MPEG

Moving Picture Experts Group (lyhyesti MPEG) on ISO:n ja IEC:n vuonna 1988 muodostama työryhmä, jonka tehtävänä on suunnitella ja standardisoida nykyaikaisia videonpakkaustapoja. MPEG-määrittelytyön tuloksia käytetään mm. tietokoneissa, DVD-soittimissa, digi-tv:ssä ja joissakin matkapuhelimissa.

Vuoden 1988 ensikokoontumisensa jälkeen MPEG on kasvanut noin 350 eri teollisuuden ja yliopiston muodostaman jäsenen ryhmäksi.

MPEG jakautuu viiteen eri standardiin, jotka ovat MPEG-1, MPEG-2, MPEG-4, MPEG-7 ja MPEG-21. MPEG-standardi määrittelee joukon datavirtoja, joita kaikki yhteensopivat dekooderit osaavat käsitellä — purkaa alkuperäiseen, pakkaamattomaan muotoon. Standardi ei ota kantaa siihen miten datavirta tehdään. MPEG-standardit koostuvat useista eri osista, joita ovat järjestelmä, video, audio, testaus ja toteutus. Järjestelmäosa määrittelee datavirtojen syntaksin ja semantiikan sekä synkronoinnin. Video-osa määrittelee videon pakkausmenetelmän ja audio-osa äänen pakkausmenetelmän. Poikkeuksena tähän ovat MPEG-7 ja MPEG-21 -standardit.

MPEG on standardoinut seuraavat pakkausmuodot:

• MPEG-1 Ensimmäinen komitean julkaisema standardi. Sisältää suositun Layer 3 -audiopakkausformaatin (MP3).

• MPEG-2 Suurelta osin edeltäjäänsä perustuva standardi, johon on lisätty tuki lomitetulle videolle ja useammalle äänen. Käytössä mm. DVD-elokuvissa.

• MPEG-3 Suunniteltu alun perin HDTV:tä varten, mutta sulautettiin MPEG-2:een.

• MPEG-4 Laajentaa MPEG-1:n tukemaan video/audio "objekteja", 3D:tä, matalan bittinopeuden koodausta ja Digital Rights Management-järjestelmää
  • XviD Avoimella lähdekoodilla luotu videon ja äänen pakkaustekniikka
  • DivX Maksullinen videon ja äänen pakkaustekniikka

• MPEG-7 Formaali multimedian kuvausjärjestelmä jota käytetään mm. semanttisessa verkossa.

• MPEG-21 MPEG kuvaa tätä tulevaisuuden standardia sanoilla "Multimedia Framework".