017–2021 toimii Matti Kämäräinen (KESK), 1. varapuheenjohtajana Yrjö Räsänen (SDP) ja 2. varapuheenjohtajana Mikko Meriläinen (KOK).

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 kunnassa oli 2 731 työpaikkaa. Niistä 15 % oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 64 % palveluissa ja 20 % jalostuksessa. Vuonna 2016 työttömiä oli 18,9 %, noin viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin maassa keskimäärin.[21]

Vuonna 2016 suurimmat yhteisöveron maksajat olivat Pielisen Osuuspankki, Porokylän leipomo ja Koneurakointi S. Kuittinen.[22]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmeksen väkiluku kasvoi pitkään tasaisesti. 1700-luvun puolivälissä Nurmeksessa oli noin 1 700 asukasta ja 1800-luvun alussa asukkaita oli jo yli 5 000. Eniten asukkaita oli vuonna 1960, jolloin väkiluku oli 14 990. Viime vuosikymmeninä väkiluku on ollut jyrkässä laskussa ollen vuonna 2014 hieman alle 8 200.[13]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Nurmeksen väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
11 550
1985
  
11 419
1990
  
10 944
1995
  
10 718
2000
  
9 781
2005
  
9 151
2010
  
8 508
2015
  
7 996
Lähde: Tilastokeskus.[23]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Nurmeksessa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[24]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Nurmeksen alueella toimii Nurmeksen ortodoksinen seurakunta.[25]

Sotilaalliset järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimat toimii Nurmeksessa Sotinpuron ampuma- ja harjoitusalueella. Myös Itä-Suomen huoltorykmenttiin kuuluva Sotinpuron varastoalue sijaitsee kaupungin alueella Rautavaaran rajan tuntumassa.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmeksen palveluorganisaatio jakautuu hyvinvointipalvelujen ja elinvoimapalvelujen toimialoihin. Elinvoimapalvelut muodostuvat kaupunginhallituksen ja kaupunkirakennepalvelujen toimialoista. Elinvoimapalvelujen kaupunginhallituksen toimiala vastaa erityisesti elinvoiman ja työllisyyden edistämisestä sekä strategisesta maankäytöstä. Elinvoimapalvelujen kaupunkirakennepalvelujen toimiala vastaa toimivan ja viihtyisän elinympäristön suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Hyvinvointipalvelujen toimiala vastaa hyvinvointipalvelujen kokonaisuudesta, vaikuttamistoimielinten (vanhusneuvosto, vammaisneuvosto, nuorisovaltuusto) toiminnasta sekä Siun Soten neuvottelukunnasta.

Nurmeksessa toimi vuonna 2009 Suomen ensimmäinen karjalankielinen kielipesä[26]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajeja ja seuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmeksessa oli vuonna 2018 toiminnassa 11 liikuntaseuraa[27];

  • Nurmeksen Sepot
  • FC-Nurmes ry
  • Nurmeksen Ampumaseura ry
  • Nurmeksen Naisvoimistelijat ry
  • Nurmeksen tennisseura
  • Nurmeksen Tsunami ry
  • Nurmeksen Urheilusukeltajat ry
  • Pielis-Golf ry
  • Tanssikerho Täysikuu ry
  • Pielisen Liitokiekkoilijat ry
  • Nurmeksen Kyykkäseura ry

Nurmeksessa voi harrastaa muun muassa golfia, lentopalloa, jääkiekkoa, kamppailulajeja ja tanssia. Nurmeksessa järjestetään myös uimakouluja ja vesiurheilua Break Sokos Hotel Bomban kylpylässä.

Liikuntapaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmeksessa on runsaasti ulkoiluun sopivia alueita ja reittejä, uimarantoja, luistelukenttiä ja runsas latuverkosto. Lähellä keskustaa olevia retkeilypaikkoja ovat muun muassa Ellun kalliot, jossa valaistu pururata ja hiihtolatu, Kohtavaaran luonto- ja historiapolku, jossa on Toivontorni-näköalatorni, Joukon polku, joka päättyy lintutornille ja Kotilanvaaran hiihtokeskus, jossa on valaistu pururata, jonka varrella on kuntoilulaitteita.

Nurmeksessa on 54 Nurmeksen kaupungin ylläpitämää liikuntapaikkaa. Muiden tahojen, seurojen ja yhdistysten, hoitamia liikuntapaikkoja on noin 15, joihin kuuluu muun muassa ratoja, kenttiä ja uimarantoja. Kaikki neljä kuntosalia ovat yksityisten ja yritysten ylläpitämiä. Kuntosaleja ovat ActiveGym Meijeri, Karjalan Kuntopaja, Nurmeksen kuntoilukeskus, Bomban kylpylän kuntosali ja Nurmeskodin seniorikuntosali.[28] Nurmeksen Laamilassa sijaitsee jäähalli, minkä lisäksi talvisin ympäri taajamaa on useita ylläpidettyjä ulkojäitä.

Hyvärilän matkailu- ja nuorisokeskuksen alueella on beach volley-kenttiä, frisbee-golf rata, pururata, valaistu latu sekä useita vuokravälineitä. Hyvärilän ja Bomban välillä kulkee ensilumenlatu, jossa voi hiihtää alkusyksystä loppu kevääseen saakka. Hyvärilän alueella sijaitsee myös Pielisareena, jossa voi harrastaa seinäkiipeilyä, boulderointia, voi vuokrata tiloja urheilua muita tapahtumia varten. Pielisareenalla on myös kuntosali.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmes-talo on Nurmeksen kulttuurikeskus, jossa toimii Nurmeksen kaupungin kirjasto, elokuvateatteri Kino Hannikainen, Galleria Tyko ja Kötsin museo. Kötsin museon lisäksi Nurmeksessa on toinen Nurmeksen kaupungin ylläpitämä museo Ikolan museo, joka toimii pääasiassa kesäisin.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmeksen taajaman arkkitehtuuri on pääasiassa 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin. Vanhan Kauppalan puutalot on rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Muutoin taajamassa näkyy myös funktionalismin tyylisuuntaus. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä eli RKY-kohteita on Nurmeksessa kolme. Nämä ovat Nurmeksen rautatieasema, Nurmeksen Vanhan Kauppalan alue ja Ylikylä.

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nurmeksen Joulumusiikki on vuodesta 1993 järjestetty valtakunnallinen joulumusiikkitapahtuma.
  • Immanuel-joulunäytelmää on esitetty keskustan kaduilla vuodesta 1989.
  • Drive-in&Rock – amerikkalaisia autoja, rock-musiikkia ja drive-in-elokuva.
  • Nurmeksen kesäakatemia & konsertit

Kesäteatterit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmeksessa toimii aktiivisesti kaksi kesäteatteria, Höljäkän kesäteatteri ja Bomban kesäteatteri, minkä lisäksi Kynsiniemen kesäteatteri toimii epäsäännöllisemmin.

Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalainen ruokakulttuuri vaikuttaa voimakkaasti Nurmeksessa. Luonnonantimia kuten sieniä ja kalaa käytetään paljon ruoanlaitossa ja monet ruoista valmistuu uunissa. Karjalaista ruokaa voi maistaa kesäisin Bomban kesätorilla ja Bomban ravintolassa. Sultsinat, karjalanpiirakat ja karjalanpaisti ovat tunnetuimpia karjalaisruokia. Nurmeslaisia karjalanpiirakoita voi löytää ympäri Suomen niin Pielispakarin, Porokylän Leipomon ja Männikkölän Pirtin valmistamina. Elintarvikeala on Nurmeksessa vahva ja kasvava ala, karjalanpiirakoiden lisäksi Nurmeksesta lähtee muun muassa kalaa ja marjatuotteita ympäri Suomen.

Nurmeksen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sekapotakka eli perunat maitoliemessä sekä marjatassi eli mustikkaa tai puolukkaa kaurahiutaleiden ja ruisjauhon kera.[29]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntayhteistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmes ja Valtimo ovat neuvotelleet yhdistymisestä ja huhtikuussa 2019 päätettiin että Valtimo liitetään Nurmekseen vuoden 2020 alusta alkaen.[30]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elsinen, Pertti (toim.): Nurmeksen kunnallishallinto 1865–1972. Nurmes: Nurmeksen kaupunki, 1984. ISBN 951-99583-4-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. 2,0 2,1 Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M06* 30.6.2022. Tilastokeskus. Viitattu 31.8.2022.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  6. Kuntavaalit 2017, Nurmes Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. Suomalainen paikannimikirja / [päätoimittaja: Sirkka Paikkala] ; [muu toimitus: Pirjo Mikkonen, Ritva Liisa Pitkänen, Peter Slotte] ; [kirjoittajat: Kirsti Aapala ... et al.]. - Helsinki : Karttakeskus : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007, s. 295
  8. Nurmes - Euroopan joululaulukaupunki Uusi joululaulu. Nurmeksen kaupunginkirjasto. Viitattu 27.12.2015.
  9. Nurmes Järviwiki. Viitattu 18.10.2018.
  10. Raesärkät - Luontoon.fi www.luontoon.fi. Viitattu 18.10.2018.
  11. Mujejärven alue - Luontoon.fi www.luontoon.fi. Viitattu 18.10.2018.
  12. Peurajärven virkistysalue - Luontoon.fi www.luontoon.fi. Viitattu 18.10.2018.
  13. 13,0 13,1 13,2 13,3 13,4 13,5 13,6 13,7 Nurmeksen historiaa Nurmeksen kaupunki. Viitattu 27.12.2015.
  14. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  15. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  16. Veijo Saloheimo (lähdeteksti), Mikko Savolainen & Reino Turunen: Nurmes: Nurmeksen kaupunki. Nurmes: Nurmeksen kaupunki, 1980. ISBN 951-99234-2-X.
  17. Saloheimo, Veikko: [https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4403 v/ Ullgren, Heikki Heikinpoika (1762 - 1836)] Kansallisbiografia-verkkojulkaisu ei. 2.11.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.12.2015.
  18. Elsinen 1984, s. 34
  19. Elsinen 1984, s. 149
  20. Elsinen 1984, s. 150
  21. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 12.10.2018.
  22. Alueen Nurmes yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 12.10.2018.
  23. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.1.2018.
  24. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  25. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/nurmeksen-ortodoksinen-seurakunta
  26. Nurmeksen kielipesässä lapsista tulee karjalankielisiä 17.9.2009. Yle. Viitattu 10.1.2019.
  27. Seurat ja järjestöt - Nurmes www.nurmes.fi. Viitattu 18.10.2018.
  28. Liikuntapaikat - Nurmes www.nurmes.fi. Viitattu 18.10.2018.
  29. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 122–123. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  30. Nurmes hyväksyi kuntaliitoksen Valtimon kanssa 25.4.2019. Yleisradio. Viitattu 24.5.2019.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saloheimo, Veijo: Nurmeksen historia (Savon Sanomain kirjapaino Oy, 1953)
  • Turunen, Reino (kuvat) & Törrönen, Pekka (teksti): Nurmes: Nurmeksen kaupunki 1991. Nurmes: Nurmeksen kaupunki, 1991. ISBN 952-90-3548-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]