Suomen Ravinto- ja Nautintoainetyöväen Liitto
Suomen Ravinto- ja Nautintoainetyöväen Liitto (SRNL) oli suomalainen vuosina 1905–1930 toiminut elintarviketeollisuuden työntekijöiden ammattiliitto. Valtio lakkautti Suomen Ammattijärjestöön kuuluneen liiton syksyllä 1930. Liitto käytti myös nimiä Suomen Leipurityöntekijäin Liitto (SLTL 1906–1917), Suomen Leipomotyöväen Liitto (SLL 1917–1921) ja Suomen Elintarveteollisuustyöväen Liitto (SETTL 1921–1925). SRNL:n seuraaja on vuonna 1932 perustettu Suomen Elintarviketyöläisten Liitto.
SLTL liittyi alan kansainväliseen keskusliittoon vuonna 1914.[1] SETTL/SRNL liittyi kansainväliseen kattojärjestöönsä vuonna 1925. Liiton jäsenyys skandinaavisessa liittoutumassa ei aluksi toteutunut, koska Suomen ei katsottu kuuluvan alueeseen.[2] SRNL pääsi yhteisjärjestöön viimein 1929.[3]
SLTL julkaisi järjestölehteä Tähkä vuosina 1908–1909, 1911–1918[4] ja 1925–1930.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alan ensimmäinen ammattiosasto perustettiin Helsingissä 1887 ja toinen Tampereella 1898. 1900-luvun alussa osastoja alkoi syntyä muuallekin ja yhteisen liiton perustamista alettiin suunnitella. Suomen leipuri- ja kondiittoriosastojen ensimmäinen edustajakokous pidettiin 14. toukokuuta 1905 Tampereen työväentalossa. Kuutta osastoa edustanut kokous hyväksyi joukon julistuksia ja päätti perustaa leipurityöntekijäin keskushallinnon Helsinkiin. Suomen Leipurityöntekijäin Liitto perustettiin toisessa edustajakokouksessa syyskuussa 1906.[5]
Suomen Ammattijärjestö perustettiin 1907 ja SLTL liittyi keskusjärjestöön lokakuussa.[6] Vuonna 1910 SLTL erosi hetkeksi SAJ:stä, mutta se liittyi takaisin jäsenäänestyksen jälkeen.[7] Lokakuussa 1907 liittoon kuului 370 jäsentä. Jäsenmäärä ylitti 500 vuonna 1914 ja 1 000 vuonna 1917.[8]
Vuonna 1912 SAJ otti käyttöön teollisuusliittoperiaatteen ja pieniä liittoja kehotettiin yhdistymään. SLTL:ssä alettiin pohtia liiton laajentamista kaikkien ravinto- ja nautintoainealalla työskentelevien pariin. Liiton kuudennessa edustajakokouksessa 1917 järjestön sääntöjä muutettiin ja mukaan otettiin kaikki leipomoalalla työskentelevät. Järjestön nimeksi vaihdettiin Suomen Leipomotyöväen Liitto.[9]
Sisällissodan jälkeen SLL:n johto kokoontui ensimmäisen kerran joulukuussa 1918 ja toiminta käynnistyi uudelleen. Sodassa kuoli noin 50 SLL:n aktiivia. Kaksi liittotoimikunnan jäsentä pakeni Venäjälle. Liiton varat jäivät Suomeen.[10] 1920-luvun alussa SLL oli mukana kommunistien ja sosialidemokraattien suuntataistelussa. SLL:n osastoja erosi SDP:stä ja liittyi SSTP:hen.[11] Liiton toiminta laajennettiin koko elintarvikealaa koskevaksi vuonna 1921, ja nimeksi otettiin Suomen Elintarveteollisuustyöväen Liitto.[12]
Uudistuksen jälkeen SETTL alkoi pian pohtia yhdistymistä päällekkäisiä aloja edustaneen Liike- ja taloustyöntekijäin liiton kanssa ja SETTL sai runsaasti uusia jäseniä. Vuonna 1924 SETTL:ään liittyivät juoma- ja tupakkatyöläiset sekä silittäjät, saunottajat ja pesijät.[13] Huhtikuun 1925 edustajakokous antoi järjestölle nimen Suomen Ravinto- ja Nautintoainetyöväen Liitto. SRNL:n jäsenmäärä oli ensimmäisenä vuonna 2 597. Enemmistö jäsenistä oli nyt ensimmäisen kerran naisia. Jäsenluku nousi yli 3 000 vuonna 1927 ja 4 000 vuonna 1928.[14]
Työväenliikkeen poliittisten suuntausten taistelu huipentui 1920-luvun lopussa ja myös SRNL hajosi. Työpaikoille perustettiin rinnakkaisosastoja ja liiton jäsenmäärä putosi neljänneksellä vuonna 1929. Sosialidemokraatit pyrkivät siirtämään kannattajansa lokakuussa 1929 perustettuun Suomen Työläisliittoon. Puheenjohtaja Kalle Lindholm pidätettiin marraskuussa. SRNL:n toiminta loppui syksyllä 1930, kun valtio lakkautti SAJ:n ja siihen kuuluneet liitot. SRNL pyrki eroamaan SAJ:sta juuri ennen keskusjärjestön lakkauttamista, mutta tällä ei ollut toivottua vaikutusta. Sosialidemokraatit perustivat lokakuussa 1930 uuden SAK-keskusjärjestön ja sen alainen SRNL:n seuraaja Suomen Elintarvetyöläisten Liitto aloitti syyskuussa 1932.[15]
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- K. Korhonen 1905[16]
- Juho Koivistoinen 1906–1913[17]
- Juho Valter Sainio 1913–1917[18]
- Frans Heinonen 1917–1918[19]
- Hjalmar Lehtonen 1919–1921[20]
- Väinö Hollmén 1921–1925[21]
- Hannes Juvonen 1925–1926[22]
- Heikki Joki 1926–1929[23]
- Kalle Lindholm 1929[24]
- Hugo Gröndahl 1929[25]
Sihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kyösti Lindroos 1906– [26]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Teemu Oinonen: "Me emme pyydä, me vaadimme" Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y:n historia 1905–1980. Helsinki: Suomen Elintarviketyöläisten Liitto, 1980.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Oinonen 1980, s. 102.
- ↑ Oinonen 1980, s. 141–142.
- ↑ Oinonen 1980, s. 177.
- ↑ Oinonen 1980, s. 67.
- ↑ Oinonen 1980, s. 43–56.
- ↑ Oinonen 1980, s. 66.
- ↑ Oinonen 1980, s. 79–84.
- ↑ Oinonen 1980, s. 70, 85, 91.
- ↑ Oinonen 1980, s. 106–109.
- ↑ Oinonen 1980, s. 112-113.
- ↑ Oinonen 1980, s. 115-116.
- ↑ Oinonen 1980, s. 122-123.
- ↑ Oinonen 1980, s. 123–129.
- ↑ Oinonen 1980, s. 130-132.
- ↑ Oinonen 1980, s. 178-187, 192.
- ↑ Oinonen 1980, s. 54.
- ↑ Oinonen 1980, s. 54, 56, 101.
- ↑ Oinonen 1980, s. 101.
- ↑ Oinonen 1980, s. 109.
- ↑ Oinonen 1980, s. 114.
- ↑ Oinonen 1980, s. 123.
- ↑ Oinonen 1980, s. 130, 132.
- ↑ Oinonen 1980, s. 132.
- ↑ Oinonen 1980, s. 176, 180.
- ↑ Oinonen 1980, s. 180.
- ↑ Oinonen 1980, s. 56.