Kainulaiset

Kainulaiset on vanha nimitys, joka viittaa Pohjanmaan rannikkoseutujen asukkaisiin. Nimitystä ovat käyttäneet varsinkin savolaiset. Kainulaiset-nimi on tunnetuissa historiallisissa käyttöyhteyksissään ollut lähinnä eksonyymi eli vieraasta ryhmästä käytetty nimi, ei niinkään ryhmän itsestään käyttämä nimi.

Useimmat kainulaisiksi kutsutut ihmisryhmät ovat olleet suomenkielisiä, mutta Tornionlaakson meänkielessä nimitys tarkoittaa Pohjois-Ruotsin Kainuunjoen (ru. Kalixälven) alajuoksun ruotsinkielisiä asukkaita. On arveltu, että kainulaiset-nimi olisi ollut käytössä jo rautakaudella, jolloin se olisi viitannut johonkin Pohjanlahden ympäristössä ja pohjoisessa Fennoskandiassa vaikuttaneeseen ryhmään.

Teorioita kainulaisista

Vanhemman kansallismielisen historiankirjoituksen mukaan kainulaiset ovat myöhäiskantasuomalaisten pohjoisin heimo ja näytelleet merkittävää osaa Peräpohjolan asuttamisessa. Muiden muassa Paavo Ravila on kuitenkin kiistänyt tämän ja väittänyt, ettei ole mitään syytä puhua erityisestä kainulaisheimosta vaan peräpohjalaiset ovat muodostuneet pohjoiseen siirtyneiden eteläisempiin heimoihin kuuluneista henkilöistä ja heidän jälkeläisistään.

Kainulaiset ja Kainuu

Kainulaiset-nimitys on yhteydessä Kainuu-aluenimeen. Kainuu on alkujaan tarkoittanut Pohjanmaata tai jotakin Pohjanmaan osaa. Torniojokilaaksossa ja Kemijokilaaksossa Kainuuksi on kutsuttu Ruotsin Länsipohjaa. Ruotsalaiset Kalixin ja Överkalixin kunnat ovat nykyisiltä meänkielisiltä nimiltään Kainuu ja Ylikainuu. Pohjanmaan toisella laidalla kerrotaan vuonna 1633 savolaisten ja "venäläisten" (=karjalaisten) käyttäneen nimiä Cainoa (lue: kainua) ja cainolaiset Paltamon ja Sotkamon alueesta ja asukkaista. Vuonna 1739 mainitaan koko Kajaanin lääniä vanhastaan kutsutun nimellä Cainoa tai Cainuhun maa. Nykyisen yleisimmän suomenkielisen merkityksensä "Kajaania ympäröivä maakunta" Kainuu-nimi sai kuitenkin lopullisesti vasta 1900-luvun alussa.

Eräiden tutkijoiden mukaan Kainuu- ja kainulaiset-nimet ovat peräisin Lounais-Suomen ja Hämeen rautakautisilta asukkailta. Länsi-Suomessa tulivat kuitenkin keskiajalta lähtien käyttöön Pohjanmaa- ja pohjalaiset-nimet, jolloin kainulaiset-nimi säilyi lähinnä itämurteissa. Toisen teorian mukaan kainulaiset-nimi on itäsuomalaisten antama.

Kainulaiset = kveenit?

Historiantutkimuksessa kainulaiset- ja Kainuu-nimet on usein samaistettu viikinkiajan ja keskiajan lähteissä esiintyviin norjalaisperäisiin kveeni- ja Kvenland-nimiin. Nimien alkuperästä on esitetty useita erilaisia teorioita. Jouko Vahtolan mukaan sekä suomenkielisen kainu-sanan että muinaisnorjalaisen kven-sanan taustalta voi löytyä "alavaa maata" tarkoittava germaaninen sana *hwainoo. Teoriaa on kuitenkin kritisoitu äännehistoriallisin perustein. Jorma Koivulehto puolestaan katsoo, että "kainu" on ollut "väyläaukkoa, vesiväylää, järven tai meren selkää, joen suuta" tarkoittava lounaissuomalainen sana. Perämeri miellettiin kainuksi, joten sen rannikkoseudut saivat Kainuu-nimen ja niiden asukkaita kutsuttiin kainulaisiksi. Koivulehdon mukaan kven on norjalainen väännös sanasta kainu.

Viime aikoina Pohjois-Norjan nykyisien kveenien itsestään käyttämänä nimityksenä on alkanut esiintyä kainulaiset-sanasta mukailtu nimi kainu.

Katso myös

• Terra Feminarum

Lähteet

• Julku, Kyösti: Kvenland – Kainuunmaa. Oulu: Pohjoinen, 1986. ISBN 951-749-014-3.
• Koivulehto, Jorma: Ala-Satakunnan Kainu ja pohjoisen Kainuu. Kielen ja kulttuurin Satakunta. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 51. Vammala 1995: s: 71 - 104.
• Räisänen, Alpo: Nimet mieltä kiehtovat: Etymologista nimistöntutkimusta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 936. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-518-1.
• Vahtola, Jouko: Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty. Nimistötieteellinen ja historiallinen tutkimus. Rovaniemi; Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys 1980.
• Vilkuna, Kustaa: Kainuu - Kvenland. Helsinki; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1957.