Koulukiusaaminen

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Rotusyrjintä
Seksismi · Ikäsyrjintä · Uskonnollinen syrjintä
Koulukiusaaminen · Työsyrjintä
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaisten syrjintä

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Yhdenvertaisuus · Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Koulukiusaaminen tarkoittaa koulussa tai muussa oppilaitoksessa tapahtuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Koulukiusaaminen täyttää usein rikoksen, kuten kunnianloukkauksen tai pahoinpitelyn, tunnusmerkit.[1][2] Kiusaaminen on tarkoituksellisesti tai suunnitelmallisesti toista vahingoittavaa, erotukseksi leikistä tai tasaveroisten tavanomaisesta nahistelusta. Koulukiusaaminen on yksilöiden välistä tai yhteisöllistä kiusaamista.

Tavallisesti sillä on tarkoitettu oppilaan toiseen oppilaaseen kohdistamaa kiusaamista, mutta koulukiusaamiseksi voidaan nimittää myös opettajien välistä työpaikkakiusaamista tai oppilaan ja opettajan välistä kiusaamista.lähde? Kiusaaminen ei ole luokan muusta sosiaalisesta elämästä irrallaan oleva asia, vaan se liittyy usein kokonaisvaltaiseen ”ihmisarvon menetykseen vertaisryhmässä”.[3] Härnäämistä, joka kohdistuu sattumanvaraisesti eri oppilaisiin, ei useinkaan pidetä varsinaisena koulukiusaamisena, mutta jos härnäävä puhe kohdistuu jatkuvasti samaan oppilaaseen ja kohde on alistetussa asemassa, kiusaamisen tunnusmerkit täyttyvät. Koulukiusaaminen voi olla uhrilleen henkisesti hyvinkin vahingollista ja saattaa aiheuttaa jopa aikuisikään asti säilyviä traumoja.

Kiusaaminen on pahan mielen aiheuttamista, joka on:

  • tahallista,
  • toistuvaa,
  • kohdistuu suhteellisen puolustuskyvyttömään lapseen tai nuoreen.[4]

Kiusaajien arveltiin aiemmin kärsivän huonosta itsetunnosta. Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että kyse on enemmän kiusaajien näyttämisen tarpeesta, joskus myös psyykkisistä ongelmista.[5] On usein toistuva klisee, että kiusaajat ovat myös itse voineet aiemmin joutua kiusatuiksi. Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan se ei pidä paikkaansa.[6].

Monille sivustakatsojille ja osallistujille kiusaaminen voi olla ajanvietettä. Äärimmillään kyse on vallankäytöstä ja nokkimisjärjestyksen ratkomisesta väkivallan keinoin. Kiusaamisen kohteena on usein oppilas, joka eroaa jollain tavalla muusta joukosta. Perinteisesti tällaisia syitä ovat olleet liikalihavuus, anatominen poikkeavuus, etninen tausta, silmälasien tarve, kiusatun perheen olosuhteet, hiljaisuus, pikkuvanhuus tai hyvä koulumenestys.

Kiusaaminen perustuu Keltikangas-Järvisen mukaan ryhmädynamiikkaan. Kiusaaja tarvitsee ympärilleen yleisön myötäilemään ja niitä, jotka seuraavat hiljaa vierestä. Kiusaamisen vähentämisessä pitäisi kiinnittää huomiota koko ryhmään niin, että kiusaaja ei saa tukea ryhmästä: ei yleisöä, ympärillä naureskelijoita tai muita kiusaamiseen mukaan menijöitä jne.[6] ja että yhä useampi asettuu kiusatun puolelle tai osoittaa, ettei hyväksy kiusaamista.

Kirjan Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa mukaan juridiset keinot, kuten kiusaajien ja koulujen haastaminen oikeuteen ja korvausten vaatiminen on tehokkaampaa puuttumista kiusaamiseen kuin jatkuva kiusaajan tai kiusattujen psykologisointi tai kiusaajien ymmärtäminen.[7]lähde tarkemmin?[6]

Koulukiusaamisen muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen: esimerkiksi lyöminen, potkiminen, töniminen, sylkeminen, nipistely, kamppaaminen, liikkumisen estäminen, esineillä ja lumipalloilla heittäminen.
  • Sosiaalinen eristäminen: leikistä poisjättäminen, puhumattomuus, siirtyminen etäälle kohteesta, leikissä toimimattoman, mykän roolin antaminen, tiedon salailu.
  • Henkinen väkivalta: esimerkiksi pilkkaaminen, eristäminen muista, haukkuminen, matkiminen, naurunalaiseksi tekeminen, vihamielisen sarkastiset vastaukset, syrjään jättäminen ja juorujen levittäminen.
  • Painostava vallankäyttö: esimerkiksi uhkaaminen, kiristäminen, muista eristäminen, kanteleminen, pakottaminen tekoihin, pelottelu, väärin neuvominen.
  • Haitanteko: esimerkiksi tavaroiden piilottelu, yksin jättäminen, omaisuuden tahallinen tuhoaminen, eksyttäminen, peleistä ja leikeistä poisjättäminen.

Tyttöjen ja poikien kiusaamisen erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikien ja tyttöjen tapa kiusata koulussa poikkeavat toisistaan: pojilla on enemmän suoraa fyysistä ja verbaalista kiusaamista (potkimista, lyömistä, nimittelyä, sukupuolielimien näyttämiseen pakottamista, kiusatun tavaroiden tuhoamista jne.), tytöt kiusaavat useammin epäsuorasti (ei oteta mukaan peleihin, puhutaan pahaa, jätetään luokan ainoaksi, jota ei kutsuta syntymäpäiville jne.), niin että eivät joudu suoraan kiusatun kanssa kasvokkain. Tyttöjen tapa kiusata on opettajille useimmin vaikeampi huomata kuin poikien.

Syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulukiusaamisen taustalla on syitä, jotka liittyvät niin kiusattuun kuin kiusaajaankin. Erityisesti ruumiillinen kuritus kotona liittyy kiusaamiseenlähde?. Varsinkin tytöillä ylipaino ja koulutapaturmat liittyvät kiusatuksi joutumiseen. Siihen vaikuttavat myös koulun huono työilmapiiri ja omaisuuden vahingoittaminenselvennä sekä vaikeudet opiskelussa.

Kiusaamiseen johtavia tekijöitä:

  • koulun huono työilmapiiri
  • kiusatulla huono maine muiden silmissä
  • lapsen/nuoren erilaisuus koulutovereihin verrattuna
  • kiusaajan ruumiillinen kuritus kotona
  • lasta ei huomioida kotona
  • kiusaaja pyrkii purkamaan pahaa oloaan
  • kiusaaja on voinut olla itse koulukiusattu, mutta harvinaista[6]
  • pätemisen tarve.[6]
  • syntyperä, sukupuoli, seksuaalisuus, ihonväri.

Koska kotona ei saada huomiota olemalla kilttejä ja auttamalla, yritetään huomiota saada aiheuttamalla häiriötä. Kiusaajien luultiin aiemmin kärsivän huonosta itsetunnosta. Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että kyse on enemmän kiusaajien pätemisen tarpeesta.[5]

Koulukiusaaminen kytkeytyy tavallista useammin kouluihin, joissa on runsaasti maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat muita useammin sekä kiusaajia että kiusattuja. Kiusaamista ei tapahdu vain valtaväestön ja etnisten vähemmistöjen välillä, vaan myös yli etnisten vähemmistörajojen ja vähemmistöjen sisällä. Ulkomaalaistausta on kuitenkin harvoin kiusatuksi joutumisen syynä.[8]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Masentuneisuus ja mielialan vaihtelut vaivaavat usein kiusattuja. Koulukiusatut kärsivät vielä nuorina aikuisina muita ikätovereitaan useammin masennuksesta.[9] Kiusatun itsetunto voi kärsiä ja sosiaalisten tilanteiden pelko kasvaa, mikä voi myös nostaa kynnystä kertoa asiasta jollekulle tai puolustautua kiusaajia vastaan. Jotkut koulukiusatut turvautuvat väkivaltaan, jos kiusaaminen nousee hallitsemattomaksi ja alkaa häiritä liikaa normaalia elämää. Jotkut koulukiusatut alkavat itse kiusata muita purkaakseen pahaa oloaan. Koulukiusaaminen aiheuttaa joillekin henkilöille pakonomaista tarvetta purkaa aggressiivisuutta. Useimmissa kouluissa ei puututa koulukiusaamiseen tarpeeksi vakavasti, jolloin poliisi saattaa joutua puuttumaan asiaan. Myös koulusurmissa ja muissa silmittömissä väkivallanteoissa tekojen yhdeksi motiiviksi on ilmoitettu pitkittynyt koulukiusaaminen; esimerkiksi Jokelan koulusurmien tekijä Pekka-Eric Auvinen oli tiettävästi ollut koulukiusattu.[10]

Koulukiusaamisen juridinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki edellyttää kouluilta suunnitelmaa koulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Koulun huono työilmapiiri, koulun auktoriteettien, kuten opettajien ja rehtorin välinpitämättömyys ilmeneviä konflikteja kohtaan ja opiskelun haasteiden ratkaisun laiminlyönti voivat johtaa kiusaamisen lisääntymiseen ja oppilaiden välisen kilpailun ylikuumenemiseen ja lopulta kärjistymiseen. Koulukiusaaminen saattaa pahimmillaan kuulua rikosoikeuden piiriin. Vaikka kiusaamista itsessään ei ole lainsäädännössä määritelty, ovat monet kiusaamisen muodot myös lakia rikkovia. Esimerkiksi henkilön koskemattomuuden loukkaaminen (lyöminen, töniminen, potkiminen tai muu vastaava) voidaan juridisessa mielessä luokitella pahoinpitelyksi. Myös perättömien huhujen levittäminen saattaa täyttää pahimmillaan kunnianloukkauksen merkistön, josta voidaan tuomita vähintään sakkoihin.

Kokemäen käräjäoikeus tuomitsi marraskuussa 1999 Huittisten kaupungin maksamaan koulukiusaamisesta kärsineelle naiselle 72 500 markan korvaukset. Nainen oli joutunut suorittamaan peruskoulun yläasteen loppuun kotoa käsin ja hakeutumaan hoitoon kokemansa ahdistuksen vuoksi. Hän katsoi Huittisten kaupungin laiminlyöneen valvonta- ja toimivelvollisuutensa kiusaamisen lopettamiseksi. Turun hovioikeus piti maaliskuussa 2001 antamallaan päätöksellä voimassa käräjäoikeuden päätöksen eikä Korkein oikeus myöntänyt Huittisten kaupungille valituslupaa. Kaupunki oli vedonnut jutun ennakkotapausluonteeseen ja siihen, ettei kantajan kokemasta kiusaamisesta olisi ollut näyttöä.[11][12]

Etelä-Karjalan maakunnassa on perustettu lainvastaisten tekojen työryhmä. Se on laatinut maakuntaan ohjeistuksen, jonka mukaan kouluissa puututaan lainvastaisiin tekoihin, joita kutsutaan yleisemmin kiusaamiseksi. Työryhmän mukaan kiusaaminen on vähättelevä ilmaus, joka ei kerro teon vakavuutta.[13]

Tutkimustuloksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joka kymmenes peruskoululainen kärsii jatkuvasta kiusaamisesta.[9] Stakes julkaisi syksyllä 2008 koulukiusaamista koskevan tutkimuksen, joka käsitteli kiusaamisen yleisyyttä, syitä ja siihen puuttumista peruskoulun 8. ja 9. luokilla. Sen mukaan suurin osa oppilaista ei joutunut kiusatuksi tai kiusannut muita. Kiusatuksi joutui kuitenkin pojista kymmenen ja tytöistä kuusi prosenttia. Toisten oppilaiden kiusaaminen oli pojilla yhtä yleistä kuin kiusatuksi tuleminen. Tytöt kiusasivat toisia oppilaita puolet vähemmän kuin tulivat itse kiusatuiksi. Kiusaaja-uhreja oli pojista kolme prosenttia ja tytöistä prosentti. Tutkimuksen mukaan koulukiusaamisen uhrien määrä lisääntyi 2000-luvulla.[14]

Vuonna 2014 tehdyn kyselyn mukaan 10,3 % lapsista Suomessa kertoi tulleensa kiusatuksi vähintään kahdesti edellisen kuukauden aikana, mikä on 31 rikkaan maan vertailussa lähellä keskiarvoa (10,8 %). Vähiten kiusaamista ilmeni Ruotsissa (4,5 %), Islannissa (4,6 %), Italiassa (5,2 %) ja eniten Liettuassa (29,2 %), Latviassa (22,7 %) ja Virossa (16,6 %).[15][16]

Koulukiusaamiseen puuttuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joka neljäs toistuvan koulukiusaamisen osapuolista ilmoitti, että koulun aikuiset ovat puuttuneet kiusaamiseen. Kiusaamiseen puututtiin yleisemmin kahdeksannella luokalla. Kiusaaja-uhrit olivat huonoimmassa asemassa kiusaamisen selvittelyssä. Tutkimuksen mukaan opettajat tarvitsisivat lisää keinoja kiusaamisen havaitsemiseen. Koulukiusaamisen ehkäiseminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja yhteistyötä koulun, kouluterveydenhuollon ja kodin välillä. Parhaiten kiusaamisen saavat kuitenkin loppumaan muut oppilaat. Kun pieni, mutta arvostettu ryhmä oppilaita siirtyy kiusatun puolelle, on myös todennäköistä, että muutkin avaavat silmänsä. Kouluterveydenhuollossa tulisi selvittää kiusaamisen mahdollisuus paljon oirehtivilla, masentuneilla ja ylipainoisilla oppilailla sekä koulutapaturmien yhteydessä. Kiusaamiseen puuttuminen varhaisessa vaiheessa ehkäisee parhaiten koulukiusaamista.[14]

Merkittävin suomalainen koulukiusaamisen vastainen hanke on ollut vuonna 2007 käynnistynyt, Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivallin ja erikoistutkija Elisa Poskiparran yhdessä johtama KiVa Koulu -ohjelma, johon on ainakin periaatteessa liittynyt jo noin 90 prosenttia suomalaisista peruskouluista.[17][18] Muita koulukiusaamiseen puuttumiseen rohkaisevia kampanjoita ovat 2010-luvun alkupuolella olleet Päijät-Hämeen poliisilaitoksen ja sisäasiainministeriön Nyt riittää! -kampanja[19] [20] ja Lukiolaisten liiton #kutsumua -nettikampanja.[21][22]

Ruotsissa kunta voi joutua vahingonkorvausvastuuseen, jos kiusaamiseen ei puututa.[23]

Tunnettuja entisiä koulukiusattuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Don Lehtinen: Poliisi muistuttaa: koulukiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkit – katso esimerkit Helsingin uutiset. 22. kesäkuuta 2016. Etelä-Suomen Media. Viitattu 22. lokakuuta 2018.
  2. Koulukiusaaminen on rikos Yle uutiset. Yle.
  3. amk.fi[vanhentunut linkki]
  4. Salmivalli 1998
  5. 5,0 5,1 Maria Mustranta: Koulukiusaamisen lyhyt historia. Ylioppilaslehti, 2006, nro 2.
  6. 6,0 6,1 6,2 6,3 6,4 Ulla Malminen, Psykologian professori tyrmää usein toistuvan kliseen kiusaamisesta: "Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu", Yle.fi, uutiset 28.9.2020, viitattu 28.9.2020
  7. Marko Hamilo (toim.), Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa, Atena 2007
  8. Koulukiusaaminen on monikulttuuristen koulujen ongelma Turun yliopisto. Arkistoitu 10.9.2009. Viitattu 13.10.2008.
  9. 9,0 9,1 Jaana Laitinen: Onni potkaisi koulukiusaamisen tutkijaa. Helsingin Sanomat 15.4.2009, C6.
  10. Auvinen oli koulukiusattu erakko Uusisuomi.fi. Viitattu 5.12.2010.
  11. Huittinen joutuu maksamaan korvaukset koulukiusaamisesta 13.11.2001. Kaleva.
  12. Koulukiusaamisen hinta: 72 500 markkaa 14.11.2001. Ilta-Sanomat.
  13. Voiko kiusaaminen olla rikos? lappeenranta.fi. Viitattu 24.6.2020.
  14. 14,0 14,1 Koulukiusaaminen peruskoulun yläluokilla 2000–2007
  15. Chris Brazier: Building the Future - Children and the Sustainable Development - Goals in Rich Countries (s. 49 (pdf:n sivu 47)) Kesäkuu 2017. Unicef. Viitattu 16.6.2017.
  16. Suomi on lapsille ja nuorille maailman viidenneksi paras maa, julistaa Unicefin raportti – mutta väkivalta ja kiusaaminen painoivat sijoitusta Helsingin Sanomat. 15.6.2017. Viitattu 16.6.2017.
  17. Arkistoitu kopioKiVa Koulu -ohjelmasta kansainvälinen vientituote Turun yliopisto, utu.fi. Arkistoitu 2.7.2017. Viitattu 6.6.2017.
  18. Suomalainen kiusaamista vastaan taisteleva ohjelma nousi ”internetin etusivulle” 15.2.2016. Helsingin Sanomat, hs.fi. Viitattu 6.6.2017.
  19. http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2013/12/17/bradi-olen-seurannut-kiusaamista-lahelta-ja-nahnyt-mita-se-aiheuttaa
  20. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194870528341/artikkeli/kouluihin+kiusaamista+kasitteleva+oppitunti+.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288730897721.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. Lukiolaiset haluavat kaikkien puuttuvan kiusaamiseen, Yle.fi 28.8.2014, päivitetty 3.9.2014
  23. Jarno Jäppinen kertoo, kuinka häntä nöyryytettiin, kiristettiin ja hakattiin kouluissa – nyt hän vaatii kaupungilta korvauksia koulukiusatuille Yle, 2020
  24. X Factor -kilpailussa menestynyt Saara Aalto: ”Luulin, ettei koulukiusaaminen jättänyt jälkiä” Anna. Viitattu 4.11.2016.
  25. Sara Maria avautui koulukiusaamisesta: Se oli rankkaa aikaa MTV. Viitattu 4.11.2016.
  26. 26,0 26,1 Yle Elävä arkisto
  27. Jesse Kaikuranta: Kiusaaminen jätti ikuisen jäljen MTV. Viitattu 4.11.2016.
  28. Tarja Nyyssönen: Koulukiusattu Dome Karukoski: Parempi huominen tulee kyllä Yle.fi 21.11.2012
  29. Iltalehti, viihde
  30. starlounge.fi (Arkistoitu – Internet Archive),
  31. Olli Valtonen: Tänään - Kalevi Lehtinen, s. 26
  32. Demi Lovato paljasti: Lopetin kulun kiusaamisen takia, stara.fi
  33. Iltasanomat.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. Madonna oli nuorena koulukiusaamisen uhri Ilta-Sanomat. Viitattu 4.11.2016.
  35. Sillanpää liikuttui muistellessaan rankkoja kouluaikojaan MTV. Viitattu 7.12.2016.
  36. Antti Tuisku avautuu koulukiusaamisesta, Iltasanomat
  37. Tarja Turunen Seurassa: Kiusaaminen jätti ikuiset arvet MTV. Viitattu 4.11.2016.
  38. Yläasteella kiusattu Paula Vesala: ”Somessa kiusaamista ei pääse pakoon.” Helsingin Sanomat. Viitattu 26.9.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Commons-logo.png Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta [[Antsamedia Commons:Category:{{#property:p373|from=}}|Koulukiusaaminen]] Antsamedia Commonsissa

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hamarus, Päivi, Holmberg-Kalenius, Tina ja Salmi, Saija: Opas kiusaamisen jälkihoitoon. Jyväskylä: PS-kustannus, 2015. ISBN 978-952-451-658-7.
  • Holmberg-Kalenius, Tina: Elämää koulukiusaamisen jälkeen. Helsinki: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-7740-3.
  • Rönkä, Antti: Jalat ilmassa. Helsinki: Gummerus, 2019. ISBN 9789512414772. (romaani)