Saamisoikeus
Saamisoikeus tarkoittaa henkilön oikeutta vaatia toiselta rahallinen tai muu suoritus. Osapuolten välisen velkasuhteen toinen osapuoli, velkoja, on oikeutettu esittämään vaatimuksensa suoritusvelvolliselle osapuolelle eli velalliselle. Velkojalla on saaminen ja velallisella velvoite. Saamisoikeudesta ja velvoitteesta puhuttaessa kuvataan samaa asiaa, mutta tarkastelukulma on vastakkainen. Saamisoikeudet kuuluvat velvoiteoikeuden piiriin.[1]
Saamisoikeus kohdistuu ainoastaan velalliseen, joka tavallisesti vastaa velvoitteen täyttämisestä koko omaisuudellaan. Jos kolmas osapuoli on ottanut vastuun velasta antamalla takauksen, on velkojalle syntynyt uusi saamisoikeus. Saamisoikeuden kohteena ja velvoitteen sisältönä on suoritus, joka saattaa liittyä rahaan, esineeseen, tekoon tai toimen tekemättä jättämiseen. Suoritukset voivat olla kerta- tai kestosuorituksia.[1]
Saamisoikeus syntyy usein oikeustoimen, kuten esimerkiksi sopimuksen perusteella. Oikeustoimessa määritellään, miten velallisen suoritus määräytyy tai mitä hänen on suoritettava. Saamisoikeus voi syntyä myös rikkomusvelvoitteen perusteella. Sellainen on esimerkiksi vahingonkorvaus. Saamisoikeus voi perustua lisäksi edunpalautukseen, asiainhuoltoon ja kustannusten korvaamista koskeviin sääntöihin.[1]
Vaatimuksen edellytyksenä on saamisen erääntyminen. Suorituksen vaatimista nimitetään velkomiseksi. Velallisen ollessa velkaa usealle taholle ovat saamiset toisistaan riippumattomia. Yleensä velallinen voi maksaa velkansa haluamassaan järjestyksessä, mutta rahavelkojen korko on maksettava ennen pääomaa. Velkoja voi siirtää saamisensa kolmannelle henkilölle, jolla uutena velkojana on tavallisesti yhtä hyvät oikeudet kuin siirtäjälläkin oli. Jos velallinen ei hoida oikeustoimeen perustuvaa suoritusta, on tapahtunut suoritushäiriö. Velkojalla on turvanaan tehosteet ja hänellä on yleensä oikeus turvautua johonkin pakkokeinoon.[1]