Knut Furuhjelm
Sten Knut Johan Furuhjelm (23. heinäkuuta 1813 Urjala – 26. marraskuuta 1892 Helsinki)[1] oli suomalainen lääninkuvernööri, valtiopäivämies ja senaattori.
Furuhjelmin vanhemmat olivat Honkolan kartanon omistanut eversti Elis Furuhjelm ja Lovisa Avellan.[1] Furuhjelm opiskeli Uppsalan ja Helsingin yliopistoissa ennen kuin aloitti sotilasuransa alivänrikkinä Suomen kaartissa vuonna 1832. Hän yleni 1834 vänrikiksi, 1838 luutnantiksi, 1846 kapteeniksi, 1852 everstiluutnantiksi ja 1854 everstiksi, ja osallistui vuosina 1837–1838 sotaan Kaukasiassa.[1][2] Oolannin sodan aikana Furuhjelm nimitettiin vuonna 1854 Ahvenanmaan siivilihallinnosta vastanneeksi varakuvernööriksi ja hänet määrättiin auttamaan Bomarsundin linnoituksen puolustuksessa.[3] Hän jäi samana vuonna linnoituksen antautuessa brittien vangiksi ja joutui olemaan sotavankeudessa Ranskassa, kunnes pääsi palaamaan vankienvaihdossa seuraavana vuonna.[1][4][2]
Furuhjelm oli Kuopion läänin väliaikainen kuvernööri vuodesta 1855 ja vakinainen kuvernööri vuodesta 1858, jolloin hän erosi virallisesti armeijasta. Hän oli senaatin sotilastoimituskunnan päällikkö vuosina 1862–1882.[1][4][2] Furuhjelmin senaattorikaudella Suomen suuriruhtinaskunta sai oman asevelvollisen sotaväen.[2] Hän osallistui aatelissäädyssä sukunsa edustajana valtiopäiville 1877–1878 ja sai vuonna 1872 salaneuvoksen arvonimen.[1]
Furuhjelmin poika oli Oulun läänin kuvernööri Edvard Furuhjelm[2] ja veli Viktor Furuhjelm.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 Kotivuori, Yrjö: Knut Furuhjelm. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 Furuhjelm, Knut hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Raoul Johnsson & Ilkka Malmberg: Kauhia Oolannin sota – Krimin sota Suomessa 1854–1855, s. 264. John Nurmisen säätiö, Helsinki 2013
- ↑ 4,0 4,1 4,2 Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 1571
| ||||||||