Metsänpeitto
Metsänpeitto on suomalaisessa uskomusperinteessä tila tai paikka, johon luonnossa kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua.
Metsänpeittoon joutuminen ja tila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsänpeittoa on pidetty metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Uskomuksen mukaan metsänpeittoon voi joutua joskus jonkin olennon, esimerkiksi metsänhaltijan tai harakan, viemänä. Toisaalta ihminen voi uskoa joutuneensa metsänpeittoon, mikäli eksyy, eikä löydä omin avuin metsästä kotiin.[1][2][3]
Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Metsänpeittoon joutuneen väitetään katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löydä häntä, vaikka kulkisivat ohi. Metsänpeittoon joutunut saattaa myös näyttää kiveltä tai kannolta. On kertomuksia, joissa kadonnutta lehmäänsä etsivä istuu uupuneena kivelle, tietämättä istuvansa lehmänsä päällä. Jotkut pääsevät itsestään metsänpeitosta, toiset taas tehtyään taikatemppuja, ja joidenkin kerrotaan kadonneen iäksi.[1][3][4][5]
Metsänpeitosta pääsy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsänpeitosta pääsemiseksi on erilaisia keinoja, kuten vaatekappaleen kääntäminen nurin päin tai jalkojensa välistä katselu. On myös erilaisia keinoja löytää metsänpeittoon joutunut, kuten juuriston tai solmuun väännetyn puun läpi katselu, jalanjälkien kääntäminen ympäri tai veden kaataminen jälkiin. Myös kadonneen etsijä on voinut kääntää vaatteitaan nurin päin. Metsänpeitosta pääsemiseksi on myös useita loitsuja tai loruja, joiden avulla etsijät voivat rikkoa metsänpeittoon joutuneen päältä loitsun. Päästäjä oli tietäjä, joka kykeni palauttamaan metsänpeittoon joutuneen.[1][3]
Loitsu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuhmoniemeltä tallennetun loitsun mukaan metsänpeitosta pelastettiin karja seuraavalla tavalla:
- Kalamalaudalla mitattiin yhdeksän pituutta veräjältä metsään päin, aina nostettim pystyyn ja kaadettiin, ja taas, ja taas. Sitten kolme närettä otettiin juurineen koholle maasta ja siihen vuoltiin kolme silparetta hopea[a] ja sanottiin:
- Päästä, mehtä, meijän eläimet,
- Päästä, mehtä, meijän eläimet!
- Vuolen kullat kuun ikäiset,
- Hopeat ijän ikuiset
- Näreelle tammiselle,
- Mehtolan kuninkaalle.
- (SKRV:XII2 6966)
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ufoharrastajien oz-ilmiö muistuttaa metsänpeittoa. Metsänpeittoa muistuttavia oireita voi aiheuttaa esimerkiksi diabetes.
Populaarikulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elokuvataiteessa: Salla Hämäläisen ohjaama lyhytelokuva Metsänpeitto (2012)[6]
- Kirjallisuudessa: Leena Krohn (1980): Metsänpeitto – kertomus kadonneista. WSOY. ISBN 951-0-09992-9
- Musiikissa: Folk-metal -yhtyeen Korpiklaani levyllä Karkelo olevassa kappaleessa Mettänpeiton valtiaalle käsitellään metsänpeittoon joutumista ja sieltä pois pääsyä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Metsän väki Taivaannaula. Viitattu 25.4.2016. (suomeksi)
- ↑ Sanontojen selityksiä www.parkkinen.org. Viitattu 25.4.2016. (suomeksi)
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Tomi Letonsaari: Metsänhaltijat Itäsuomalaisessa kansanuskossa. Pro gradu -tutkielma (PDF) Jyväskylän yliopisto, Historian ja etnologian laitos. Viitattu 25.4.2016. (suomeksi)
- ↑ Metsänpeitossa Savon Sanomat. Viitattu 25.4.2016. (suomeksi)
- ↑ Metsänpeitossa - siis missä? Marko Leppänen, Esoteerinen maantiede. Viitattu 31.12.2019. (suomeksi)
- ↑ Metsänpeitto (2012) Imdb.com. Viitattu 25.4.2016. (englanniksi)
- ↑ Korpiklaani lyrics Darklyrics.com. Viitattu 25.4.2016. (englanniksi)
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||