Suomen Elintarviketyöläisten Liitto
| Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL | |
|---|---|
| [[Tiedosto:|250px|]] | |
| Perustettu | 1932 |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Puheenjohtaja | Veli-Matti Kuntonen |
| Jäsenmäärä | 29 151 (1.1.2022)[1] |
| Sivusto | www.selry.fi |
| Jäsenlehti | Elintae |
Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry (ent. Suomen Elintarvetyöläisten Liitto SEL) on vuonna 1932 perustettu elintarvikealalla työskentelevien työntekijöiden ammattiliitto. Etujärjestöön kuuluu 60 ammattiosastoa, joissa on yhteensä 29 151 (31.12.2021) jäsentä. Heistä 57 % on naisia. Jäsenistä noin 11 000 eli lähes 40 % on eläkeläisiä. Työikäisistä jäsenistä 50 % on naisia ja lähes joka kolmas on alle 35-vuotias. Noin 70 prosenttia kaikista alan työntekijöistä on järjestäytynyt SEL:n jäseniksi.[2] SEL kuuluu Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:hon ja Teollisuuden palkansaajat TP:hen.
SEL julkaisee Elintae-lehteä, joka ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Elintae aloitti heinäkuussa 1949[3]. SEL julkaisi myös järjestölehteä Viiri vuosina 1959–1968.
Vuoteen 1949 asti järjestön nimi oli Suomen Elintarvetyöläisten Liitto.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elintarviketyöläisten liittoa edelsi Suomen Ammattijärjestöön kuulunut Suomen Ravinto- ja Nautintoainetyöväen Liitto, joka lakkautettiin 1930-luvun alussa muiden sosialistien ja kommunistien hallitsemien järjestöjen tavoin. Uutta SAK:hon liittynyttä liittoa hallitsivat sosialidemokraatit.
SEL perustettiin 11.–12. syyskuuta 1932 HTY:n talossa Helsingissä. Ennen oman liiton perustamista elintarviketyöläiset kuuluivat SAK:n eri aloja koonneeseen Suomen Työläisliittoon. SEL:ssä oli perustettaessa 29 STL:stä irrotettua osastoa ja hieman alle tuhat jäsentä. SEL:n jäsenkunta erosi SRNL:stä siten, että pesijät, saunottajat ja silittäjät jäivät pois. Vuonna 1938 liittoon kuului 64 osastoa ja 3 140 jäsentä. Jäsenistä kaksi kolmasosaa oli naisia.[5]
Sotien jälkeen äärivasemmisto sai toimintaoikeutensa takaisin ja valta vaihtui SEL:ssä. Liiton kolmas edustajakokous valitsi toukokuussa 1945 uudeksi puheenjohtajaksi (SRNL:ää 1920-luvun lopussa johtaneen ja vuosia vankilassa istuneen) kommunisti Kalle Lindholmin.[6] SEL:n jäsenmäärä nousi alle neljästä tuhannesta yli kymmeneen tuhanteen vuoden 1945 loppuun mennessä.[7]
Syyskuussa 1949 SEL erotettiin SAK:sta samanaikaisesti muutaman muun liiton kanssa, koska se oli ryhtynyt lakkoon SAK:n johdon linjan vastaisesti. Liitto hyväksyttiin kuitenkin takaisin keskusjärjestöön jo saman kuun lopussa.[8] SEL osallistui SAK:n yleislakkoon 1956. Monet liiton edustamat elintarvikehuoltoon liittyvät alat jätettiin kuitenkin lakon ulkopuolelle.[9] 1950-luvulla SEL:n jäsemäärä vaihteli välillä 7 006 – 8 653.[10]
SDP:n hajottua sosialidemokraatit kävivät sisäistä taistelua myös SEL:ssä. Osa SDP:n kannattajista erosi SEL:stä ja liittyi SAJ:n Yleis- ja erikoisalojen ammattiliittoon. Erot jäivät kuitenkin vähäisiksi ja SEL:n jäsenmäärä nousi 1960-luvulla ylittäen 10 000 vuonna 1963.[11] Vuonna 1969 SEL ja YEA pääsivät sopuun elintarviketyöläisten yhdistymisestä SEL:ään. Vuoden 1970 aikana SEL sai YEA:lta 2 001 jäsentä. Liiton jäsenmäärä ylitti 20 000 vuonna 1970 ja 30 000 vuonna 1972.[12]
Maaliskuussa 1976 SEL meni lakkoon, joka oli laajempi kuin koskaan aiemmin liiton historiassa. Elintarviketeollisuus pysähtyi kahdeksi viikoksi, kunnes osapuolet pääsivät sopimukseen.[13]
Vuonna 2000 SEL:n jäsenmäärä oli 43 500 ja järjestäytymisaste noin 90 prosenttia.[14]
Kansainväliset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SEL on The International Union of Food, Agricultural, Hotel, Restaurant, Catering, Tobacco and Allied Workers’ Associations (IUF)[15] ja European Federation of Trade Unions in the Food, Agriculture and Tourism (EFFAT)[16] järjestöjen jäsen.
Vuonna 1933 SEL liittyi Kansainväliseen elintarviketyöläisten liittoon (IUL) ja Skandinavian elintarviketyöläisten yhteisjärjestöön. 1940-luvun lopulla SEL erosi IUL:stä ja liittyi alkuvuonna 1950 Maailman ammattiyhdistysten liiton elintarviketyöläisten jaostoon. Elokuussa 1950 SEL erotettiin Pohjoismaisesta elintaviketyöläisten unionista IUL:stä eroamisen takia.[17]
Vuonna 1957 SEL vastusti SAK:n liittymistä VAKL:n jäseneksi.[18]
Liittokokousvaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SEL:n liittokokousedustajat on valittu suhteellisella vaalitavalla vuodesta 1973 alkaen.[19]
| Vuosi | a SKDL Vas. |
b SDP |
muut | äänestys- aktiivisuus |
||||
| 1973 | 49,4 % | 119 | 48,7 % | 112 | 1,9 % | 1 | 38,2 % | [19] |
| 1977 | 107 | 100 | 3 | [19] | ||||
| 1981 | 50,5 % | 49,5 % | [20] | |||||
| 1989 | 57 % | 43 % | [21] | |||||
| 1997 | 66 % | 34 % | [21] | |||||
| 2007 | 56 % | 58 | 44 % | 45 | 47,6 % | [22] | ||
| 2012 | 60 % | 60 | 40 % | 37 | 0,2 % | 0 | 40 % | [22] |
| a = Elintarviketyöläisten vaaliliitto b = Uudistava vaihtoehto | ||||||||
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauri Pöyhönen 1932–1941, 1941–1945[23]
- I. K. Björk 1941[24]
- Kalle Lindholm 1945–1949[25]
- Armas Reunamo 1949–1953[26]
- Eero Teri 1951–1952 (vs.)[27]
- Arvo Hautala 1953–1966[28]
- Urpo Virtanen 1966–1969[29]
- Jarl Sund 1969–1991
- Ritva Savtschenko 1991–2005
- Veli-Matti Kuntonen 2006–
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Teemu Oinonen: "Me emme pyydä, me vaadimme" Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y:n historia 1905–1980. Helsinki: Suomen Elintarviketyöläisten Liitto, 1980.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jäsenmäärät Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ Tämä on SEL SEL. Viitattu 15.2.2022.
- ↑ Oinonen 1980, s. 256–257
- ↑ Oinonen 1980, s. 247.
- ↑ Oinonen 1980, s. 194–202.
- ↑ Oinonen 1980, s. 223–227.
- ↑ Oinonen 1980, s. 232.
- ↑ Oinonen 1980, s. 249–255.
- ↑ Oinonen 1980, s. 281–285.
- ↑ Oinonen 1980, s. 260, 287.
- ↑ Oinonen 1980, s. 296–301.
- ↑ Oinonen 1980, s. 327–328.
- ↑ Oinonen 1980, s. 348–350.
- ↑ Järjestötiedot SEL 2000
- ↑ IUF affiliates (IFU 2010)
- ↑ Members (Arkistoitu – Internet Archive) (EFFAT)
- ↑ Oinonen 1980, s. 197, 242–247.
- ↑ Oinonen 1980, s. 290.
- ↑ 19,0 19,1 19,2 Oinonen 1980, s. 329, 332.
- ↑ Heikki Kehälinna & Harri Melin: Elvytyksestä uusiin haasteisiin. Näkökulmia SAK:n kasvuun ja muutokseen 1970-luvulla (SAK 1985), liite 8.
- ↑ 21,0 21,1 Vasemmistoryhmä lisäsi johtoaan elintarvikeväen liitossa[vanhentunut linkki] Helsingin Sanomat 3.10.1997
- ↑ 22,0 22,1 Elintarviketyöläisten vaaliliitto voitti SEL:n vaalit ja lisäsi kannatustaan 60 prosenttiin Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 27.4.2012
- ↑ Oinonen 1980, s. 197–198, 216, 227.
- ↑ Oinonen 1980, s. 216–217.
- ↑ Oinonen 1980, s. 227, 248.
- ↑ Oinonen 1980, s. 248, 262.
- ↑ Oinonen 1980, s. 258.
- ↑ Oinonen 1980, s. 262, 307.
- ↑ Oinonen 1980, s. 307, 325.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT | Ilmailualan Unioni | Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL (Aliupseeriliitto, Rajaturvallisuusunioni, Tulliliitto, Vankilavirkailijain Liitto) | Kaupanalan esimiesliitto | Palvelualojen ammattiliitto PAM | Paperiliitto | Posti- ja logistiikka-alan unioni | Rakennusliitto | Rautatiealan Unioni RAU | Suomen Elintarviketyöläisten Liitto | Suomen Huippu-urheilijoiden Unioni | Suomen Merimies-Unioni | Suomen Muusikkojen Liitto | Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto | Sähköalojen ammattiliitto | Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto | Teollisuusliitto | Yleinen lehtimiesliitto