Tämä on hyvä artikkeli.

Ahvenanmaa

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Åland” ohjaa tänne. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla Åland.

Ahvenanmaan maakunta
Åland
Coat of arms of Åland.png Ahvenanmaa.sijainti.suomi.2020.png
vaakuna
Flag of Åland.png

lippu

sijainti

Historialliset läänit Turun ja Porin lääni (1634–1918)
Ahvenanmaan lääni (1918–2009)
Maakuntakeskus Maarianhamina
Maakuntajohtaja maaneuvos Veronica Thörnroos (2019–)
Maakuntalaulu Ahvenanmaalaisten laulu
Nimikkolajit  
– eläin metsäkauris
– järvi Östra och Västra Kyrksundet
– kala hauki
– kasvi kevätesikko
– kivi eloperäinen kalkkikivi
– lintu merikotka
Lyhenne FI-01

Ahvenanmaa (ruots. Åland) on saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, sekä ainoa jolla on itsehallinto. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi: 88 prosentilla väestöstä on äidinkielenään ruotsi, noin 5 prosenttia on suomenkielisiä ja muunkielisiä asukkaita on yhteensä noin seitsemän prosenttia. Maakunnan väkiluku 2019-3-31-131. maaliskuuta 2019 oli [2] henkeä,[2] ja se on sekä maapinta-alaltaan että asukasluvultaan Suomen pienin maakunta.

Maakunta sai laajan itsehallinnon vuonna 1920 jolloin Kansainliitto päätti alueen kuuluvan Suomelle. Ahvenanmaan ainoa kaupunki on sen hallintokeskus Maarianhamina. Ahvenanmaan elintaso kuuluu Suomen korkeimpiin. Elinkeinorakenne on painottunut palveluihin. Tärkein elinkeino on merenkulku, joka synnyttää lähes 30 prosenttia alueen bruttokansantuotteesta.

Ahvenanmaan tuhansista saarista 60 on asuttuja. Jääkausi on hionut saarten punaisen graniitin monin paikoin silokallioiksi. Kasvillisuus on rehevää ja runsaslajista. Sekä kasvillisuus että eläimistö poikkeavat Manner-Suomen lajistosta, ja maakunnalla on omia rauhoitusmääräyksiään.

Nimen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin sana å tarkoittaa yksinään pientä jokea, mutta Ahvenanmaan ruotsinkielisen nimen Åland alkuosan arvellaan olevan muuta alkuperää, sillä Ahvenanmaalla ei juuri ole jokia. Lars Huldénin esittämän teorian mukaan Åland-nimen alkuosa on muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta ”ahva”, joka on sama sana kuin latinan aqua (vesi). Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana ahvena (’ahven’), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä maakunnan nimen alkuosa å.[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaa sijaitsee Saaristomeren lounaisosassa Ahvenanmeren itäpuolella ja Selkämeren eteläpuolella. Ahvenanmaan itäpuolella on Turun saaristo Varsinais-Suomessa, jonka suuntaan rajana on Kihti. Maakunnan pääsaaren Manner-Ahvenanmaan keskellä on Lumparnin merenselkä ja Vårdön ja Kumlingen välillä Teili-niminen merenselkä. Manner-Ahvenanmaalta on Ruotsin mantereelle 40 kilometriä ja Suomen mantereelle 100 kilometriä. Ahvenanmaahan kuuluvalla Märketin luodolla on Suomen läntisin kohta.[4]

Ahvenanmaan saariston topografinen kartta.

Ahvenanmaan saaristoon lasketaan kuuluvan 6 757 vähintään 0,25 hehtaarin kokoista saarta ja luotoa, joista 60 on asuttuja.[5] Maakunnan suurimmaksi järveksi lasketaan joko Finströmin ja Saltvikin kunnissa sijaitseva Vandöfjärden (5 km2) tai, jos se lasketaan merenlahdeksi, kanavan yhdistämät Östra och Västra Kyrksundet Sundin kunnassa. Niiden pinta-ala on noin kolme neliökilometriä.[6]

Manner-Ahvenanmaa on pohjoisesta etelään 50 kilometriä pitkä ja idästä länteen 45 kilometriä leveä.[7] Saaren pinta-ala on 689 neliökilometriä.[8] Siihen ovat siltayhteydessä kapean Marsundin erottama Eckerö ja Lemströmin kanavan mantereesta erottama Lemland, josta on edelleen siltayhteys Lumparlandiin.[9][10][11] Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Ahvenanmaan korkein huippu on Orrdalsklint (132 metriä) Saltvikin kunnassa Manner-Ahvenanmaalla.[12][13]

Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Källskärin saaren kalliota.

Ahvenanmaan peruskallio on enimmäkseen karkearakeista punertavaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä.[12][13] Ahvenanmaan rapakivigraniitti on yksi Suomen laajimmista rapakivi-intruusioista. Lumparnin selältä on tavattu ordovikikauden kalkkikiviä.[14] Ahvenanmaalta on löytynyt ordovikikauden fossiileita, kuten trilobiitteja ajalta, jolloin nykyisen Ahvenanmaan sisältänyt manner oli lähellä päiväntasaajaa.[15]

Viime jääkauden jäljet näkyvät Ahvenanmaan kallioissa. Saarten jäätikön tulosuunnan puoleiset sivut ovat hioutuneet viistoiksi silokallioiksi, kun taas saarten vastakkaisella sivulla on jyrkemmät seinämät. Kivikkoisia pirunpeltoja on vanhoilla Yoldiameren ja Ancylusjärven rannoilla.[16]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpötila +6 °C, helmikuun −3 °C.[12] Oheinen ilmastotaulukko kuvastaa Ahvenanmaan pääsaaren sisäosien ilmastoa.

Jomalbyn ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 0,3 −0,3 2,4 7,6 13,6 17,5 20,7 19,6 14,8 9,6 4,6 1,7 ka. 9,3
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −5,0 −6,3 −3,7 0,0 4,3 8,6 12,2 11,6 7,7 4,0 0,2 −3,1 ka. 2,5
Vrk:n keskilämpötila (°C) −2,1 −3,1 −0,6 3,7 9,1 13,3 16,7 15,8 11,4 6,9 2,6 −0,4 ka. 6,1
Sademäärä (mm) 53 35 38 31 35 53 52 76 61 70 71 59 Σ 634
Sadepäivät (d) 11 8 8 6 6 7 7 10 9 12 13 12 Σ 109
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
0,3
−5,0
−0,3
−6,3
2,4
−3,7
7,6
0,0
13,6
4,3
17,5
8,6
20,7
12,2
19,6
11,6
14,8
7,7
9,6
4,0
4,6
0,2
1,7
−3,1
S
a
d
a
n
t
a
53
35
38
31
35
53
52
76
61
70
71
59


Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeissä Ahvenanmaa kuuluu suotuisimpaan vyöhykkeeseen 1A.[17]

Elävä luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färjsundetin salmi Finströmissä.

Ahvenanmaa on yksi Suomen luonnontieteellisistä maakunnista.[18] Se kuuluu hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Lehdot ja lehtoniityt ovat tyypillisiä, mutta myös havumetsiä on runsaasti. Kasvillisuus on yleensä rehevää.[19] Kasvisto on runsaslajinen, siemenkasveja on noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava euroopanmarjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrni.[12]

Jalot lehtipuut kasvavat yleisempänä Ahvenanmaalla kuin eteläisessä Manner-Suomessa, esimerkiksi Etelä-Suomessa harvinaisiksi tai harvalukuisiksi luokitellut puulajit, kuten vuorijalava ja saarni, ovat Ahvenanmaalla yleisiä.[20] Ahvenanmaan rantaniityillä lajirunsaus on suurempi kuin missään Suomessa.[13]

Ahvenanmaalla on omat ympäristösäännöksensä, joihin sisältyy erityisiä rauhoitusmääräyksiä. Riistalajeja lukuun ottamatta nisäkkäät (esimerkiksi saukko ja itämerennorppa) ja linnut ovat rauhoitettuja. Lisäksi maakunnan hallituksen päätöksellä on rauhoitettu neljä matelijaa, viisi sammakkoeläintä, yksi nilviäinen (ahmattikotilo), 15 perhoslajia, yksi kovakuoriainen (isolampisukeltaja) ja kaksi korentoa. Lajien suojelusta vastaa Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Noin 50 kasvia on rauhoitettu, niiden joukossa ovat useimmat kämmekkälajit.[13][21][22][23] Ahvenanmaalla on kaikkiaan 44 luonnonsuojelualuetta ja noin 30 luontopolkua.[24]

Hirviä kaadetaan nykyisin vuosittain 150–200 ja metsäkauriita 2000–3000.[25][26] Harmaahylkeitä on metsästetty vuosittain noin sata.[27]

Kangaskäärmettä tavataan Ahvenanmaalla, muttei Manner-Suomessa.[28]

Ahvenanmaan kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan kuntien sijainti käy ilmi oheisesta kartasta. Maakunnan 16 kuntaa ovat:

Ahvenanmaalla ei ole tehty kuntaliitoksia.[29] Vuonna 1961 toteutettiin osakuntaliitos, kun Jomalasta liitettiin Maarianhaminaan alue, jossa oli 2 039 asukasta.[30] Ahvenanmaan maakuntahallitus päätti, että Sottunga liitettäisiin naapurikuntaan vuoden 2019 eduskuntavaaleihin mennessä, mutta päätös jäi toteuttamatta.

Ahvenanmaalla on kolme seutukuntaa. Mariehamns stadin seutukuntaan kuuluu vain Maarianhamina, Ålands landsbygdin seutukuntaan kuuluvat Eckerö, Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Lemland, Lumparland, Saltvik ja Sund sekä Ålands skärgårdin seutukuntaan Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.[31]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan korkeimmat kohdat, Saltvikissä sijaitsevat Orrdalsklint ja Långbergen, alkoivat kohota merestä noin 10 000 vuotta sitten. Syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa kivikaudella Suomesta.[32] Saarten vanhimmat arkeologiset löydöt edustavat idästä levinnyttä kampakeraamista kulttuuria noin ajalta 4000 eaa. Noin 2500 eaa. Ahvenanmaalle saapui kuoppakeraamisen kulttuurin edustajia Ruotsin puolelta.[33] Kökarista on löytynyt hylkeenpyytäjien asuinpaikka pronssikaudelta.[34]

Rautakaudella, varsinkin merovingi- ja viikinkiajoilla, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaalla runsaat. Viikinkiaikaisia kalmistoja on 380, useimmat niistä pääsaarella.[33] Kulttuuriyhteyksiä oli sekä Ruotsin että Manner-Suomen suuntaan. Kaukaisemmista kauppayhteyksistä kertovat saarilta on löytyneet arabialaiset kolikot.[35]

1300-luvun lopulla rakennettu Kastelholman linna.

900-luvun lopussa Ahvenanmaa autioitui, mihin on arveltu syyksi viikinkiajan rauhattomia oloja. Paikannimitutkimuksen perusteella on päätelty, että Varsinais-Suomesta ja lounaisesta saaristosta olisi muuttanut suomenkielistä väestöä Ahvenanmaalle pääasiassa 1100-luvulla. Samanaikaisesti tai hiukan myöhemmin muuttajia olisi tullut myös Ruotsista. Maakunnan suomalaisväestö sulautui ruotsalaisiin, koska ruotsinkielinen asutus oli suomenkielistä vahvempaa.[36] Saltvikissa sijaitsee Borgbergetin linnavuori.[37] Ruotsalaiset rakensivat alueelle puolestaan 1300-luvun lopulla Kastelholman linnan, joka oli Kastelholman linnaläänin keskus.

Suomalaisen asutuksen historia näkyy saariryhmän paikannimissä (Luettelo Ahvenanmaan suomalaisperäisistä paikannimistä ja sovinnaisnimistä).[38]

Ruotsin ja Venäjän vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan. 1500-luvulla Ahvenanmaa oli osana prinssi Juhanalle annettua Suomen herttuakuntaa. 1600- ja 1700-luvuilla Ahvenanmaa kuului hallinnollisesti Turun ja Porin lääniin. Suuri Postitie Suomen ja Ruotsin välillä kulki Ahvenanmaan kautta ja talonpojilla oli velvollisuus kuljettaa postia vuoteen 1911 asti.[39]

Suomen sodan jälkeisessä Haminan rauhassa vuonna 1809 Ahvenanmaa liitettiin muun Suomen mukana Venäjän keisarikuntaan. Ahvenanmaalaiset pyysivät saada jäädä osaksi Ruotsia, mutta tähän ei suostuttu ja Ahvenanmaasta tuli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa.[40] Maarianhamina sai kaupunginoikeudet vuonna 1861.[41]

Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Venäjä sitoutui Pariisin rauhassa vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana.[12] Venäläisten tekemän linnoituksen raunioita on Boxön saarella.[42]

Suomen itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan kysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan kysymys

Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimyksen johtomiehiä olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom. He olivat helmikuussa 1918 keränneet 7 135 hengen allekirjoittaman adressin, jossa vaadittiin saarten liittämistä Ruotsiin. Adressi toimitettiin Ruotsin kuninkaalle, jossa Kustaa V:n lisäksi maan oikeistopiirit olivat kiinnostuneita alueliitoksesta, mutta Suomessa se kohtasi jyrkkää vastustusta.[12][43]

Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Vaasan senaatin pyynnöstä saksalaiset joukot nousivat saarille, jonka seurauksena ruotsalaiset sotilaat poistuivat sieltä.[43][44] Samoihin aikoihin Godbyn taistelussa valkoinen Saariston vapaajoukko voitti Harry Borgin johtaman punakaartin.[45]

Elokuussa 1918 Suomi, Ruotsi ja Saksa sopivat Ahvenanmaan linnoitusten purkamisesta ja maakunnan aseman tulevasta järjestelystä myöhemmin. Ruotsi vei Suomen tietämättä omistusasian voittajavalloille ja esitti kiistan ratkaisemista tulevassa Pariisin rauhankongressissa. Paikallisten separatistien toiminta kiihtyi ja Ålandlehden päätoimittjaja Sundblom matkusti Pariisiin edistämään Ruotsiin liittämistä. Voittajavaltiot eivät kuitenkaan ottaneet Suomen kannan mukaisesti asiaa käsiteltäväkseen. Heidän mielestään suurinosa suomenruotsalaisista jäisi jatkossa Suomen kansalaisiksi, vaikka maakunta liitettäisiin Ruotsiin. Ahvenanmaalaista sepatarismia pyrittiin hillitsemään myös Ruotsin puolelta koska se uhkasi kaikkien suomenruotsalaisten asemaa Suomessa.[43]

Ahvenanmaan kysymys päätyi Britannian aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon.[12]

Mikäli Ahvenanmaa olisi liitetty Ruotsin yhteyteen, jotkut suomalaiset olivat valmistautuneet vaatimaan Suomelle Pohjois-Ruotsin suomenkielistä aluetta, Länsipohjaa. Torniossa perustettiin jopa Länsipohjan toimikunta, jonka tehtävänä oli aikaansaada Länsipohjassa suomalaiskansallista liikehdintää.[46]

Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta.[47] Ahvenanmaan linnoitukset oli purettu jo vuonna 1919.[12]

Itsehallinnon aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan maakuntapäivät kokoontui ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922.[48] Päivää juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä.[49]

Mielenosoituskulkue Helsingin Kauppatorilla vaatimassa sotilaallista varustautumista sekä vastustamassa Ahvenanmaan demilitarisoinnin jatkamista vuonna 1938.[50]

Jatkosodan alkaessa 22. kesäkuuta 1941 Operaatio Kilpapurjehduksessa Suomi lähetti Ahvenanmaalle sota-aluksia ja joukkoja pyrkien siten estämään Neuvostoliiton maihinnousun.[51]

Oman lipun Ahvenanmaa sai vuonna 1954.[48] Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 Ahvenanmaan omia postimerkkejä. Vuonna 1993 Ahvenanmaan postista tuli oma postilaitoksensa, joka on Pohjoismaiden pienin.[48]

Ahvenanmaa liittyi Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi vuonna 1970. Maakunnalla on neuvostossa kaksi maakuntapäivien valitsemaa edustajaa, jotka muodostavat yhdessä maakunnan hallituksen valitsemien edustajien kanssa Ahvenanmaan valtuuskunnan Pohjoismaiden neuvostossa.[52]

Ahvenanmaalla järjestettiin liittymisestä EU:hun oma erillinen kansanäänestys. Sillä on veropoikkeus, joka koskee arvonlisäveroa ja valmisteveroja ja mahdollistaa verovapaan myynnin lauttaliikenteessä Suomen ja Ahvenanmaan välillä.[53]

Ahvenanmaan oma ensimmäisen tason Internet-verkkotunnusten pääte .ax otettiin käyttöön vuonna 2006.[54]

Matti Vanhasen II hallitusta muodostettaessa vuonna 2007 Ahvenanmaan oma edustaja oli ensi kertaa mukana muotoilemassa hallitusohjelmaa saarimaakuntaa koskevissa asioissa. Samassa hallituksessa istui Astrid Thors, Suomen historian ensimmäinen ”Ahvenanmaa-ministeri” eli ministeri oikeusministeriössä, jonka toimialana olivat Ahvenanmaan asiat.[55][56]

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan politiikka

Käytännössä itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta.[57]

Itse­hallinto­lakia voidaan muuttaa tai se voidaan kumota vain Suomen edus­kunnan ja Ahvenan­maan maa­kunta­päivien yhtä­pitävällä päätöksellä, jonka eduskunta on hyväksynyt perustus­lain säätämis­järjestyksessä ja maakunta­päivät vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä.[57]

Ahvenanmaan itsehallinnon uudistusta valmistelee komitea, jonka työn odotetaan valmistuvan kesällä 2017.[58]

Lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainsäädäntövaltaa itsehallintolaissa määritellyissä asioissa käyttää Ahvenanmaan maakuntapäivät. Maakuntalait säädetään maakunnan hallituksen aloitteesta. Itse­hallinto­laki sisältää yksityis­kohtaiset säännökset siitä, millaisista asioista maa­kunta saa säätää omia lakeja ja millaisista asioista Suomen valtion lait ovat voimassa myös Ahvenan­maalla.[57]

Ylintä toimeenpanovaltaa maakunnan itsehallintoon kuuluvissa asioissa käyttää Ahvenanmaan maakunnan hallitus, jonka valitsee maakuntapäivät.[57]

Presidentin veto-oikeus

Tasavallan presidentillä on ehdoton oikeus määrätä säädetty laki raukeamaan kokonaan tai osittain. Ennen veto-oikeuden käyttöä presidentin on pyydettävä asiasta korkeimman oikeuden lausunto.[57]

Kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat maakunnan itsehallinnon piiriin kuuluviin asioihin, tulevat voimaan maakunnan osalta vasta kun maakuntapäivät ovat ne ratifioineet. Lainvalmistelussa ja riitakysymyksissä maakunnan ja valtakunnan kantojen yhteensovittamiseksi sekä lausuntojen antamiseksi toimii Ahvenanmaan valtuuskunta, johon kuuluu kaksi valtioneuvoston ja kaksi maakuntapäivien valitsemaa jäsentä sekä puheenjohtajana maaherra tai muu tasavallan presidentin maakuntapäivien puhemiehen suostumuksella tehtävään määräämä henkilö.[57]

Maakunta ja valtionvirasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavilla aloilla itsehallinnollinen Ahvenanmaan maakunta toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja hallintokoneistoineen:[59]

  • opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
  • terveyden- ja sairaanhoito
  • ympäristöasiat
  • elinkeinoelämän edistäminen
  • sisäinen liikenne
  • kunnallishallinto
  • poliisitoimi
  • postilaitos
  • radio ja televisio

Ahvenanmaan valtionvirasto toimii Ahvenanmaan maakunnan alueella Suomen tasavallan aluehallintoviranomaisena.[60] Se toimii Suomen tasavallan edustajana itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, kuten verotoimiston ja käräjäoikeuden asioissa. Maakunnan itsehallinnon takia valtionvirastolla on kuitenkin erilaiset tehtävät kuin muun Suomen aluehallintovirastoilla.[61]

Ahvenanmaan valtionviraston johtaja on muista aluehallintovirastoista poiketen maaherra.[61] Maaherra on maakunnassa ensi sijassa Suomen hallituksen edustajana. Maaherra avaa ja päättää presidentin puolesta Ahvenanmaan maakuntapäivät. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös toimia Ahvenanmaan valtuuskunnan puheenjohtajana.[57]

Edustus Suomen eduskunnassa ja puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalta valitaan Suomen eduskuntaan aina yksi edustaja riippumatta alueen asukasluvusta. Ahvenanmaan vaalipiiri on yksi eduskuntavaalien vaalipiireistä.[62] Ahvenanmaalta valittu edustaja (vuodesta 2015 Mats Löfström) kuuluu perinteisesti ruotsalaiseen eduskuntaryhmään. Kun RKP jäi oppositioon, Löfströmille ehdotettiin siirtymistä Keskustan riveihin, sillä hän itse edustaa Ahvenanmaan keskustaa. Hän ei kuitenkaan siirtynyt.[63]

Ahvenanmaalla toimivat eri puolueet kuin Manner-Suomessa, joista osalla on suora vastine maakunnassa. Ne toimivat eduskuntavaaleissa, maakuntapäivien vaaleissa ja kunnallisvaaleissa. Presidentinvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa ahvenanmaalaiset äänestävät samoja ehdokkaita kuin mannersuomalaisetkin.[64] Ahvenanmaalla toimivia puolueita ovat:

Euroopan unioni ja Ahvenanmaan maakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen liittyessä Euroopan unioniin sovittiin erikseen Ahvenanmaan itsehallinnon ja EU-jäsenyyden yhteensovittamisesta, minkä lisäksi ahvenanmaalaiset saivat itse päättää omasta jäsenyydestään. Vaihtoehtona oli myös Ahvenanmaan jääminen unionin ulkopuolelle Tanskalle kuuluvien Grönlannin ja Färsaarten tavoin. Suomen liittymissopimukseen liitettiin niin sanottu Ahvenanmaan pöytäkirja, johon ahvenanmaalaiset saivat menestyksekkäästi lähes kaikki erityisvaatimuksensa, joskaan eivät toivomaansa omaa edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ahvenanmaa oli mukana Suomen EU-kansanäänestyksessä 16. lokakuuta 1994, mutta piti myös oman erillisen kansanäänestyksensä 20. marraskuuta. Valtakunnallisessa äänestyksessä EU-jäsenyyttä kannatti vain 51,9 prosenttia ahvenanmaalaisista, mutta omassa äänestyksessä kuukautta myöhemmin peräti 73,6 prosenttia. Maakuntapäivät hyväksyi EU-jäsenyyden 2. joulukuuta äänin 26–4.[59]

EU-jäsenyyden myötä Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon. Tämä mahdollistaa verottoman myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä. Tavaran lähettäminen verorajan yli Manner-Suomeen tai muualle EU:hun katsotaan maahantuonniksi.[65] Tällöin alle 22 euron arvoiset postilähetykset (pl. alkoholi, tupakka ja kosmetiikka) voidaan myydä Suomeen ilman arvonlisäveroa.[66] Ahvenanmaa on täten niin kutsuttu veroparatiisi.[65]

Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. maakunnan hallituksen puheenjohtajalla on oikeus tulla kuulluksi EU-ministerivaliokunnassa silloin, kun asia kuuluu Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan tai on muutoin maakunnalle erityisen tärkeä. Ahvenanmaalla on myös oma erityisasiantuntijansa Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä.[53]

Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Mikäli maakunta jättää panematta täytäntöön jonkin unionin säädöksen joka kuuluu sen toimivaltaan, ja Suomi tuomitaan tästä laiminlyönnistä rahalliseen seuraamukseen, maakunta vastaa sakosta täysimääräisesti.[59]

Mallia maailmalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan malli herättää jonkin verran kiinnostusta maailmalla. Maakuntaan saapuu usein tutkijoita, toimittajia ja poliitikkoja tutustumaan itsehallintojärjestelmään, joka on kansainvälisesti katsoen varsin epätavallinen. Vaikka Euroopassa on runsaasti itsehallintoalueita, vain Ahvenanmaa on määrätty kansainvälisellä sopimuksella sekä itsehallinnolliseksi että demilitarisoiduksi alueeksi.[67][68] Esimerkiksi Serbia on ehdottanut Kosovon kysymyksen ratkaisuksi sille annettavan Ahvenanmaan kaltaisen aseman itsenäistymisvaatimuksien sijaan.[69]

Demilitarisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisiä sotajoukkoja Dalkarbyssä keväällä 1917 pitämässä vallankumouksellista kokousta.

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä vuonna 1856 lähtien. Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.

Ahvenanmaan demilitarisaatiosta on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.[70][71]

Sotatilanteessa Suomella on vuoden 1922 sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja. Sopimuksen perusperiaatteena on kuitenkin, että allekirjoittajavallat jättäisivät sotatilanteessakin Ahvenanmaan sotatoimien ulkopuolelle.[70]

Ne ahvenanmaalaiset, joilla on kotiseutuoikeus, ovat nykyisin käytännössä vapautettuja asevelvollisuuden suorittamisesta. Ase­palveluksen sijasta heidät voitaisiin Ahvenan­maan itse­hallinto­lain mukaan velvoittaa palvelemaan luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muualla siviili­hallinnossa, mutta niin kauan kuin asiasta ei ole erikseen säädetty lakia, he ovat vapautettuja ase­velvollisuudesta. Vapautus ei koske niitä, jotka 12 vuotta täytettyään ovat muuttanut maakuntaan.[72] Jotkut ahvenan­maalaiset kuitenkin suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina lähinnä Uudenmaan prikaatissa.[73] Toisen maailmansodan aikana työikäiset ahvenanmaalaiset olivat työvelvollisina merimiehinä korvauksena siitä, etteivät joutuneet sotaan.[74]

Kotiseutuoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin hänen on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta.[75] Suomen kansalaisella on oikeus itsehallintolain mukaan käyttää Ahvenanmaalla suomea tuomioistuimissa ja ollessa tekemisissä valtion viranomaisten kanssa.[76] Tarvittaessa käytetään tulkkia.[77]

Ahvenanmaan itsenäisyyskysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan itsenäisyyttä ajaa maakunnan sisällä toimiva Ahvenanmaan tulevaisuus -puolue. Itsenäisyydellä pyritään turvaamaan maakunnan ruotsinkielinen kulttuuri. [78] Itsenäisyyden kannatus on kymmenen prosentin luokkaa.[79] Ahvenanmaan tulevaisuus on myös pyrkinyt tuomaan esille muiden vastaavien alueiden, kuten Färsaarten, itsenäistymispyrkimyksiä esimerkkeinä Ahvenanmaalle.[80]

Yleinen harhaluulo Manner-Suomessa suomalaisten keskuudessa on, että ahvenanmaalaisilla olisi haluja myös kuulua Ruotsiin, mutta tammikuussa 2020 julkaistun kyselyn tulos paljasti, että 78% ahvenanmaalaisista haluaa säilyttää maakunnan autonomisena osana Suomea. Saman kyselyn mukaan 9%.[81].

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkiluvun kehitys vuodesta 1880[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ahvenanmaan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuodesta 1880 lähtien.

Ahvenanmaan väestönkehitys 1880–2010
Vuosi Asukkaita
1880
  
20 437
1890
  
22 118
1900
  
24 841
1910
  
21 356
1920
  
20 423
1930
  
19 705
1940
  
21 196
1950
  
21 690
1960
  
20 981
1970
  
20 666
1980
  
22 783
1990
  
24 604
2000
  
25 776
2010
  
28 007
Lähteet: Vuodet 1880–1970[82] ja vuodet 1980–2010[83]

Maakunnan väkiluku 2019-3-31-131. maaliskuuta 2019 oli [2] henkeä.[2]

Äidinkieli, syntymäpaikka ja kansalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Ahvenanmaan 28 916 asukkaasta ruotsia puhui äidinkielenään 25 531 henkeä (88,3 %), suomea 1 399 henkeä (4,8 %) ja vieraskielisiä oli 1 986 henkeä (6,9 %). Suomen jälkeen suurimmat vähemmistökielet ovat latvia ja romania (noin 300 puhujaa), viro (noin 200) ja venäjä, thai, englanti ja saksa (kullakin noin sata puhujaa). Vuonna 1990 Ahvenanmaalla oli 24 604 asukasta, joista ruotsia puhui 23 243 (94,5 %), suomea 1 128 (4,6 %) ja muita kieliä 233 henkeä (0,9 %). Vuodesta 1990 vuoteen 2014 kaikkien kolmen ryhmän koko on kasvanut ja ruotsinkielisten suhteellinen osuus väestöstä hiukan pienentynyt.[84]

Ahvenanmaan väestöstä 10 619 asuu syntymäkunnassaan, 8 195 on syntynyt jossain toisessa Ahvenanmaan kunnassa, muualla Suomessa syntyneitä on 5 598, Ruotsissa syntyneitä 2 359 ja muissa maissa syntyneitä 2 145 henkeä /tiedot vuodelta 2014).[85] Muut maat, joissa syntyneitä Ahvenanmaalla asuu vähintään sata henkeä olivat Latvia, Romania, Viro, Thaimaa ja Iran.[86] Ahvenanmaalaisista 26 079 oli Suomen ja 1 257 Ruotsin kansalaisia. Yli sadan hengen suuruisia ulkomaiden kansalaisten ryhmiä olivat Liettuan, Romanian, Viron ja Thaimaan kansalaiset.[87]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 lopussa Ahvenanmaan 28 916 asukkaasta 17 389 asui taajamissa, 11 232 haja-asutusalueilla ja 295 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Maakunnan taajama-aste oli 60,8 prosenttia. Maarianhaminassa 99,6 prosenttia väestöstä asui taajamissa. Maarianhaminan lisäksi taajamaväestöä oli Eckerössä, Finströmissä, Hammarlandissa, Jomalassa, Lemlandissa ja Saltvikissä. Muissa kunnissa ei ollut taajamia.[88] Vuoden 2017 lopussa Ahvenanmaalla sijaitsi yhdeksän taajamaa.[89]

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2017)[90]
1 Maarianhaminan keskustaajama Maarianhamina 11 560
Jomala 2 761
&&&&&&&&&&014321.&&&&0014 321
2 Godby Finström 1 048
Jomala 245
&&&&&&&&&&&01293.&&&&001 293
3 Söderby Lemland &&&&&&&&&&&&0571.&&&&00571
4 Ödkarby Saltvik 393
Finström 7
&&&&&&&&&&&&0400.&&&&00400
5 Storby Eckerö &&&&&&&&&&&&0387.&&&&00387
6 Kattby Hammarland &&&&&&&&&&&&0365.&&&&00365
7 Rangsby Saltvik &&&&&&&&&&&&0305.&&&&00305
8 Mörby Hammarland &&&&&&&&&&&&0284.&&&&00284
9 Haraldsby Saltvik &&&&&&&&&&&&0245.&&&&00245

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Kylät ja kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenmaa-kirjasarjan Ahvenanmaata koskevan osan mukaan Ahvenanmaalla oli 245 kylää ja yksinäistilaa vuonna 1920.[91] Ålands statistik- och utredningsbyrån tilaston perusteella Ahvenanmaalla on 267 kylää ja 27 Maarianhaminan kaupunginosaa. Osassa kylistä ei ole lainkaan pysyviä asukkaita. Vuonna 2014 suurin kylä oli 927 asukkaan Godby ja muut yli 300 asukkaan kylät olivat Vesterkalmare, Storby, Prästgården, Österkalmare, Söderby, Ödkarby, Ingby ja Sviby.[92]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 kuului 73,1 prosenttia ahvenanmaalaisista Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Muihin uskontokuntiin kuului 1,3 prosenttia ja uskontokuntiin kuulumattomia oli 25,7 prosenttia. Kirkkoon kuuluvien osuus on ollut jatkuvassa laskussa; vuonna 1990 kirkkoon kuului 94,9 prosenttia ahvenanmaalaisista, vuonna 2000 luku oli 92,8 prosenttia ja vuonna 2010 enää 83,3 prosenttia.[93]

Ahvenanmaan evankelisluterilaiset seurakunnat ovat ruotsinkielisiä ja kuuluvat siksi Porvoon hiippakuntaan. Seurakuntia on kaikkiaan kymmenen, joista puolet ovat yhden kunnan omia ja puolet useamman kunnan yhteisiä: Brändö-Kumlinge, Eckerö, Finström-Geta, Hammarland, Jomala, Lemland-Lumparland, Maarianhamina, Saltvik, Sund-Vårdö sekä Föglössä, Kökarissa ja Sottungassa toimiva Ahvenanmaan eteläinen saaristoseurakunta.[94] Kappeliseurakuntia ovat lisäksi Föglö, Geta, Kökar, Sottunga ja Vårdö. Seurakunnat muodostavat Ahvenanmaan rovastikunnan.[95] Lääninrovastina toimii Eckerön kirkkoherra Mårten Andersson.

Luterilaisen kirkon sisäisistä herätysliikkeistä Ahvenanmaalla toimii ainakin evankelisen herätysliikkeen ruotsinkielinen järjestö Svenska Lutherska Evangeliföreningen eli SLEF. Järjestöllä on kokoontumistilat Maarianhaminassa[96] sekä rukoushuone Vårdössä.[97] Myös vanhoillislestadiolaisten Turun rauhanyhdistys järjestää Ahvenanmaalla välillä seuroja.[98]

Ahvenanmaan ortodoksit kuuluvat Turun ortodoksiseen seurakuntaan, joka on osa Helsingin hiippakuntaa.[99]

Ahvenanmaan katoliset kuuluvat Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakuntaan Turussa. Seurakunta järjestää messuja Maarianhaminassa.[100]

Helluntaiherätystä maakunnassa edustaa Pingstkyrkan på Åland, jolla oli vuonna 2007 noin 100 jäsentä. Seurakunta toimii Maarianhaminasta käsin.[101][102]

Missionskyrkan i Finlandilla on myös seurakuntansa maakunnassa, nimeltään Missionskyrkan på Åland, jonka keskuspaikka on Maarianhamina. Seurakunta on perustettu jo vuonna 1882.[103]

Maarianhaminassa toimii myös Församlingen Ordet, joka on taustaltaan osa tunnustuskuntiin sitoutumatonta uuskarismaattisuutta ja on perustettu vuonna 2001.[104]

Muista uskonnoista islamia edustaa vuonna 2005 perustettu Ålands Muslimska Förening rf.[105]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan elintaso kuuluu Suomen alueista korkeimpiin. Vuonna 2011 markkinahintainen bruttokansantuote henkeä kohti oli siellä Suomen tilastoalueista toiseksi suurin Uudenmaan jälkeen.[106]

Vielä vuonna 1950 yli puolet työskenteli maataloudessa, mutta 2000-luvulla sen osuus työllisistä laski noin 4 prosenttiin.[107] Vuonna 2011 Ahvenanmaan työllistäjiä olivat yhteiskuntapalvelut 40 %, kauppa ja liikenne 30 %, rahoitus 10 %, teollisuus 8 %, rakentaminen 7 %, maatalous 4 % ja muut 1 %. Työttömiä oli 3,1 %.[108] Vieraskielisten on Ahvenanmaalla ollut helpompi löytää töitä kuin muualla Suomessa.[109]

Saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, joka vuonna 2003 toi 36 prosenttia sen bruttokansantuotteesta.[110] Maarianhaminassa pitävät pääkonttoriaan Viking Line, Eckerö-konserni, Lillgaard ja Godby Shipping.[111] Ahvenanmaalaisten omistama kauppalaivasto ylitti miljoona bruttotonnia vuonna 2015. Vuosina 2000–2015 Ahvenanmaan lipun alla purjehtivien alusten osuus pieneni viidenneksellä, kun taas ulkomaille liputettujen alusten tonnimäärä kasvoi 63 prosenttia. Merenkulun parissa ahvenanmaalaisissa yrityksissä työskenteli 6,6 prosenttia työvoimasta vuonna 2013.[112]

Vuoden 2014 lopussa Ahvenanmaalla oli noin 2 500 yritystä. Niistä neljännes toimi kaupan ja matkailun alalla, viidennes rahoitus- ja viidennes rakennusalalla.[113] Teollisuus on jäänyt saarimaakunnassa melko pienimuotoiseksi: suurin teollisuusyritys Chips Group (nykyisin osa Orkla Confectionery & Snacks -konsernia) jalostaa perunoista lähinnä snack-tuotteita.[114] Sipsi- ja ranskanperunatehdas on käyttänyt Ahvenanmaan koko perunasadon ja lisäksi manner-Suomessa tuotettua perunaa, yhteensä noin 28 miljoonaa kiloa vuodessa. Se vaikuttaa välillisesti myös kuljetus- ja maatalousalan työllisyyteen. Vuonna 2016 Orkla ilmoitti harkitsevansa tehtaan sulkemista.[115]

S-ryhmään kuuluvista alueosuuskaupoista Varuboden-Osla toimii Uudenmaan lisäksi Ahvenanmaalla.[116] Ålandsbanken on ahvenanmaalainen pankki, jonka pääkonttori on Maarianhaminassa.[117] Ålands Centralandelslag myy meijerituotteitaan myös manner-Suomeen ja Ruotsiin. Osuuskunnan tavaramerkkejä ovat Ålandsmejeriet ja Ålandsbagarn.[118]

Ahvenanmaalla on käynyt vuosittain noin kaksi miljoonaa matkailijaa, joista yli 80 prosenttia tuli Ruotsista ja muut pääosin Suomesta.[107] Yöpyjiä on vuosittain yli 400 000. Vuonna 2013 ruotsalaisia yöpyjiä oli hiukan enemmän kuin suomalaisia.[107] Maakunnassa on noin 5 600 kesämökkiä.[119]

Ahvenanmaalla tuotetaan yli puolet Suomen omenasadosta.[120]

Ahvenanmaan itsehallintolain 49 § mukaan jos maakunnassa verovuodelta maksuun pantu tulo- ja varallisuusvero ylittää 0,5 prosenttia vastaavasta verosta koko maassa, ylimenevä osa kuuluu maakunnalle (verohyvitys).[121] Verohyvityksen lisäksi valtio maksaa tasoitusmaksun Ahvenanmaan verotuksesta, joka on 0,45 prosenttia valtion kokonaistuloista.[122] Vuonna 2016 verohyvitys oli 7 miljoonaa euroa ja tasoitusmaksu 221 miljoonaa euroa.[122] Vuosina 2000–2015 Ahvenanmaan osuus valtion verotuloista suhteessa manner-Suomeen oli 0,57–0,65 %, kun taas osuus valtion menoeristä vaihteli 0,71–0,90 % välillä.[123] Ahvenanmaan maakunta on ilmoittanut halukkuutensa saada itselleen ansiotuloveron veronkanto-oikeuden, mutta valtion kannalta tässä on haitallisen verokilpailun ja kiellettyihin valtiontukiin liittyvä ongelma.[124]

Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan raha-automaattiyhdistys Paf.[125] Sillä on oikeus tarjota raha- ja uhkapeleljä Ahvenanmaalla ja merillä ja internetissä. Se jakaa Veikkauksen tapaan avustuksia ja niitä voivat saada myös esim. mannersuomalsiet projektit.[126]

Palvelut ja infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan liikenne
Esimerkki auton rekisterikilvestä Ahvenanmaalla.

Ahvenanmaan tienumerointi on osittain päällekkäinen Manner-Suomen kanssa. Päätie 1, Päätie 2 ja Päätie 3 lähtevät Maarianhaminasta ja vievät Eckeröhön, Vårdöhön ja Lumparlandiin. Päätie 4 kulkee Godbystä Getaan. Pienempiä teitä ovat Tie 40 Jomalasta Hammarlandiin ja Tie 50 Saltvikissä.[127] Tie 10, Tie 20 ja Tie 30 ovat Maarianhaminassa.[128] Ahvenanmaan ja Manner-Suomen yhdistävän tien rakentamista pohdittiin Varsinais-Suomessa 1960-luvulla.[129]

Maarianhaminan lentoasema on Ahvenanmaan ainoa kaupallisessa käytössä oleva lentoasema. Se sijaitsee Jomalan kunnassa kolme kilometriä Maarianhaminan keskustasta pohjoiseen. Vuonna 2015 lentoaseman kautta kulki noin 42 000 matkustajaa kotimaan lennoilla ja 17 000 matkustajaa kansainvälisessä liikenteessä.[130] Ahvenanmaalla on myös Kumlingen lentokenttä.[131]

Maarianhaminan matkustajalaivaterminaali sijaitsee kaupungin länsisatamassa, noin kilometrin päässä keskustasta. Yöllä suuret Ruotsin ja Suomen väliä kulkevat matkustajalautat pysähtyvät Maarianhaminan sijasta Långnäsin satamassa, noin 30 kilometriä Maarianhaminasta itään. Kolmas matkustajaterminaali on Berghamnin satama Eckerössä.[132]

Ahvenanmaalla sijaitsevia majakoita ovat Bogskär,[133] Flötjan,[134] Gustaf Dalén,[135] Kökarsören[135], Lågskär,[133] Marhällan,[135] Märket[133] ja Sälskär.[133] Nyhamnin majakka ei ole enää toiminnassa.[136]

Maarinhaminassa on ilmainen paikallisbussiliikenne. Sieltä lähtee myös viisi eri linja-autoreittiä Ahvenanmaan pääsaaren eri osiin.[137]

Ålandstrafikenin saaristolautoilla ihmiset ja polkupyörät kulkevat ilmaiseksi, mutta moottoriajoneuvojen kuljetus on maksullista. Kesällä liikkuu myös erityisiä polkupyörälauttoja.[137] Pohjoinen saaristoreitti johtaa Kumlingesta Brändön ja Kumlingen saaristokuntien kautta Vårdön Hummelvikiin satamaan. Eteläinen saaristolauttareitti kulkee Galtbyn satamasta Korppoosta Kökarin, Sottungan ja Föglön Överön sataman kautta Manner-Ahvenanmaalle Långnäsin satamaan Lumparlandissa.[138]

Lemströmin kanava yhdistää toisiinsa Lumparnin ja Maarianhaminan itäpuolella sijaitsevan Slemmernin.[139]

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalaisella energiayhtiö Kraftnät Åland AB:lla, on väliaikainen laillinen monopoli Ahvenanmaan pääsähkönsiirtoverkkoon, jonka se myös omistaa. Kraftnät Åland hoitaa sähköverkkoa ja tarjoaa sähkönsiirtopalveluja Ahvenanmaalla. Lähinnä maakunnan ja kuntien omistamaa vuonna 1997 perustettua Kraftnät Ålandia voidaan pitää yleishyödyllisenä yhteisönä, jonka tulot kertyvät pääasiassa siirtopalveluista, mutta se saa tuloja myös tasepalveluista sekä käyttämättömien päästöoikeuksien myynnistä ja valokuidun vuokrauksesta. Varavoimana Kraftnät Åland käyttää vuonna 2005 käyttöön otettua omistamaansa 20 megawatin kaasuturbiinilaitosta. Lisäksi yrityksellä on sopimus Mariehamns Energi Ab:n kanssa sen koko varavoimakapasiteetin käytöstä, yhteensä 48 megawattia.[140]

Valtaosa Ahvenanmaan sähköstä tulee Ruotsista Kraftnät Ålandin omistaman vuonna 2000 käyttöön otetun 80 megawatin vaihtosähkökaapelia pitkin, ja Ahvenanmaa kuuluu Ruotsin sähköverkkoon.[140][141] Poikkeustilanteiden varalta Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välille rakennettiin uusi Ahvenanmaa–Naantali-merikaapeli, joka valmistui vuonna 2015 ja se kulkee merenpohjassa 160 kilometrin matkan Jomalasta Naantaliin. Ahvenanmaalla on myös poikkeustilanteita varten muutamia iäkkäitä kaasuturbiinilaitoksia.[142] Merikaapeliyhteys on varayhteyskäytössä, mutta se yritetään saada osittain markkinoiden käyttöön vuonna 2016.[143] Sopimusten mukaan merikaapeliyhteyttä ei voi käyttää tuulivoimaloiden ylijäämän myymiseen, vaan ylijäämäsähkö myydään Ruotsiin.[141]

Vuonna 2015 Ahvenanmaalla käytetystä energiasta noin 20 prosenttia tuotettiin tuulivoimalla. Muutaman vuoden sisällä määrän odotetaan kasvavan 70 prosenttiin.[144]

Terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusterveydenhoitoa antavat terveyskeskukset, joita on Maarianhaminassa ja Godbyssä, sekä terveysvastaanotot, joita on lähes jokaisessa kunnassa. Vastaanotolla annetaan rokotuksia, mitataan verenpainetta, hoidetaan akuutit vaivat ja tarvittaessa tilataan sairaankuljetus jatkohoitoon. Yli 75-vuotiaiden luokse tehdään kotikäyntejä. Erikoissairaanhoitoa saa Maarianhaminassa. Hammashoitoa on tarjolla julkisella puolella alle 28-vuotiaille sekä erityisryhmille.[145][146]

Opetus ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Ahvenanmaalla toimi 22 peruskoulua. Niistä kahdeksan kattoi sekä ylä- että alakoulun, kaksi oli yläkouluja ja 12 alakouluja (luokat 1.–6.).[147] Peruskoulun jälkeisiin opintoihin voi valita joko Ålands Lyceumin perinteisen lukion tai Ahvenanmaan ammattilukion, jossa suoritetaan kaksoistutkintona lukion ja ammattiopintojen aineita. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu antaa opetusta merenkulussa, konetekniikassa, sähkötekniikassa, IT:ssä, talous-, hotelli-, ravintola- ja hoitoaloilla.[148]

Suomen kieli on ollut lukiossa pakollinen, mutta peruskoulussa vapaaehtoinen aine, jonka kuitenkin 80 prosenttia oppilaista on valinnut. Vuonna 2006 ehdotettiin pakkosuomen poistamista lukioista.[149]

Ulkomailla opiskeli vuonna 2014 noin 1 400 ahvenanmaalaista, joista Ruotsissa noin 950 ja Suomessa noin 400 henkilöä. Lähes 70 prosenttia heistä opiskeli korkeakoulussa tai yliopistossa.[150]

Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan rauhaninstituutti, joka on sekä tutkimuslaitos että käytännön toimista vastaava organisaatio. Se vastaa myös rikosoikeudellisesta sovittelusta Ahvenanmaalla.[151][152]

Oikeustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan poliisin toimipaikka on Maarianhaminassa ja sivukanslia sijaitsee Kumlingessa.[153] Maakunnassa toimii Ahvenanmaan käräjäoikeus,[154] joka kuuluu Turun hovioikeuden alaisuuteen.[155]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhannussalko Kastelholmassa.

Juhannus on Ahvenanmaalla tärkeä juhla. Lähes jokaiseen kylään pystytetään juhannussalko. Kullakin kylällä on oma perinteinen salkomallinsa.[156]

Ahvenanmaan perinteisen ruokakulttuurin pohjana on kala, etenkin silakka. Silakkaa kalastettiin syksyisin ja suolattiin talven varalle. Ahvenanmaan maakuntaleipä mustaleipä sopii hyvin suolakalojen seuraan. Saaristossa kasvatetaan myös lampaita. Ahvenanmaan pannukakku sisältää puuroa ja kardemummaa.[157]

Vuonna 1999 ahvenanmaalaisten identiteettiä tutkittiin kyselytutkimuksella. Asteikolla 0-4, vastaajat kokivat olevansa eniten ahvenanmaalaisia (keskimäärin 3,4 pistettä), sitten pohjoismaalaisia (2,4), suomalaisia (2,1), suomenruotsalaisia (1,7) ja eurooppalaisia (1,5).[158]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakunnan nähtävyyksiä ovat muun muassa kulttuuritalo Alandica, Ahvenanmaan museo, Ahvenanmaan merenkulkumuseo ja museolaiva Pommern Maarianhaminassa, Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo ja Eckerön posti- ja tullitalo Eckerössä, Bomarsundin linnoituksen rauniot, Kastelholman linna ja Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo.[159]

Jomalan kirkko on Suomen vanhin kivinen pitäjänkirkko ja vanhin muurattu kivirakennus.[160][161] Myös Eckerön, Finströmin, Föglön, Getan, Hammarlandin, Kumlingen, Kökarin, Lemlandin, Saltvikin, Sundin ja Vårdön kirkot ovat keskiaikaisia kivikirkkoja. Lisäksi Lemlandissa on Lemböten kappeli, joka on keskiaikaisen kivikirkon raunio. Brändön, Lumparlandin ja Sottungan kirkot on rakennettu puusta. Maarianhaminassa sijaitsevat Pyhän Yrjön kirkko ja 1969 rakennettu Pyhän Martin kirkko.[162][163]

Maakuntatunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalle on muiden Suomen maakuntien tavoin valittu maakuntatunnukset. Maakuntaeläin on metsäkauris, maakuntajärvinä ovat Östra och Västra Kyrksundet, maakuntakala on hauki, maakuntakukka kevätesikko, maakuntakiveksi on valittu eloperäinen kalkkikivi ja maakuntalinnuksi merikotka. Maakuntalaulu on Ahvenanmaalaisten laulu. Ahvenanmaan vaakunassa on kuvattu saksanhirvi ja Ahvenanmaan lippu on vuodelta 1954.[164][165][166][167]

Ahvenanmaa fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakuntaan sijoittuvia romaaneja ovat Sally Salmisen Katriina ja Anni Blomqvistin viisiosainen romaanisarja Myrskyluoto, josta on tehty TV-sarja Myrskyluodon Maija. Ahvenanmaalle sijoittuu myös elokuva Oppipoika.[168][169][170]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan palloilupääsarjojen urheiluseuroja ovat jalkapallon Veikkausliigassa pelaava IFK Mariehamn ja naisten jalkapallon liigajoukkue Åland United sekä IF Åland. Saarimaakunnan tunnetuin urheilija on kestävyysjuoksija ja Euroopan-mestari Janne Holmén. Ahvenanmaalaisista jalkapalloilijoista Suomen maajoukkueessa ovat pelanneet Mikael Granskog, Anders Eriksson, Daniel Sjölund ja Annica Sjölund.

Alandia Cup on Suomen suurin 11-vuotiaiden jalkapalloturnaus.[171] Se on myös Ahvenanmaan suurin urheilutapahtuma, jonne kerääntyy tuhansia jalkapallojunioreita ja heidän vanhempiaan.[172] Island Games on järjestetty Ahvenanmaalla 1991 ja 2009.[173]

Urheiluareenat ovat keskittyneet Maarianhaminaan. Jalkapalloa pelataan Wiklöf Holding Arenalla. Suurin sisähalli on Eckerö-halli ja pääsaarella on jäähalli Islandia.[174] Jomalassa sijaitsee Maarianhaminan ravirata, jossa pelattavien totopelien järjestäjä on Ruotsin totopeliyhtiö ATG.[175]

Viestintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Media Ahvenanmaalla

Ahvenanmaan omasta radio- ja televisiotoiminnasta vastaa Ålands Radio och TV Ab -yritys.[176] Tämä Ahvenanmaan maakuntahallinnon omistama osakeyhtiö päättää, mitä radio- ja tv-kanavia Ahvenanmaalla lähetetään. Televisioverkossa näkyvät kanavanippu A:sta Yle TV1:n, Yle TV2:n ja Yle Teema & Femin ohjelmat.[177]

Vuonna 2009 tutkittiin eri televisiokanavien katselua. Ruotsin TV:n kanavia katsoi 70-90 prosenttia vastanneista, eniten kanavaa 4. Ylen ruotsinkielistä kanavaa katsoi runsaat 40 prosenttia vastanneista, kun taas suomenkielisistä kanavista TV1:tä katsoi 20 prosenttia, TV2:ta ja MTV3:a vielä vähemmän.[178]

Ahvenanmaalaisilta ei peritä Yle-veroa. Sen sijaan Ahvenanmaalla on oma televisiomaksu (televisionsavgift).[179] Vuonna 2017 maakuntahallitus teki ehdotuksen ns. mediaverosta (medieskatt), jolla korvattaisiin televisiomaksu. Vero, jonka suuruudeksi ehdotettiin 110€, koskisi kaikkia yli 14 800€ vuodessa tienaavia.[180]. Ehdotus meni läpi ja se koskee yksityishenkilöiden lisäksi myös yrityksiä.[181]

Sanomalehdistä Ålandstidningen ilmestyy kolme kertaa viikossa.[182] Nya Åland ilmestyy seitsemän kertaa viikossa: arkisin paperilla ja viikonloppuna sähköisenä lehtenä.[183]

Posten Åland julkaisee itse omat postimerkkinsä normaalin postinjakelun lisäksi.[184]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pitkänen, Ritva Liisa: Turunmaan saariston suomalainen lainanimistö. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985. ISBN 951-717-399-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [Malline:Suomen maakunta/pinta-ala Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2017] 1.1.2017. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2017.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 Ennakkoväkiluku muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli ja Tiedot 26.4.2019. Tilastokeskus. Viitattu 27.4.2019.
  3. Huldén, Lars: Finlandssvenska bebyggelsenamn. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2001. ISBN 951-583-071-0. (ruotsiksi)
  4. Märketin historiaa Suomen Majakkaseura. Viitattu 29.2.2016.
  5. Åland i siffror 2015 (PDF) Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 5.9.2015. (ruotsiksi)
  6. Maakuntajärvikilpailun finalistit on valittu – äänestää voi 30.9. asti (Linkki "Järviperustelut") Syke. 2011. Viitattu 25.1.2016.
  7. Statistik och fakta aland.ax – Det offentliga Åland. Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Viitattu 5.9.2015. (ruotsiksi)
  8. Suomi lukuina: Ympäristö ja luonnonvarat Tilastokeskus. Viitattu 29.2.2016.
  9. Marsund Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 27.1.2016.
  10. Lemströms Kanal Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 27.1.2016.
  11. Lemland – Lumparland Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 27.1.2016.
  12. 12,0 12,1 12,2 12,3 12,4 12,5 12,6 12,7 Pieni tietosanakirja, s. 50–51. Otava, 1925–1928. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.9.2015).
  13. 13,0 13,1 13,2 13,3 Natur aland.ax – Det offentliga Åland. Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Viitattu 5.9.2015. (ruotsiksi)
  14. Korsman K. & Koistinen T.: Suomen kallioperä (PDF) Geologinen seura. Viitattu 25.1.2016.
  15. Ahvenanmaan uusi fossiililöytö kertoo Itämeren trooppisesta ajanjaksosta Helsingin sanomat. 29.9.2015. Viitattu 25.1.2016.
  16. R. Carlsson: Åland – grundkurs i kvartärgeologi inom en liten yta Geografitorget. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  17. Kasvuvyöhykkeet Ilmatieteen laitos. Viitattu 29.2.2016.
  18. Eliömaakunnat Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 29.2.2016.
  19. Ahvenanmaan omaperäinen luonto Yle. Viitattu 6.9.2015.
  20. Metsäkurssi Pirkanmaan Bittimetsä. 2014. Viitattu 6.9.2015.
  21. Metsätalous ja uhanalaiset lajit (PDF) Tapio. Viitattu 25.1.2016.
  22. Nr 82 Landskapslag om naturvård (PDF) Ahvenanmaan maakuntalaki. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  23. 2 kap. Fridlysta och särskilt skyddsvärda arter Ålands landskapsregeringen. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  24. Värna om och upptäck naturen Visit Åland. Viitattu 6.9.2015. (ruotsiksi)
  25. Fällda älgar 1971-2014 (PDF) regeringen.ax. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  26. Avskjutningsstatistik: Rådjur (PDF) regeringen.ax. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  27. Antal fällda gråsälar och storskarvar under skyddsjakt år 2007-2014 regeringen.ax. Viitattu 25.1.2016.
  28. Suomen kolmas käärme on arka otus Aamuset. 2014. Viitattu 6.9.2015.
  29. Kuntajaon liitokset 1917-2016 Väestörekisterikeskus. Viitattu 29.2.2016.
  30. Katsaus väestönmuutoksiin 1961–1975 (PDF) (Liite 3. Aluejärjestelyt vuosina 1961–1975) Tilastokeskus. Viitattu 26.6.2014.
  31. Luokitukset – Kunnat / Seutukunnat – Luokitusavain Tilastokeskus. Viitattu 28.2.2016.
  32. Ahvenanmaan kivikausi Museovirasto, Suomen kansallismuseo. Viitattu 18.7.2007
  33. 33,0 33,1 Ahvenanmaan historia Ahvenanmaan museo. Viitattu 16.1.2016.
  34. Hylkeenpyytäjien asuinpaikka 1100-luvulta eKr. Kökar. Viitattu 6.9.2015.
  35. Esihistoria Visit Åland. Viitattu 6.9.2015.
  36. Pitkänen (1985), s. 370.
  37. Ahvenanmaan suurin muinaislinna ja Idan mökki Saltviks kommun. Viitattu 29.2.2016.
  38. Pitkänen (1985), s. 16.
  39. Postvägen över Åland Åland Online. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  40. Bomarsundin historia Bomarsundin linnoitus. Viitattu 16.1.2016.
  41. Pieni tietosanakirja, s. 1316–1317. Otava, 1925–1928. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.2.2016).
  42. Ahvenanmaan suurin luola ja Venäjänvallan aikaiset rauniot Saltviks kommun. Viitattu 29.2.2016.
  43. 43,0 43,1 43,2 ”Suhteet länteen - Ahvenanmaan kysymys”, Suomen historian pikkujättiläinen, s. 633. Porvoo: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
  44. Jussi Pekkarinen: Ahvenanmaa – Suomelle vai Ruotsille? Ulkoministeriö. 2008. Viitattu 5.9.2015.
  45. Metsävuori, Eka: ”Saariston vapaajoukko”, Saaristomerta, salaliittoja, kähmintää ja seikkailuja. Turku: TS-Yhtymä, 2005. ISBN 951-9129-61-8.
  46. Kansallismielistä rakkautta Oulun maakunta-arkisto. Viitattu 5.9.2015.
  47. Demilitariseringen aland.ax. Viitattu 5.9.2015.
  48. 48,0 48,1 48,2 Ahvenanmaa pähkinänkuoressa. Ahvenanmaa – ahaa!, 2007, nro -, s. 3.
  49. Ahvenanmaan historiaa lyhyesti Pohjola Norden. Viitattu 23.1.2016.
  50. kuvaaja Aarne Pietinen Oy: miehiä mielenosoituskulkueessa Kauppatorilla vaatimassa sotilaallista varustautumista sekä vastustamassa Ahvenanmaan demilitarisoinnin jatkamista www.finna.fi. Viitattu 3.1.2020.
  51. Manninen Ohto: Meriaseveljeyden synty Suomen sotahistoriallinen seura. Viitattu 6.9.2015.
  52. Ahvenanmaa – itsehallinnollinen maakunta. Ålands Landskapsregering 2004.
  53. 53,0 53,1 Ahvenanmaa EUssa Eurooppatiedotus. Viitattu 6.9.2015.
  54. Laki verkkotunnuslain muuttamisesta Finlex. 2006. Viitattu 6.9.2015.
  55. Ahvenanmaa – kasvava itsehallintoyhteisö. Ahvenanmaa – ahaa!, 2007, nro -, s. 3.
  56. Ministerin tiedot: Thors Astrid Valtioneuvosto. Viitattu 6.9.2015.
  57. 57,0 57,1 57,2 57,3 57,4 57,5 57,6 Ahvenanmaan itsehallintolaki Finlex. 1991. Viitattu 6.9.2015.
  58. Presidentti Halonen: Ahvenanmaan asemaa vahvistettava – paine on suuri mtv.fi. 28.1.2015. Viitattu 16.1.2016.
  59. 59,0 59,1 59,2 Ahvenanmaa Euroopan Unionissa julkaisut.um.fi. Viitattu 6.9.2015.
  60. Aluehallinto
  61. 61,0 61,1 Laki aluehallintovirastoista Finlex. Viitattu 6.9.2015.
  62. Kansanedustajat Eduskunta. Viitattu 16.1.2016.
  63. Ahvenanmaan Löfström ei vaihda keskustaan Suomenmaa. 8.5.2015. Viitattu 16.1.2016.
  64. Beskrivning av valstatistiken ÅSUB. Viitattu 16.1.2016. (ruotsiksi)
  65. 65,0 65,1 Ihmettelitkö verkkokaupan halpoja hintoja? Yle tutki, miten Ahvenanmaan veroton pakettiralli toimii yle.fi. Viitattu 11.9.2016.
  66. Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa vero.fi. Verottaja. Viitattu 4.8.2014.
  67. Aalto, Sibelius ja Ahvenanmaan itsehallinto. Ahvenanmaa – ahaa!, 2007, nro -, s. 6.
  68. Ahvenanmaan ja muiden eurooppalaisten itsehallintoalueiden selvitys valmistunut. Valtioneuvoston viestintäyksikkö 31.8.2007. Viitattu 19.10.2007.
  69. Serbia antaisi Kosovolle Ahvenanmaan kaltaisen aseman Hämeen Sanomat. Viitattu 12.11.2015 (linkki päivitetty).
  70. 70,0 70,1 Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus. Finlex. 1922. Viitattu 16.1.2016.
  71. Sopimus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista. Finlex. 1940. Viitattu 16.1.2016.
  72. Ahvenanmaan itsehallintolaki, 12 §
  73. Frivillig ålänning i Dragsvik: Alla borde göra sitt för försvaret Svenska Yle. Viitattu 11.2.2010. (ruotsiksi)
  74. "Nytkö se helvetti sotaväen kanssa taas alkaa" – Sotilaiden edellinen käynti ei innostanut ahvenanmaalaisia Yle.fi. Viitattu 30.10.2016.
  75. Ahvenanmaan itsehallintolaki 7 §
  76. Ahvenanmaan itsehallintolaki 37 §
  77. Oikeus tulkkaukseen: Kielilaki 18 § Finlex. Viitattu 16.1.2016.
  78. ”Språkproblem lyfter frågan om självständighet” 2020. Ålands Framtid. Viitattu 28.2.2020. (ruotsiksi)
  79. Fler vill ha självständighet i Europa Yle. 2014. Viitattu 31.1.2016. (ruotsiksi)
  80. Färöarna visar vägen mot självständighet 2020. Ålands Framtid. Viitattu 28.2.2020. (ruotsiksi)
  81. Gråsten, Hanna: Suomalaisten mielikuvalle täystyrmäys – Kysely: Ahvenanmaalaiset eivät haluaisi kuulua Ruotsiin Iltalehti. 31.1.2020. Viitattu 28.2.2020.
  82. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) (sivu 97) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  83. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.3.2018.
  84. Kieli iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain 1990–2016 Tilastokeskus. Viitattu 29.2.2016.
  85. Befolkning efter år, kommun och födelseort Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  86. Befolkning 1999-2014 efter födelseland, år och kön Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  87. Befolkning 1999-2014 efter födelseland, medborgarskap, år och kön Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  88. Taajama-aste alueittain 31.12.2014 Tilastokeskus. Viitattu 28.2.2016.
  89. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.
  90. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.
  91. Rosberg, J. E.; Grotenfelt, Kustavi ja Hildén, Kaarlo (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietokirja. 2. osa, Ahvenanmaan lääni. Yleiskatsaus, Tilastoa. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1920.
  92. Invånarantalet i byar och stadsdelar 1990–2014 (XLS) Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  93. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2018 Tilastokeskus. Viitattu 8.4.2019.
  94. Församlingarna i Borgå stift alfabetiskt Borgå Stift. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  95. Församlingarna i Borgå stift 1.1.2016 Borgå Stift. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  96. Luthergården, Mariehamn Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland r.f.. Viitattu 4.7.2017. (ruotsiksi)
  97. Vårdö bönehus Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland r.f.. Viitattu 4.7.2017. (ruotsiksi)
  98. Kalenteri Turun Rauhanyhdistys ry. Viitattu 5.7.2017.
  99. http://www.ortodoksi.net/index.php/Turku Ortodoksi.net. Viitattu 28.2.2016.
  100. Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunta Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 4.7.2017.
  101. Åland pingstförsamling Uskonnot Suomessa. Viitattu 4.7.2017.
  102. Pingstkyrkan Åland Pingstkyrkan Åland. Viitattu 4.7.2017. (ruotsiksi)
  103. Begynnelsen Missionskyrkan på Åland. Viitattu 4.7.2017. (ruotsiksi)
  104. Församlingen Ordet Uskonnot Suomessa. Viitattu 4.7.2017.
  105. Ålands Muslimska Förening rf Uskonnot Suomessa. Viitattu 4.7.2017.
  106. Itä-Suomen bruttokansantuote asukasta kohden kasvoi suuralueista eniten Tilastokeskus. 2013. Viitattu 16.1.2016.
  107. 107,0 107,1 107,2 Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2014, s. 577-582. Helsinki: Tilastokeskus, 2014. ISBN 978-952-244-482-0. ISSN 0081–5063. Verkkoversio (PDF) (viitattu 6.3.2018).
  108. Yleistä tietoa Ahvenanmaasta Visit Åland. Viitattu 30.1.2016.
  109. Vieraskielisten määrä kaksinkertaistumassa Kauppalehti. 2014. Viitattu 23.1.2016.
  110. Ahvenanmaalle harkitaan omaa alusrekisteriä? Yle. 2003. Viitattu 11.2.2017.
  111. Jäsenvarustamot Suomen varustamot ry.. Viitattu 11.2.2017.
  112. Den åländskägda handelsflottan nära en miljon bruttoton ÅSUB. 2015. Viitattu 31.1.2016. (ruotsiksi)
  113. Antalet företag på Åland fortsätter att växa ÅSUB. Viitattu 31.1.2016. (ruotsiksi)
  114. Suurimmat yritykset liikevaihdon mukaan – Ahvenanmaa largestcompanies. Viitattu 30.1.2016.
  115. Norjalaisomistaja aikoo sulkea Taffelin sipsitehtaan – Sipsien valmistuksen päättyminen olisi kova isku Ahvenanmaalle Helsingin Sanomat. 14.2.2016. Viitattu 19.2.2016.
  116. Osuuskauppa Varuboden-Osla Handelslag SOK. Viitattu 10.12.2012.
  117. Fakta om Ålandsbanken Ålandsbanken. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  118. ÅCA – ett andelslag med tradition Ålands Centralandelslag. Viitattu 12.4.2016. (ruotsiksi)
  119. Kesämökit (lkm) alueittain 1970-2016 Tilastokeskus. Viitattu 29.2.2016.
  120. Omenoiden valtakunta Visit Åland. Viitattu 31.1.2016.
  121. Ahvenanmaan itsehallintolaki
  122. 122,0 122,1 Auvinen, Pirjo: Veroriidat kiristävät Manner-Suomen ja Ahvenanmaan välejä 27.9.2016. Yle. Viitattu 4.8.2017.
  123. Selvitys Ahvenanmaan talousjärjestelmästä 2017. Valtiovarainministeriö. Viitattu 4.8.2017.
  124. Salminen, Viivi: Ahvenanmaa joutuu erikoiseen tilanteeseen sote-uudistuksessa 7.12.2016. Turun Sanomat. Viitattu 4.8.2017.
  125. Ahvenanmaa tukee PAF:n nettipeliä 7.4.2000. MTV3. Viitattu 29.2.2016.
  126. Vikman, Kjell: PAF stöder projekt med en miljon euro YLE. 7.2.2014. Viitattu 29.2.2020. (ruotsiksi)
  127. Trafiksäkerhetsplan för Åland 2002-2010 (PDF) (sivut 16–20) Åländsk utredningsserie 2001:14. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  128. Google Maps google.fi. Viitattu 29.2.2016.
  129. Helminen, Pekka: Kiinteä tieyhteys Manner-Suomesta Ahvenanmaalle ajankohtainen 4.1.2012. Kansan Uutiset. Viitattu 29.2.2016.
  130. Matkustajat 2015 lentoasemittain (PDF) Finavia. Viitattu 28.2.2016.
  131. Kumlinge EFKG Lentopaikat.fi. Viitattu 29.2.2016.
  132. Ahvenanmaan laivaterminaalit Åland-com. Viitattu 28.2.2016.
  133. 133,0 133,1 133,2 133,3 Ahvenanmaan majakat Visit Åland. Viitattu 29.2.2016.
  134. Flötjän Suomen Majakkaseura. Viitattu 29.2.2016.
  135. 135,0 135,1 135,2 Ålands frimärken berättar – fyra fyrar 2012. Åbo svenska församling. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  136. Nyhamnin majakka sammutettiin Suomen Majakkaseura. Viitattu 29.2.2016.
  137. 137,0 137,1 Kuljetus Ahvenanmaalla – linja-autolla, taksilla tai laivalla Åland.com. Viitattu 28.2.2016.
  138. Ahvenanmaalle liikennöivät laivayhtiöt Åland.com. Viitattu 28.2.2016.
  139. Lemströmin kanava Åland.com. Viitattu 29.2.2016.
  140. 140,0 140,1 Valtiontuki SA.33823 (2012/N) – Suomi. Tuki Manner-Suomen ja Ahvenanmaan väliselle sähkökaapelille (pdf) (C(2012) 5526 final) http://ec.europa.eu/. 31.7.2012. Bryssel: Euroopan komissio. Viitattu 13.9.2014.
  141. 141,0 141,1 Kankare, Matti: Tämä on Suomi – Veronmaksajat tukemaan Ahvenanmaan tuulivoimaa jättisummalla, hyödyn käärii Ruotsi talouselama.fi (Talouselämä-lehden verkkosivusto). 6.3.2015. Talentum Oyj. Viitattu 10.10.2015.
  142. Koski, Joni: Merikaapeli vedetään Ahvenanmaalta Naantaliin rannikkoseutu.fi. 24.7.2013. Raisio: Alma Media. Viitattu 16.7.2013.
  143. Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välinen merikaapeliyhteys Ål-Link on käytössä fingrid.fi. 23.12.2015. Fingrid. Viitattu 16.1.2016.
  144. Ahvenanmaa käy pian tuulella Maaseudun Tulevaisuus. 5.10.2015. Viitattu 16.1.2016.
  145. Hälso- och sjukvård på Åland Ålands hälso- och sjukvård. Viitattu 28.2.2016. (ruotsiksi)
  146. Hälso- och sjukvårdsmottagningar Ålands hälso- och sjukvård. Viitattu 28.2.2016. (ruotsiksi)
  147. Grundskolor på Åland Ålands kommunförbund. Viitattu 28.2.2016. (ruotsiksi)
  148. Studera på Åland AMS – arbetsmarknad – Studierna. Viitattu 31.1.2016. (ruotsiksi)
  149. Pakkosuomi uhan alla Ahvenanmaalla Sveriges Radio Sisuradio. 2006. Viitattu 28.2.2016.
  150. Nästan 950 ålänningar studerade i Sverige och 400 i Finland Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 28.2.2016. (ruotsiksi)
  151. About us – The Åland Islands Peace Institute Ahvenanmaan rauhaninstituutti PAX. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)
  152. Ahvenanmaan rauhaninstituutti täyttää 20 vuotta Ahvenanmaan rauhaninstituutti PAX. Viitattu 18.1.2016.
  153. Kontaktinformation Polisen. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  154. Ahvenanmaan käräjäoikeus Oikeus.fi. Viitattu 29.2.2016.
  155. Turun hovioikeus Oikeus.fi. Viitattu 29.2.2016.
  156. Juhannus Ahvenanmaalla Visit Åland. Viitattu 15.1.2016.
  157. Ahvenanmaa Ruokatieto. Viitattu 15.1.2016.
  158. Ålänningarna och deras identitet. ÅSUB, 1999. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.2.2016). (ruotsiksi)
  159. Museoita Ahvenanmaalla alandsresor. Viitattu 29.2.2016.
  160. Markus Hiekkanen: Kivikirkkojen ikä. Teoksessa "Suomen kivikirkot keskiajalla.. Otava, 2003. ISBN 9511151266.
  161. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 389. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  162. Ahvenanmaan kirkot – aito kokonaiselämys visitaland. Viitattu 29.2.2016.
  163. Ahvenanmaan kirkot Muuka. Viitattu 29.2.2016.
  164. Landskapssymboler (PDF) (s.24) Skogsbruket. 2009. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  165. Ålands flagga och frimärken visitåland. Viitattu 29.2.2016.
  166. Maakuntien nimikkojärvet on valittu Yle. Viitattu 29.2.2016.
  167. Koppinen Mari: Maakuntalaulut kokivat yllättävän renessanssin Helsingin Sanomat. 23.4.2015. Arkistoitu . Viitattu 29.2.2016.
  168. Kotiapulaisesta kirjailijaksi Uusi Suomi. 2008. Viitattu 29.2.2016.
  169. Myrskyluodon Maija Yle. Viitattu 29.2.2016.
  170. Oppipoika (2013) Elokuvauutiset. Viitattu 29.2.2016.
  171. Alandia Cup Alandia Cup. Viitattu 6.12.2015.
  172. Alandia Cup täyttää 30 vuotta. Ahvenanmaa – ahaa!, 2007, s. 23.
  173. NatWest Island Games XIII – Aland 2009 IIGA. International Island Games Association. Viitattu 27.2.2016. (englanniksi)
  174. Urheiluhalleja joka lähtöön. Ahvenanmaa – ahaa!, 2007, s. 23.
  175. Alandstrvet.com
  176. Om oss Ålands Radio och TV Ab. Viitattu 15.1.2016. (ruotsiksi)
  177. Kysymyksiä ja vastauksia antenni-tv-vastaanottoon liittyen Digita. Viitattu 28.2.2016.
  178. Ruotsin tv ja museot vapaa-ajan suosikkeja Ahvenanmaalla Tilastokeskus. 2009. Viitattu 29.2.2016.
  179. Yle-vero – usein kysyttyä vero. Viitattu 15.1.2016.
  180. Åländsk tv-avgift ska bli medieskatt Hufvudstadsbladet. 26.9.2017. Viitattu 25.2.2020. (ruotsiksi)
  181. Orre, Annika: Vad ska radiobolaget göra för skattepengen? Nya Åland. 27.9.2017. Viitattu 25.2.2020. (ruotsiksi)
  182. Nya Åland blir tredagarstidning Ålandstidningen. 22.4.2015. Viitattu 15.1.2016. (ruotsiksi)
  183. Nya Åland blir sjudagars nyan.ax. 21.4.2015. Viitattu 15.1.2016. (ruotsiksi)
  184. Posten Åland julkaisee vuosittain noin 15 postimerkkiä. Posten Åland. Viitattu 28.2.2016. (ruotsiksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hellberg, Lars: Ortnamnen och den svenska bosättningen på Åland. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1987. ISBN 951-9018-32-8. (ruotsiksi)
  • Komulainen, Arvo: Taistelu Ahvenanmaasta: Oolannin iäisyyskysymys. Helsinki: Gummerus, 2005. ISBN 951-20-6796-X.
  • Linnilä, Kai: Kulttuurimatkailijan Suomi: Ahvenanmaa. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5631-7.
  • Lounimo, Reino: Ahvenanmaa. Helsinki: WSOY, 1964.
  • Rikkinen, Kalevi ym. (toim.): Finlandia: Otavan iso maammekirja. 2, Varsinais-Suomi, Satakunta, Ahvenanmaa. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07703-1.
  • Sörling, Eric (toim.): Ahvenanmaa. Maarianhamina: Ålands landskapsstyrelse, 1991. (ruotsiksi)
Det åländska folkets historia
  • Dreijer, Matts: Det åländska folkets historia 1:1, Från stenåldern till Gustav Vasa. Ålands kulturstiftelse, 1983. ISBN 951-95090-1-1. (ruotsiksi)
  • Nyman, Valder: Det åländska folkets historia 1:2, Ålands medeltida kyrkokonst. Maarianhamina: Ålands kulturstiftelse, 1980. ISBN 951-95089-6-1. (ruotsiksi)
  • Ramsdahl, Carl: Det åländska folkets historia 2:1, Under Gustav Vasa och hans söner samt stormaktstiden. Mariehamn: Ålands kulturstiftelse, 1988. ISBN 951-95090-3-8. (ruotsiksi)
  • Samuelsson, Jan: Det åländska folkets historia 2:2, Stormaktstiden från slutet av 1500-talet fram till 1721. Mariehamn: Ålands kulturstiftelse, 2015. ISBN 9789529848256. (ruotsiksi)
  • Dreijer, Stig: Det åländska folkets historia 3, Frihetstiden och den gustavianska tiden 1721–1808. Mariehamn: Ålands kulturstiftelse, 2006. ISBN 952-9848-13-7. (ruotsiksi)
  • Kuvaja, Christer; Hårdstedt, Martin ja Hakala, Pertti: Det åländska folkets historia 4, Från finska kriget till Ålandsrörelsen 1808–1920. Mariehamn: Ålands kulturstiftelse, 2008. ISBN 978-952-9848-19-5. (ruotsiksi)
  • Tudeer, Erik: Det åländska folkets historia, 5:1, Det åländska folkets historia 1920–1990. Mariehamn: Ålands kulturstiftelse, 1993. ISBN 952-9848-02-1. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antsadata-kohde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]