Nigerialaiskirjeet

Nigerialaiskirjeet, joka tunnetaan myös nigerialaishuijauksena (tai 419-huijauksena tätä huijausta käsittelevän Nigerian rikoslain luvun mukaan) on petos, jolla pyritään keräämään rahaa useimmiten länsimaissa asuvilta ihmisiltä. Vaikka petos on lähtöisin Nigeriasta, siitä on tullut maailmanlaajuinen ongelma, jonka arvioidaan tuottavan tekijöilleen vuosittain miljardeja dollareita. Alkujaan viestit tulivat kirjeitse tai faksin avulla, nyttemmin suurin osa tulee sähköpostina tai yhteydenottona sosiaalisen median kautta.

Tyypillisissä petoksissa pahaa-aavistamatonta uhria pyydetään auttamaan rahansiirrossa, hänen kerrotaan voittaneen merkittävän summan rahaa, hänelle tarjotaan uskomattoman hyvältä kuulostavaa liiketoimintaa tai romanttisessa mielessä nettideittailussa solmittu kontakti pyytää uhrilta avustusta sairaala- tai matkustuskuluihin.

Nigerialaiskirjeiden määrä ja niillä huijatut summat ovat jatkuvassa kasvussa. Maailmanlaajuisesti huijarit ovat ansainneet viesteillä yli 82 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Viimeisin tilasto vuodelta 2013 osoittaa huijauksien tuottaneen vuodessa 12,7 miljardin dollaria. Vuosi vuodelta summat siis vain suurenevat.

Historia

Ensimmäisiä nykyaikaisien huijauksien kaltaisia huijauksia on esiintynyt jo 1700-luvulla. Tunnetuin 1700-luvulta lähtöisin oleva huijaus oli niin sanottu ”spanish prisoners” (Espanjalaiset vangit). Siinä huijarit ottivat yhteyttä kirjeitse yleensä varakkaisiin bisnesmiehiin ja väittivät, että aikovat salakuljettaa jonkun varakkaaseen perheen kuuluvan pois espanjalaisesta vankilasta. Huijari pyytää lähestymältään ihmiseltä rahaa vanginvartijoiden lahjomiseen ja vastineeksi tästä avusta tulee rahojen antaja saamaan suuren palkkion tältä vangin varakkaalta perheeltä. Joissain versioissa palkkioksi tarjotaan naimisiinmenoa vangitun miehen kauniin tyttären kanssa. Oletettavasti suurin osa näistä kirjeistä lähetettiin Ranskasta Yhdysvaltoihin.

Huijauskirjeiden uusi aalto alkoi 1980-luvulla ja niitä alettiin tehtailla erityisesti juuri Nigeriassa. Nigeria oli pahasti korruptoitunut ja oli taloudellisesti hyvin riippuvainen öljyteollisuudestaan, joka oli suurissa ongelmissa 1980-luvulla. Nigerian bruttokansantuote laski 1980-luvulla keskimäärin 5 %,^lähde? joten taloudellisten ongelmien vuoksi oli helppo tarttua huijauksiin yhtenä elannonhankintakeinona. Länsimaalaiset taas tarttuivat helposti 80-luvulla nigerialaisten kirjeisiin, koska olivat kuulleet mediasta, miten isoja rahoja Nigerian öljyteollisuudessa pyörii tai miten suuria rahoja hallitsijat valtiolta ovat kavaltaneet. Näihin tekijöihin vetoaminen kirjeissä elätti vastaanottajissa toiveita helposta ja hämärästä rahasta. Ensimmäisissä nigerialaiskirjeissä teemana oli, että kirjeen lähettäjä oli Nigerian prinssi tai joku muu kuningasperheen jäsen, joka halusi tallettaa suuren summan rahaa Nigerian ulkopuolelle. Tätä teemaa käytetään huijauksissa yhä.

Suosituin ja laajin huijauskirjeiden leviäminen tapahtui kuitenkin internetin myötä. Internet mahdollisti huijauskirjeiden laajan lähettämisen kaikkialle maailmaa vain vähällä vaivalla. Voidaan sanoa, että huijauskirjeet tavoittavat nykyään jokaisen länsimaalaisen, ei juuri löydy ihmistä, jonka sähköpostin roskapostilaatikkoon ei olisi koskaan kolahtanut jotain nigerialaiskirjeiden variaatiota. Internetin välityksellä huijarien on helpompi keskustella huijattavien kanssa, heidän on helpompi lähettää näillä väärennettyjä todisteita yms. Kirjeiden muokkaaminen ja erilaisten variaatioiden tekeminen on rajatonta, aina löytyy esimerkiksi uusia luonnonkatastrofeja joihin vedota.

Huijausmetodit

Suurimpana kannustimena nigerialaiskirjeissä toimii raha niin sekä huijarille että uhrille. Huijari toivoo onnistuvansa huijaamaan uhriltaan rahaa kaikenlaisten keksittyjen rahapyyntöjen ja -maksujen muodossa uhrin taas haaveillessa luvatusta rahapalkinnostaan. Sillä ei useinkaan ole väliä, millainen viesti on kyseessä. On nimittäin huomattu, että ihmisaivot reagoivat huomattavasti herkemmin mahdolliseen saatavilla olevaan rahasummaan kuin siihen, kuinka todennäköistä sen saaminen on. Meitä siis kiinnostaa ennemmin kysymys kuinka paljon kuin kuinka todennäköisesti. Ilmiö on helppo todistaa seuraamalla lottoajia. Suuren lottovoiton saamisen todennäköisyys on minimaalista, mutta siltikin kuponkeja ostetaan suuria määriä viikoittain.

Tärkeässä roolissa on myös nigerialaiskirjeiden luottamuksellinen luonne. Vastaanottajia puhutellaan ystävinä, ja heiltä pyydetään todisteita, kuten kuvaa passista, jotta lähettäjä, eli huijari ”voisi luottaa” auttajaansa. Vastavuoroisesti huijari todistelee kuvilla ja muilla dokumenteilla omaa henkilöllisyyttään. Salassapitoa ja ehdotonta luottamuksellisuutta edellytetään koko prosessin ajan. Luottamussuhdetta siis rakennetaan pikkuhiljaa – samaa vauhtia koko huijausprosessin kanssa. Salassapito saattaa kutkuttaa uhria, joka tuntee olevansa osa jotakin ainutlaatuista seikkailua. Kiireellä taas yritetään hoputtaa uhria toimimaan pian, ja uhrihan toimii, ettei tilaisuus mene sivu suun.

Kirjeistä voi löytyä myös paljon ajankohtaisuuksia. Näillä pyritään pönkittämään illuusiota todellisuudesta, eli rikas lähisukulainen voi yhtäkkiä olla jonkun lähihistoriassa oikeasti tapahtuneen suuronnettomuuden uhri. Bisnesrahatkin saattavat nykyään olla peräisin Syyrian sisällissodasta.

Aiheestaan huolimatta nigerialaiskirjeen on lähes poikkeuksetta allekirjoittanut henkilö, jolla koetaan olevan auktoriteettia, kuten lääkäri, valtion virkamies tai lakimies. Olemme itse tottuneet vetoamaan auktoriteetteihin saadaksemme tukea ajatuksillemme, joten tässäkin auktoriteetin käyttö toimii argumenttina kirjeen todenperäisyyden puolesta. Pankilta tullut sähköposti logoineen on uskottava. Lääkärin sanaan luotetaan sokeasti ja saatetaan ajatella, että koska kyseessä on lääkäri, hän ei voi olla huijari. Tämä lienee hieman naiivi ajattelutapa, mutta nigerialaiskirjeissä usein hyödynnetty huijauskeino.

Naiivilta voi vaikuttaa myös kirjeiden täynnä kirjoitusvirheitä oleva ulkoasu: todellisuudessa tämäkin on vain yksi tahaton tai tahallinen tehokeino huijauksen edistämiseksi. Puutteellinen kielitaito aiheuttaa sääliä joissakin vastaanottajissa, ja ihmeellistähän se olisi, jos Afrikasta tullut kirje olisi kirjoitettu täydellisellä suomen kielellä. Usein kirjeet tosin ovat englanniksi, mutta kirjoitusvirheitä niistäkin löytyy. Kirjoitusvirheet eivät tosin välttämättä toimi kaikenlaisissa huijauksissa, kuten esimerkiksi virallista uskottavuutta vaativissa pankki- tai lottopetoksissa.

Vaikka kirjeet eroavat ulkoasultaan tavallisesta mainospostista, käytetään niissä kuitenkin journalismin ja mainonnan keinona tunnettua yksilökohtaista kuvaamista. Naamioituna henkilökohtaiseksi kirjeenvaihdoksi kirjeet todellisuudessa kuvaavat aluetta lähinnä yhtenä suurena alueena, eikä yksilöllisiä tai erityisiä kokemuksia juuri nosteta esiin. Jos edellä mainittuja kokemuksia kirjeistä löytyykin, ovat ne usein toistuvia. Tätä keinoa käytetään erityisesti Afrikkaan perustuvissa, tunteisiin vetoavissa konfliktiviesteissä, joissa huijaus myydään meille meidän tuntemiemme vähemmän mairittelevien Afrikka-käsitysten perusteella.

Onnistuneen huijauksen kuusi askelta

Edward H. Smith määritteli jo vuonna 1923 kirjassaan Confessions of the Confidence Man: A Handbook for Suckers kuusi askelta onnistuneeseen huijaukseen. Näitä voidaan varmasti soveltaa myös nykypäivän nigerialaiskirjeisiin.

Ensin tehdään taustatyö, jolloin muun muassa hiotaan suunnitelmaa ja hankitaan rikoskumppaneita sekä nykyaikana mahdollisesti kalastellaan tietoja jo tiedossa olevasta uhrista. Seuraavaksi otetaan uhriin ensikontakti. Sitten on vuorossa uhrin liehittely ja taivuttelu, jolloin uhrille esitellään houkuttelevia tienestimahdollisuuksia. Uhrin innostusta kasvatetaan yhdessä ahneuden kanssa, ja pian varovaisuudestaan luopunut uhri ei enää ymmärrä tulevansa huijatuksi. Nyt on vuoro todistaa toiminnan luotettavuus. Esimerkiksi pyramidihuijauksissa uhreille maksetaan alkuun pieniä summia voittoja, jotka kannustavat uhreja sijoittamaan yhä suurempia summia. Pian rahahanat kuitenkin loppuvat. Nigerialaiskirjeissä saatetaan usein ohittaa tämä vaihe, mutta on tapauksia, joissa huijarit ovat muun muassa kukilla sokaisseet romanssihuijausuhrejaan. ”Hurraa-vaihe” toimii viimeisenä naulana joko huijarin tai huijatun arkkuun. Tällöin huijari sepittää jonkin odottamattoman tapahtuman tai kriisin, minkä jälkeen uhrin on pakko toimia. Huijaus siis joko onnistuu tai epäonnistuu tässä vaiheessa. Joissakin tapauksissa tarvitaan kuitenkin ylimääräisiä vakuutuksia, ja mikään ei vakuuta, kuten raha. Huijari voi uhria taivutellakseen osoittaa ikään kuin olevansa samassa veneessä sijoittamalla myös omia rahojaan peliin – tai ainakin väittämällä niin.

Esimerkkejä erityyppisistä huijausviesteistä

Bisnesviestit

Bisnesviestit ovat ehkä tyypillisimpiä nigerialaiskirjeitä. Nuo lähes aina kiireellisiksi ja luottamuksellisiksi nimetyt viestit ovat tyypillisesti joko ministeriön, pankin tai jonkin rahaston työntekijän lähettämiä viestejä, joissa he paljastavat saaneensa käsiinsä miljoonia dollareita usein hämärissä olosuhteissa. Rahojen alkuperäistä omistajaa ei tiedetä tai sitten hän on kuollut onnettomuudessa. Tällaiset kirjeet sijoittuvat usein maihin, joilla on suuret luonnonvarat ja joissa ei ole sisällissotaa, kuten esimerkiksi Nigeriaan ja Etelä-Afrikkaan. Kirjeissä saattaa olla viitteitä myös ajankohtaisiin tapahtumiin.

Konfliktiviestit

Konflikteja käsittelevät sähköpostit ovat myös hyvin yleisiä nigerialaiskirjeitä. Niissä käytetään levottomuuksista kärsiviä maita, kuten Sierra Leonea sekä Kongon tasavaltaa, ja viesteissä etsitään lähes poikkeuksetta apua konfliktissa kuolleen lähiomaisen rahojen siirtämiseksi ulkomaille. Näissä mainitaan usein myös joku kansainvälisesti tunnettu hahmo, kuten esimerkiksi sotarikoksista tuomittu Liberian entinen presidentti Charles Taylor, ja samoin kuin bisnesviesteissä, myös konfliktiviesteissä saatetaan käyttää hyväksi jotakin ajankohtaista, laajasti uutisoitua tapahtumaa.

Romantiikkaviestit

Internetin treffisivuja nettideittailussa hyödyntävät huijarit saalistavat uhrinsa luomalla väärennettyjä profiileja vetovoimaisine, varastettuine profiilikuvineen. Kun joku tarttuu koukkuun, huijarit simuloivat olevansa suhteessa, mutta todellisuudessa he vain havittelevat ”kumppaninsa” rahoja romanssihuijauksella. Ensimmäisiin rakkaudentunnustuksiin ei mene kauan, ja pian suhdetta ylläpidetään pikaviestinten ja sähköpostien välityksellä. ”Rakkaus” syvenee intensiiviseksi, ja kohta onkin aika huijarin pyytää uhriltaan ensimmäistä lahjaa. Usein mukaan voidaan uskottavuuden vuoksi tuoda kolmansia osapuolia: ”Lääkäri” saattaa ottaa yhteyttä huijattavaan ja pyytää rahaa huijarin eli huijattavan rakkauden kohteen välttämättömiin sairaskuluihin. Kun huijaus tulee loppujen lopuksi ilmi, saattaa uhrin olla vaikea uskoa, että suhteella ei ollut missään vaiheessa mitään todenperäisyyttä.

Lottoviestit

Lottohuijauksessa uhrille ilmoitetaan, että hän on voittanut suuren summan rahaa. Kieli on usein virallista ja moitteetonta, mikä häivyttää epäluuloja. Mielenkiinnon herättyä uhri ottaa yhteyttä lähettäjään, jolloin uhrilta pyydetään tietoja palkinnon maksua varten. "Älykkäimmät" yksilöt saattavat varmistuakseen soittaa huijarin antamaan numeroon, jossa virallisesti puhuva henkilö vahvistaa voiton. Suuri voittosumma sokaisee, ja pian täytetään jo lomakkeita. Vasta tässä vaiheessa huijari pyytää uhriltaan rahaa paperihommien tai maksusiirtojen järjestelyyn. Tässä vaiheessa uhri on jo ehtinyt sulatella ajatusta uudesta rahakkaasta elämästään niin kauan, että huijaaminen ei enää käy mielessäkään. Huijari jatkaa rahasummien pyytämistä aina uusin verukkein niin kauan, kunnes uhri tajuaa tilanteen oikean laidan.

Työpaikkaviestit

Työpaikan saaminen nykyään tuntuu lottovoitolta, ja kun sellaisen vihdoin saa, ei huijaus välttämättä käy edes mielessä. Huijarit ovat kuitenkin rantautuneet myös työpaikkailmoituspalstoille. Ensin uhrille ilmoitetaan, että hän on saanut työpaikan – usein hyväpalkkaisen. Kuluihin, kuten viisumiin tai taustatarkistuksiin, vaaditaan kuitenkin rahaa uhrilta ennen työn aloittamista. Joskus työtä tarjotaan ilman ainuttakaan haastattelua tai jopa ilman, että uhri on edes hakemusta lähettänyt. Kun uhri on siirtänyt rahat huijarille, ei työpaikasta kuulu enää mitään. Myös ilmoitukset, joissa mainostetaan kotoa käsin tehtävää työtä, saattavat olla huijausta. Ajatus tienata rahaa kotoa käsin on kuitenkin monelle liian houkutteleva, joten uhreja riittää niissäkin.

Kaupankäyntiviestit

Verkon myyntipalstat ovat otollisia huijauspaikkoja, sillä huolimatta ohjeistuksesta monet hoitavat kaupankäynnin sähköpostien ja tilisiirtojen välityksellä. Huijarimyyjä myy verkossa tavaraa edulliseen hintaan ja vain vähän aikaa. Kaupalla on usein kiire, ettei ostaja ehtisi miettiä kauppaa sen kauempaa. Myyjä saattaa salailla asioita eikä vastaile kysymyksiin aktiivisesti. Usein myynti-ilmoituksen kuva on muualta kopioitu, mutta joskus kuva on aito, vaikka myyjällä ei todellisia myyntiaikomuksia olekaan. Kun ostaja on siirtänyt rahat myyjälle, kanssakäynti loppuu siihen, eikä ostaja saa tuotettaan koskaan. Erityisesti ulkomaisille tileille rahoja pyytäviä myyjiä on syytä varoa.

Pankkiviestit

Suomalaisittain suhteellisen yleiset pankkiviestit aiheuttavat usein ihmettelyä huonon kielen vuoksi ne kun ovat usein kirjoitettu suomeksi poiketen monista muista huijausviesteistä. Viestien lähettäjäksi mainitaan Nordea, Säästöpankki tai joku muu tuttu pankkilaitos. Viestissä itsessään vastaanottajaa pyydetään päivittämään tietonsa tai antamaan verkkopankkitunnuksensa ohessa olevan linkin kautta. Jos vastaanottaja toimii näin, saattaa hänelle vielä soittaa pankkivirkailijaksi esittäytyvä huijari, joka viimeistään pyytää tunnuksia itselleen. Huolimatta pankkien taistelusta näitä huijausviestejä vastaan lähetellään niitä silti yhä sattumanvaraisiin sähköposteihin.

Palkkatappajaviestit

Tällaisessa viestissä uhriin ottaa yhteyttä palkkatappajaksi esittäytyvä huijari, joka väittää, että hänet on palkattu tappamaan viestin vastaanottaja. Huijari saattaa värittää tarinaa kertomalla, että hän on seurannut uhriaan jo päiviä ja että poliisille ilmoittaminen johtaa uhrin kuolemaan. Jotta uhrista ei tulisi hautapaikan täytettä, tulee hänen maksaa palkkatappajalle. Huomionarvoista on, että viestissä ei todennäköisesti kuitenkaan mainita edes vastaanottajan nimeä saati sitten paikkoja, joissa häntä on seurattu. Palkkatappajahuijauksessa saattaa kuitenkin olla se vaara, että huijaus ei koskaan paljastu. Tämä johtuu siitä, että kun huijari saa rahansa, ei tappoa tietenkään tapahdu, ja huijattu saattaa jäädä uskomaan, että rahansiirto pelasti hänen henkensä. Uhri ei myöskään todennäköisesti mainitse asiasta kenellekään.

Palkkatappajaviestit voivat saada myös jatkoa oli uhri haksahtanut ensimmäiseen yritykseen tai ei. Tällä kertaa uhri saa viestin esimerkiksi FBI:lta, joka väittää saaneensa kiinni moniin murhiin syyllistyneen palkkatappajan. Palkkatappajalta on löytynyt lista seuraavista kohteistaan, ja uhrin nimi on tietenkin listalla. Uusi huijauskierros alkaa.

Toisen kierroksen huijaus

Edellisessä palkkatappajaviestejä koskevassa kappaleessa esiteltiin jo yksi tapaus toisen kierroksen huijaamisesta. Toisessa versiossa uhriksi joutunut saa yhteydenoton etsivältä, joka on erikoistunut rahahuijauksien selvittämiseen. Rahaa vastaan tämä huijarietsivä lupaa selvittää alkuperäisen huijauksen. Rahavoittohuijauksien yhteydessä saatetaan uhria vedättää vielä bonusvoitolla. Tällaisessa tapauksessa selitellään, että uhri ei ole vielä saanut ensimmäistä voittoaan, sillä hän saattaa voittaa myös bonuspalkinnon – rahaa vastaan tietenkin. Tätä niin sanottua toisen kierroksen huijausta on käytetty myös oikeiden rahavoittajien kohdalla.

Yksi kahden kierroksen huijaus koskee sijoittajia. Ensimmäisellä kierroksella sijoittajaa huijataan ostamaan tietty määrä, esimerkiksi tuhat arvotonta osaketta. Toisella kierroksella sijoittajaan ottaa yhteyttä tuntematon henkilö, joka haluaa ostaa kyseisiä osakkeita kaksituhatta kappaletta. Sijoittaja kiirehtii nyt ostamaan tuhat osaketta lisää alkuperäiseltä myyjältä vain kuullakseen, että tuntematon henkilö haluaakin nyt viisituhatta osaketta. Huijauskierre on jälleen valmis.

Uhrit

Erityyppiset viestit vetoavat erityyppisiin ihmisiin. Bisnesviestit esimerkiksi on usein suunnattu helposta rahasta kiinnostuneille ja jopa kanssarikollisille. Niiden tarjoamat sijoitusmahdollisuudet ovat vain liian hyviä ollakseen totta. Rahojen alkuperä saattaa myös olla hämäräperäinen, mikä ei lainkuuliaista kansalaista houkuttelisi. Konfliktiviestit taas pyrkivät vaikuttamaan ihmisten tunteisiin ja myötätuntoon. Näiden vaikutuspiiriin kuuluvat henkilöt lienevät sympaattisia yksilöitä, jotka luulevat auttavansa hädänalaisia ja samalla tienaavansa muutaman pennosen siinä sivussa. Romantiikkaviestejä lähettävät huijarit saalistavat usein yksinäisiä, rakkautta tai seksuaalista kanssakäymistä etsiviä uhreja.

Myös huijauksen uhrin oma asema vaikuttaa huijatuksi tulemiseen. Ultrascan Advanced Global Investigationsin raportti esittää, että erityisesti työelämässä menestyneet uskovat huijauksiin helpommin. Tämä johtuu siitä, etteivät huonommin toimeen tulevat ihmiset luota omaan arviointikykyynsä. Uhrin tulee siis uskoa omiin taitoihinsa ja kokemuksiinsa, jotta tämä rohkenee lähteä huijarin kelkkaan mukaan. Liike-elämässä menestyneet siis vainuunsa luottaen näkevät huijauksen uskomattomana sijoitusmahdollisuutena, ja lääkärit taas voivat haksahtaa humanitääriseen avunpyyntöön tavoitteenaan tehdä hyvää. Yksi syy uhrien joukosta löytyviin menestyjiin on se, että huijarit löytävät heidän yhteystietonsa usein jonkin konferenssisivun kautta. Tämän perusteella on helppo spekuloida, että jos ihminen laittaisi oman sähköpostinsa julkiseen jakoon, saisi hän nopeasti useammankin huijausviestin.

Toisaalta taas vähävaraiset ihmiset voivat olla haavoittuvaisempia joutumaan huijauksen uhriksi vaikean taloustilanteen vuoksi. Köyhyyden kanssa kamppailevat saattavat sokeasti tarttua tarjottuun tilaisuuteen parantaakseen omaa elintasoaan.

Entä sitten vanhukset? Voisi olettaa, että uuden teknologian ja vaihtuvien verkkoilmiöiden kanssa kamppailevat ikäihmiset olisivat otollisia kohteita huijareille. Australialaisen kilpailu- ja kuluttajakomission (Australian Competition & Consumer Commission, ACCC) ylläpitämän, kuukausittaisia tilastoja julkaisevan Scamwatch-sivuston mukaan syyskuussa 2015 92 raportoidussa nigerialaishuijauksessa raportoijien suurin ikäryhmä (22 kpl) oli 55-64-vuotiaat. Tämä puhuu vahvasti sen puolesta, että vanhukset ovat varsin otollisia kohteita huijauksille - tai siitä, että vanhukset ovat aktiivisempia raportoijia.

Myös traumalla ja uhriksi joutumisella voi olla tekemistä toistensa kanssa. Ultrascan Advanced Global Investigationsin tutkimuksessa mukana olleista uhreista yli 85 prosenttia yli 150 000 dollaria hävinneistä oli hiljattain kokenut vanhempansa poismenon.

Kaiken edellä mainittujen syiden tai syyspekulaatioiden jälkeen ei sovi unohtaa, että ihmisen luonteella on tietenkin suuri vaikutus todennäköisyyteen joutua nigerialaishuijauksen uhriksi. Arvelut uhrien naiiviudesta tai älykkyydestä lienevät yleisiä nigerialaiskirjeistä puhuttaessa. Microsoftin tutkimuksen mukaan uhrit ovat nimenomaan muita ihmisiä herkkäuskoisempia.

Ihmiset ja ryhmittymät nigerialaiskirjeiden takana

Nigerialaiskirjeet, tai kansainvälisesti 419-scammit, tarvitsevat lähettäjänsä. Nigerialaiskirjeitä lähettävät ovat yleensä itsekin suhteellisen hyvin toimeentulevia ja elättävät itsensä huijaamalla ihmisiä. Hyvin toimeentulevilla ihmisillä on mahdollisuus päästä käsiksi laitteistoon, jolla nigerialaiskirjeet voidaan lähettää. Nykyään useimmiten kirjeiden lähettämiskeinona ovat tietokone ja sähköpostiohjelma. Kirjeiden laatiminen vaatii myös laatijaltaan kompleksisempaa ajattelukykyä kuin oikeasti köyhällä lukutaidottomalla ihmisellä on. Siksi kirjeiden lähettäjät toimivat kaupungeissa, joissa on korkeamman oppimisen keskuksia, kuten yliopistoja. Näin huijareilla on pääsy vaadittuun infrastruktuuriin, sekä taito käyttää niitä. Täten huijarit voivat käyttää huomattaviakin määriä aikaa etsiessään uusia uhreja tai tietoja uhreistaan. Erään tutkimuksen mukaan pääasialliset huijarit ovat iältään 22–29-vuotiaita.

Osa kirjeidenlähettäjistä ovat mukana eri syistä. Osa lähettää kirjeitä rahoittaakseen opinnot ja osa esimerkiksi maksaakseen velkojaan. Jotkut ovat jopa laittaneet oman organisoidun ringin pystyyn, jolloin tietysti voitot kasvavat, mutta kiinnijäämisen riski kasvaa, kuten kävi Amaruche Odonokolle ja hänen rikollisjärjestölleen. Nigerialaiskirjeet ovat olleet viime vuosina niin kovassa suosiossa, että on loogista ajatella sen ympärille muodostuneen yhä useampia organisoituja rikollisjärjestöjä. Tätä puoltaa myös se, että kaikista varoituksista huolimatta nigerialaiskirjeillä tahkotaan paljon rahaa, kuten voidaan nähdä vuonna 2014 julkaistusta raportista.

Huijareiden huijarit

Nigerialaiskirjeiden lähettäjätkin voivat joutua huijauksen kohteeksi. Yleensä takana ovat länsimaiset ryhmittymät joiden ainoa tarkoitus on saada tietoa huijareista itsestään ja sen jälkeen kertomalla niistä julkisesti esimerkiksi omilla nettisivuillaan. Ihmiset tällaisten ryhmittymien takana ovat yleensä itse uhreja tai ovat vain saaneet tarpeeksi sähköpostiin tulevasta äkkirikastumisista kertovista viesteistä. Toiminta on eettisyyden ja moraalin kannalta hyvin harmaalla alueella^{kenen mukaan?}. Huijareiden huijaaminen ei objektiivisesti ottaen eroa mitenkään nigerialaiskirjeiden lähettäjien toiminnasta, vain tavoiteltava tavara muuttuu rahasta mahdollisuuteen julkisesti tuoda huijarin tiedot ja jopa kuva esille.

Nigerialaiskirjeet medialukutaidon näkökulmasta

Nigerialaiskirjeiden tarkoitusperien havaitseminen edellyttää vastaanottajilta riittävän hyvää ja kriittistä medialukutaitoa.

Medialukutaidollisesta näkökulmasta on olennaista huomioida, että eri viestintävälineet vaativat viestien lukijoilta erilaisia medialukutaidollisia kykyjä. Australian Competition and Consumer Comissionin keräämien raporttien mukaan Australiassa vuonna 2014 merkittävästi eniten huijausviestejä luettiin puhelimilla (48,5 %). Seuraavaksi eniten huijausviestejä luettiin e-mailin kautta (24,9 %). Huijausviestejä luettiin myös Internetin (9,9 %), kirjeiden (6,9 %), tekstiviestien (4,3 %) ja sosiaalisen median (2,6 %) välityksellä.

Mahdollisena kasvavana huijausviestien lähetysmuotona voidaan nähdä mobiilisovellukset. Vuoden 2015 syyskuussa mobiilisovelluksia käytettäessä luettujen huijausviestien osuus huijausviesteistä oli Australian Competition and Consumer Comissionin raportin mukaan 0,7 %, kun vuoden 2014 syyskuussa vastaava lukumäärä oli 0,2 %.

Tuloksien perusteella on olennaista huomioida perinteisen sähköpostin ohella muiden mediamuotojen olevan keskeisiä huijausviestien lähetystapoja ja ottaa tämä huomioon medialukutaidollisessa opetuksessa. Esimerkiksi puhelimella sähköpostin lukeminen on muodoltaan nopeaa ja tapahtuu usein kiireessä esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä, jolloin keskittyminen viestien sisältöön voi olla tavallista heikompaa. Sosiaalisessa mediassa käyttäytymisemme on yleensä alitajuista ja tottunutta, joten informaation tulvan kasvaessa mediataidolliset kyvyt ovat yhä keskeisemmässä asemassa. Myös eri sähköpostipalveluissa on erilaisia käyttöliittymiä, jolloin esimerkiksi sähköpostipalvelun uutena käyttäjänä huijausviesteihin erehtyminen voi olla totuttua sähköpostipalveluita helpompaa.

Ongelmalliseksi ryhmäksi vähäisen medialukutaidollisen osaamisen kannalta voidaan havaita myöhäiskeski-ikäisten ja yli 65-vuotiaiden huijauskirjeiden vastaanottajien ryhmä, jotka eivät ole saaneet medialukutaidollista koulutusta. Scamwatch-sivuston mukaan syyskuussa 2015 suurin huijauksien kohderyhmä Australiassa olivat myöhäiskeski-ikäiset eli 55–64-vuotiaat. Esimerkiksi pankin nimissä tehdyt huijauskirjeet voivat aiheuttaa hämmennystä pankin ollessa historiallisesti ja yhteiskunnallisesti arvostettu toimija, johon on menneisyydessä pystynyt luottamaan. Medialukutaidollisesti huijausviestien ymmärtäminen voikin haastaa ikäryhmän aikaisemmat käsitykset ja tottumukset.

Vaikka vastaanottajan medialukutaidolliset kyvyt voivat olla hyvällä tasolla, viestien lukemiseen voivat vaikuttaa olosuhteisiin liittyvät tekijät, kuten vastaanottajaan vireystilaan vaikuttava viestin vastaanottamisen kellonaika ja vastausympäristö. Näin ollen huijausviestit voidaan lähettää tarkoituksenmukaisesti kellonaikaan, jolloin vastaanottajan virkeystila voi olla heikko.

Nigerialaiskirjeet osana mediakasvatusta

Huijausviestien tunnistaminen voidaan katsoa tarpeelliseksi mediakasvatuksen osaksi jo huijausviestien aiheuttamien taloudellisten menetysten vuoksi. Vuoteen 2013 mennessä nigerialaiskirjeet ovat aiheuttaneet Advanced Global Investigationsin raportin mukaan 82 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruiset menetykset. Nigerialaiskirjeiden ymmärtämiseksi voidaan katsoa olennaiseksi medialukutaidon laaja-alainen opetus. Medialukutaito on mainittu perusopetuksen suunnitelman perusteissa, yhtenä ainekokonaisuutena sekä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä kuvataiteen tavoitteissa ja sisällöissä vuodesta 2004.

Mediakasvatuksen on yleisesti painotettu keskittyvän nuoriin, mutta huijausviestien koskiessa laajaa yhteiskuntaluokkaista ja ikäluokkaista jakaumaa, myös opetuksen on oltava helposti saatavilla ja eri ryhmien medialukutaidolliset kyvyt huomioivaa. Opetuksessa on myös havaittava, että uusien mediamuotojen jatkuvassa kehityksessä myös keinot käyttää huijausviestejä uudistuvat jatkuvasti. Näin ollen huijausviesteihin keskittyvän medialukutaidon opetuksen tulisi olla monialaista ja keskittyä perinteisen huijaussähköpostin lisäksi myös uusiin mediamuotoihin ja sovelluksiin.

Huijauskirjeisiin liittyvä tiedottaminen on tapahtunut pääasiallisesti verkossa. Nykyisin Suomessa esimerkiksi pankit ja kirjastot ovat alkaneet tiedottaa sivuillaan mahdollisista verkkohuijauksista ja siitä, kuinka ihmisten on reagoitava huijausviesteihin. Lisäksi merkittävänä yleisenä tietoisuuden lisääjänä on lehtien kasvanut uutisointi huijaussähköposteihin liittyen. Myös viranomaisten ilmoitukset ovat olennainen tekijä huijauskirjeisiin liittyvän medialukutaidon osalta. Huijauskirjeisiin liittyvien rikosilmoitusten myötä huijauksiin liittyvä tiedottaminen voi tehostua. Toisaalta ongelmaksi voi muodostua, ettei pelkkä kirjeen lähettäminen täytä Suomen poliisin mukaan rikokseen liittyvää tunnusmerkistöä. Tarkkaan laaditut ohjeet Nigerialaiskirjeiden välttämiseksi ovat laatineet esimerkiksi Suomen suurlähetystö, FBI ja Interpol.

Tapauksia Suomessa

Suomessa alkoi liikkua nigerialaiskirjeitä 1990-luvun alussa aluksi paperimuodossa, ja sittemmin ne ovat levinneet sähköpostitse.

Ensimmäinen suomalainen nigerialaiskirjeisiin liittynyt tapaus paljastui joulukuussa 1997, kun tulli takavarikoi suuren erän väärennettyjä ja mustaksi värjättyjä Yhdysvaltain dollareita Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Väärennökset olivat 20, 50 ja 100 dollarin seteleitä, ja takavarikoitujen setelien nimellisarvo oli yhteensä 1,5 miljoonaa Suomen markkaa. Rahat oli lähetetty suomalaisille vastaanottajille Nigeriasta. Keskusrikospoliisi epäili väärennösten liittyvän laajaan petossarjaan, jossa oli siirretty kuriirikuljetuksin tai eri pankkien kautta varoja nigerialaisille vuosina 1992–1997. Jutun tutkinnan yhteydessä pidätettiin kaksi länsisuomalaista, eri paikkakunnilta kotoisin olevaa liikemiestä, jotka olivat hankkineet lainoja eri yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä. Kaksikko sanoi tarvinneensa varat jättimäisen Nigeriassa olleen perinnön realisoimiseksi ja siitä saatavien kymmenien mijoonien dollarien kotiuttamiseksi.

Tunnetuin suomalainen esimerkki nigerialaishuijaukseen lankeamisesta on Sunny Car Centerin tapaus. Hankkeen tarkoituksena oli rakentaa Hämeenlinnaan Euroopan suurin autokauppa. Toimitusjohtaja Markku Ritaluoma kuvitteli saavansa Sambian entisen presidentin Frederick Chiluban lesken Regina Chiluban lontoolaisessa pankissa olevat miljoonavarat Sunny Car Centerin rahoitukseksi. 33,6 miljoonan euron saamiseksi miehen tuli maksaa eteläafrikkalaiselle pankkitilille 336 000 euroa, minkä Ritaluoma poliisin varoituksista huolimatta teki. Rahat jäivät sille tielleen. Regina Chiluballa ei ollut koko asian kanssa mitään tekemistä; Chiluballa ei ollut hänen tiedottajansa mukaan hallussaan väitettyjä varoja eikä pankkitiliä Lontoossa.

Surkuhupaisaksi asian teki Ritaluoman osalta se, että hän lankesi nigerialaishuijaukseen jo toistamiseen. Aiemmin vuonna 2013 hän oli toimittanut ghanalaismiehelle 150 000 euroa, jonka jälkeen hänen piti saada 100 miljoonan euron sijoitus. Kun rahoja ei sitten alkanut kuulua, Sunny Car Center pyysi sijoitustaan takaisin. Tässä tilanne poikkeaa normaaleista nigerialaiskuvioista. Rahaa myös tuli takaisin, mutta se oli väärennettyä. Palautetussa rahassa oli väärennettyjä 500 euron seteleitä, joissa oli jopa samat sarjanumerot. Väärennettyjä rahoja tuli takaisin 94 500 euron "arvosta". Epäonnisten sijoitusten vuoksi Sunny Car Center hakeutui konkurssiin syksyllä 2015.

Toinen tunnettu nigerialaiskirjeisiin langennut suomalainen on ministeri Olavi J. Mattila, joka vuonna 2004 tuomittiin yhden vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen petoksesta ja velallisen epärehellisyydestä. Mattila ja hänen tanskalainen liikekumppaninsa olivat sijoittaneet sekä omia että muilta lainaamiaan rahoja nigerialaiskirjehuijauksiin 1990-luvun puolivälissä. Mattilan osalta tuomiota lieventäviksi seikoiksi katsottiin hänen korkea ikänsä ja heikentynyt terveytensä, teoista kulunut pitkähkö aika sekä se, että hän oli itsekin joutunut huijatuksi ja menettänyt runsaasti myös omia rahojaan.

Aiheesta muualla

• Poliisi varoittaa vastaamasta sähköisiin ”nigerialaiskirjeisiin”, 27.02.2003
• Ylioppilaslehden artikkeli Ahneuden maantiede, 18.05.2006
• Huijauskirje lupailee miljoonaperintöä, Ajassa Nyt -verkkolehden uutinen, 9.12.2010
• Jaakko Suominen: Nigerialaiskirjeet ja Afrikan kuva digitaalisessa maailmassa. Esitelmä 30.1.2004. Nigerialaiskirjeet osana digitaalista kulttuuria. Tiedotustutkimus 2/2006.