Satamatyöntekijäin Liitto
| Satamatyöntekijäin Liitto | |
|---|---|
| Perustettu | 1957 |
| Lakkautettu | 1970 |
| Perustaja | STL:n osastot |
| Tyyppi | ammattiliitto |
| Toimiala | satamatyöntekijöiden edunvalvonta |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Kattojärjestö | SAK |
Satamatyöntekijäin Liitto oli vuosina 1957–1970 toiminut suomalainen ammattiliitto,[1] joka kuului Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoon.[2] Vuonna 1970 satamaliitto yhdistyi alan muiden järjestöjen kanssa muodostaen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton (AKT), jonka perustaminen oli osa uuden SAK:n syntyyn liittynyttä keskustason ohjelmaa.
Vuonna 1969 liittoon kuului 2 673 jäsentä, joista 84 prosenttia oli miehiä.[3]
Liitto solmi työehtosopimuksia Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton (ahtausala) ja Liiketyönantajain Keskusliiton (huolinta-ala) kanssa.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perustaminen ja alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SAK antoi satama-alan järjestämisvastuun Suomen Työläisliitolle (STL) erotettuaan Suomen Kuljetustyöntekijäin Liiton (SKL) jäsenyydestään vuonna 1949. STL ei kuitenkaan onnistunut saamaan alalla sellaista vahvaa asemaa, joka SKL:llä oli ollut. Työläisliiton satamaosastojen jäsenmäärä oli parhaimmillaan 2 650.[1] Monet osastoista kannattivat uuden itsenäisen satamaliiton perustamista, jonka myös työläisliiton satamajaosto otti tavoitteekseen. SAK:n ja Työläisliiton johtajat eivät kuitenkaan innostuneet ideasta. Kiistat kärjistyivät joulukuussa 1956 pidetyssä satamaosastojen neuvottelukouksessa, jossa SAK:n linjaa kannattaneet saivat vastaansa Niilo Wällärin ja Olavi Lindblomin linjaa tukeneen opposition. Tammikuussa 1957 Työläisliitto erosi Kuljetusalan Ammattiliittojen Federationista (KAF). Eron jälkeen Wällärin johtama Suomen Merimies-Unioni (SM-U) alkoi järjestää satamatyöläisiä kilpaileviin osastoihin. Työläisliiton Helsingin, Turun ja Reposaaren-Mäntyluodon osastot erosivat säilyttääkseen yhteyden KAF:ään, ja muodostivat Suomen Satamamiehet -ammattiliiton.[5]
Taktisena vastavetona Wällärin, KAF:n ja SM-U:n linjalle SAK ryhtyi tammikuussa 1957 muodostamaan Työläisliittoon jääneistä osastoista uutta satamaliittoa. Myös SKL kannatti uuden satamaliiton perustamista, mutta STL:ää ja SAK:ta hallinneet sosialidemokraatit eivät päästäneet liiton edustajia mukaan valmisteluihin kommunistien vaikutusvaltaa minimoidakseen. Kesäkuussa 1957 SM-U erotettiin SAK:sta liiton uhattua savustaa työläisliittolaiset satamista kieltäytymällä yhteistyöstä muiden kuin Satamamiesten kanssa. Satamatyöntekijäin Liitto perustettiin 16. kesäkuuta 1957 ja hyväksyttiin välittömistä SAK:hon. SKL ja Satamatyöntekijäin liitto solmivat yhdistymissopimuksen heinäkuussa ja kuljetusliitto lopetti toimintansa myöhemmin samana vuonna.[5]
Joulukuussa 1960 liitto oli mukana perustamassa Kuljetusalan ammattiliittojen neuvottelukuntaa (KAN) yhdessä neljän muun SAK:n liiton kanssa.[6]
SM-U ja Auto- ja Kuljetustyöläisten Liitto (AKL) aloittivat keväällä 1962 merenkulun katkaisseen lakon, kun hallitus ei suostunut nimeämään SAJ:n edustajaa ILO:n konferenssiin. SAK:lla oli edustajia hallituksessa ja Satamatyöntekijäin Liitto pyrki murtamaan saarron. Kiista päättyi hallituksen ja SAK:n tappioon.[7]
Lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helmikuussa 1968 AKL:ään kuuluneet satamatyöläiset aloittivat lakon hylättyään valtakunnansovittelijan esityksen. Satamaliitto liittyi mukaan viisi päivää myöhemmin jäsenäänestyksen jälkeen. Työtaistelu päättyi 9. maaliskuuta, kun AKL hyväksyi uuden esityksen satamaliittoa kuulematta.[8]
Ammatillisen liikkeen hajaannus vaikutti voimakkaasti kuljetusalalla ja yhdistysmisneuvottelut eri keskusjärjestöihin kuuluneiden liittojen välillä etenivät hitaasti.[1] SAK:n perustavassa kokouksessa kesällä 1969 hyväksyttiin liittotason yhdistämisohjelma, mutta satamaliitto puolusti alan itsenäisen järjestön olemassaoloa ja pöytäkirjaan merkittiin lausuma satamatyöläisten mahdollisuudesta erillisjärjestäytymiseen.[9] Vuonna 1970 satamaliitto kuitenkin yhdistyi Suomen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton (S. AKT) ja Auto- ja Kuljetustyöläisten Liiton kanssa muodostaen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton (AKT). Satamaliiton puheenjohtaja Erik Ruotsalaisesta tuli AKT:n toinen sihteeri ja johtava kommunistitoimitsija. Ruotsalainen syrjäytettiin satama-alan edunvalvonnasta villien satamalakkojen jälkeen 1972.[1]
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jorma Lehtinen 1957–19xx[10][11]
Osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1957 lopussa liiton 21 osastoon kuului yhteensä 3 035 jäsentä. Osastoista suurimmat olivat Kotka (554 jäsentä) ja Hamina (487). Vuonna 1968 jäseniä oli 27 osastossa 2 728, joista naisia 446. Osastoista suurimpia olivat Kemi (369), Kotka (314), Hamina (304) ja Haukipudas (280). Malline:Sarakkeet
- 2 Haminan Satamatyöläiset (1957–19xx)
- 3 Kotkan Lastaus- ja Purkaustyöntekijäin ao. (1957–19xx)
- 4 Purolan Ahtaustyöntekijät (1957–19xx)
- 4 (Pyhtää)
- 5 Valkon ja Loviisan Ahtaustyöntekijät (1957)
- 6 Pernå Studeriarbetare (1957–19xx)
- 7 Porvoon Ahtaustyöntekijät (1957–19xx)
- 8 Helsingin Sataman Purkajat ja Lastaajat (1957–19xx)
- 9 Hangon Satamatyöntekijät (1957–19xx)
- 12 (Turku, 1958–19xx)
- 14 (Rauma)
- 15 (Pori)
- 16 Merikarvian Ahtaustyöntekijät (1957–19xx)
- 17 Kristiinan Satamamiehet (1957–19xx)
- 18 Kaskisten Satamatyöntekijät (1957–19xx)
- 19 Vaasan Lastaajat ja Purkaajat (1957–19xx)
- 22 Pietarsaaren Satamatyöläiset (1957–19xx)
- 23 Larsmon Ahtaustyöntekijät (1957–19xx)
- 24 Öja-Ykspihlajan ahtaustyöntekijät (1957–19xx)
- 25 Ykspihlajan Lastaajat (Kokkola, 1957–19xx)
- 27 Rahjankylän Ahtaajat (Kalajoki, 1957–19xx)
- 28 Lapaluodon Satamatyöntekijät (Raahe, 1957–19xx)
- 29 Toppilan Satamatyöläiset (Oulu, 1957–19xx)
- 30 Martinniemen Ahtaajat (Haukipudas, 1957–19xx)
- 31 (Ii)
- 32 Kemin Satamatyöntekijät (1957–19xx)
- 33 Röyttän Satamatyöläiset (Tornio,1957–19xx)
- 34 Kantvikin Ahtaajat (1968–19xx)
- 35 Inkoon Satamatyöntekijät
- xx Katajanokan Ahtaajat
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty II. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1956–1969. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21744-2.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 Tapio Bergholm: Hajanainen ja sekava sukupuu. Kuljetusalan ammattiliitot 1905–1995 Työväen Arkisto. Viitattu 23.8.2020.
- ↑ SAK:n vuosikirjat 1931–1969 (Työväen Arkisto)
- ↑ SAK vuosikirja 1969, s. 69–70. SAK, 1970. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kertomus Satamatyöntekijäin Liitto r.y:n toiminnasta vuodelta 1968 (Satamatyöntekijäin Liitto 1969), s. 22, 25.
- ↑ 5,0 5,1 Bergholm 2007, s. 59–64.
- ↑ Kuljetusalan ammattiliittojen neuvottelukunta perustettiin eilen. Kansan Uutiset, 29.12.1960.
- ↑ Bergholm 2007, s. 169.
- ↑ Bergholm 2007, s. 405.
- ↑ Bergholm 2007, s. 372.
- ↑ 10,0 10,1 10,2 Kertomus Satamatyöntekijäin Liitto r.y:n toiminnasta vuodelta 1957 (Satamatyöntekijäin Liitto 1958), s. 14–15.
- ↑ 11,0 11,1 11,2 Kertomus Satamatyöntekijäin Liitto r.y:n toiminnasta vuodelta 1968 (Satamatyöntekijäin Liitto 1969), s. 29–30, 38.