MP3
MPEG-1 Audio Layer 3 (lyhenne MP3[1]), tiedostotunnukseltaan yleensä MP3, on MPEG-1-standardiin perustuva häviöllinen äänenpakkausmenetelmä, joka on noussut hallitsevaksi tiedostomuodoksi musiikin jakelussa. Standardin julkaisi MPEG-komitea vuonna 1992. Standardin virallinen nimi on ISO/IEC 11172-3 Layer 3, joka julkaistiin vuonna 1993. Ranskalainen Thomson SA ja saksalainen tutkimuslaitos Fraunhofer-Gesellschaft omistivat MP3:n keskeisimmät patentit.[2] Fraunhoferin vuonna 2005 saamat lisensointitulot olivat noin 100 miljoonaa euroa.[3] MP3-patentit vanhenivat huhtikuussa 2017, joten se on nykyisin vapaa tiedostoformaatti.[4]
Äänenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tavallisen MP3:n mainostetaan olevan ”lähes CD-tasoista ääntä”. Alkuperäinen ääni onkin todennäköisesti ollut CD-tasoista, näytetaajuudeltaan 44,1 kHz:istä tallennettua 16-bittistä stereoääntä. Tästä äänestä on häviöllisen pakkauksen menetelmillä karsittu ääni-informaatiota, jota ihmiskorva ei helposti erota. Ääni jaetaan taajuuskaistoihin, jolloin merkityksettömien äänten erottaminen helpottuu. Äänenlaadun heikentymisen huomaa parhaiten matalien bassoäänten ja korkeiden diskanttiäänten kontrastissa.
Vaikka tallennettavan ja hävitettävän informaation välinen valinta perustuu malliin ihmiskorvan kyvystä erottaa ääniä, on se silti periaatteessa ”makuasia”. Eri pakkausohjelmat eivät siis pakkaa ääntä täsmälleen samoin, vaan niillä voi olla merkittäviäkin laatueroja. MP3-tiedoston äänenlaatuun vaikuttaa lisäksi suoraan sen bittinopeus (bitrate), joka vaihtelee 32 kilobitistä sekunnissa 320 kilobittiin sekunnissa. Suurempi bittinopeus merkitsee laadukkaampaa ääntä, mutta vastaavasti suurempaa tiedostokokoa. CD:hen verrattava äänenlaatu vaatii yleisen arvion mukaan korkeampaa nopeutta kuin 128 kilobittiä sekunnissa.[5][6]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Formaatti tuli suosituksi Napsterin ja muiden vertaisverkkojen ansiosta, koska sillä voidaan pakata digitaalinen musiikki jopa kymmenesosaan sen alkuperäisestä koosta äänenlaadun kovinkaan pahasti heikkenemättä. Sitä käytetään myös artistien ja orkestereiden tuotannon julkituomisessa Internetissä sekä podcasteissa ja nettiradiossa.
Lisenssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
MP3:n lisenssimaksu oli 0,75 dollaria MP3:n purkuun pystyvältä tai kaksinkertainen myös pakkaukseen pystyvältä laiteelta. Lisenssimaksujen ja patenttien vuoksi useimmat suositut Linux-jakelut eivät toimittaneet lainkaan MP3-purkuun ja -pakkaukseen pystyviä ohjelmia.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.5.2013.
- ↑ Developers & Manufacturers FAQ Thomson. Viitattu 16. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ The Fraunhofer Society (Fraunhofer-Gesellschaft, FhG) Toukokuu 2006. Britannian suurlähetystö, Berliini. Viitattu 16. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Wikimedia mp3 support
- ↑ Gabriel Bouvigne: My listening tests 1998. Mp3-tech.org. Viitattu 16. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Sam C. Lin: MP3 vs. CD Audio Quality Tests 2001, 2005. lincomatic.com. Viitattu toukokuuta 2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- MP3 Licensing (englanniksi)