Petteri Orpo

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
-->
Petteri Orpo
Orpo hallitusneuvotteluissa toukokuussa 2023.
Orpo hallitusneuvotteluissa toukokuussa 2023.
Suomen pääministeri
Orpon hallitus
20.6.2023–
Presidentti Sauli Niinistö
Pääministerin sijainen Riikka Purra
Edeltäjä Sanna Marin
Eduskunnan puhemies
12.4.2023–
Edeltäjä Matti Vanhanen
Suomen valtiovarainministeri
Sipilän hallitus
22.6.2016–6.6.2019
Edeltäjä Alexander Stubb
Seuraaja Mika Lintilä
Suomen pääministerin sijainen
Sipilän hallitus
28.6.2017–6.6.2019
Edeltäjä Timo Soini
Seuraaja Mika Lintilä
Suomen sisäministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015–22.6.2016
Edeltäjä Päivi Räsänen
Seuraaja Paula Risikko
Suomen maa- ja metsätalousministeri
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Edeltäjä Jari Koskinen
Seuraaja Kimmo Tiilikainen
Kokoomuksen puheenjohtaja
2016–
Edeltäjä Alexander Stubb
Kansanedustaja
21.3.2007–
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 3. marraskuuta 1969 (ikä 54)
Köyliö
Puoliso Niina Kanniainen-Orpo (vih. 2003)
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus valtiotieteiden maisteri (2002)
Tutkinnot Turun yliopisto
Uskonto Suomen evankelis-luterilainen kirkko[1]

Antti Petteri Orpo (s. 3. marraskuuta 1969 Köyliö)[2] on suomalainen poliitikko, Suomen pääministeri vuodesta 2023 ja Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja vuodesta 2016.[3] Hän on toiminut kansanedustajana vuodesta 2007. Huhtikuusta 2023 hän on toiminut väliaikaisena eduskunnan puhemiehenä. Aiemmin Orpo oli Stubbin hallituksen maa- ja metsätalousministeri 2014–2015 sekä Sipilän hallituksen sisäministeri 2015–2016 ja valtiovarainministeri 2016–2019. Vuosina 2012–2014 Orpo toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orpo valmistui ylioppilaaksi Säkylän seudun lukiosta vuonna 1989. Hän aloitti opinnot Turun yliopistossa vuonna 1990, ja valmistui lopulta valtiotieteiden maisteriksi peräti 12 vuotta kestäneiden opintojensa jälkeen vuonna 2002.[4][5] Hänen pääaineensa oli taloustiede ja pro gradu -tutkielmansa hän teki aiheesta "Kuntien palvelutuotannon perusteet ja sen uudelleen järjestäminen."[6][7]

Opiskeluaikanaan Orpo toimi Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) pääsihteerinä vuosina 1994–1996 sekä Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n pääsihteerinä vuosina 1997–1998. Tämän jälkeen hän työskenteli Varsinais-Suomen Kokoomuksen toiminnanjohtajana vuoteen 2001 ja sisäasiainministeri Ville Itälän erityisavustajana 2002–2003. Ennen valintaansa kansanedustajaksi Orpo työskenteli Turun Aikuiskoulutuskeskuksen yrityspalvelujohtajana vuosina 2005–2007.[2]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallispoliitikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallispolitiikassa Orpo on toiminut Turun kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1996–2000 ja uudelleen vuodesta 2005. Vuosina 1999–2002 ja 2005–2007 hän oli myös Turun kaupunginhallituksen jäsen, mutta erosi tehtävästä aloittaessaan kansanedustajana. Orpo oli vuosina 2012–2014 Varsinais-Suomen liiton maakuntahallituksen puheenjohtaja. Orpo on ollut myös kokoomuksen Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja vuosina 2005–2012.[2]

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petteri Orpo Euroopan kansanpuolueen kokouksessa vuonna 2016.

Eduskuntaan Orpo valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 vaaleissa, joissa hän sai 6 069 ääntä.[8] Hän oli vaalikaudella kokoomuksen eduskuntaryhmän kolmas varapuheenjohtaja.[2] Hän oli historian ensimmäinen vastavalittu kansanedustaja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajistossa.lähde? Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Orpo valittiin toiselle kaudelle 11 018 äänellä.[9] Kesäkuusta 2011 hän toimi Kokoomuksen eduskuntaryhmän toisena varapuheenjohtajana,[2] kunnes hänet valittiin marraskuussa 2012 ryhmän puheenjohtajaksi elinkeinoministeriksi siirtyneen Jan Vapaavuoren tilalle[10]. Kesäkuussa 2014 Orpo siirtyi maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen tilalle uuteen Stubbin hallitukseen.[11] Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Orpo sai koko maasta yhdeksänneksi eniten ääniä, 17 347.[12]

Sipilän hallituksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orpo toimi vuosina 2015–2019 Sipilän hallituksessa sisäministerinä ja valtiovarainministerinä.

Vuoden 2015 vaaleissa Orpo sai 10 652 ääntä ja valittiin kolmannelle kaudelleen eduskuntaan Varsinais-Suomen vaalipiirin toiseksi suurimmalla äänimäärällä.[13] Vaalien jälkeen hallituksen muodostivat keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus ja Orpo valittiin sisäministeriksi.[14]

Syksyllä 2015 sisäministeriön toimialalla nousi keskeiseksi Euroopan pakolaiskriisin hoitaminen. Orpo peräänkuulutti asiassa Euroopan laajuisia toimia.[15] Orpo ilmoitti ensin, että rajoja ei voi laittaa kiinni, mutta sanoi myöhemmin, että Suomi voisi harkita rajojen sulkemista, mikäli Euroopan tasoista ratkaisua kriisiin ei synny.[16][17]

Vaalien jälkeen kokoomusta ja Petteri Orpoa arvosteltiin koulutuslupauksen pettämisestä. Ennen eduskuntavaaleja Orpo ja kokoomus olivat luvanneet, että koulutuksesta ei leikata. Sipilän hallitus kuitenkin päätti leikata koulutuksesta satoja miljoonia euroa.[18][19]

Kokoomuksen puheenjohtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orpo on toiminut kokoomuksen puheenjohtajana vuodesta 2016 lähtien.

Orpo ilmoitti 4. toukokuuta 2016 lähtevänsä mukaan kokoomuksen puheenjohtajakisaan kesäkuun 2016 puoluekokouksessa.[20] Stubbin kokoomuksen johtoon valinneessa puoluekokouksessa kaksi vuotta aiemmin hän ei asettunut ehdolle vedoten perhesyihin. Tuolloin hän kuvaili ratkaisua elämänsä suurimmaksi päätökseksi.[21] Orpo valittiin puolueen puheenjohtajaksi toisella äänestyskierroksella kokoomuksen puoluekokouksessa Lappeenrannassa 11. kesäkuuta 2016.[22] Syyskuussa 2020 Porissa järjestetyssä puoluekokouksessa Orpo valittiin ilman vastaehdokkaita jatkamaan Kokoomuksen puheenjohtajana vuoden 2022 puoluekokoukseen saakka.[23] Kalajoen puoluekokouksessa kesäkuussa 2022 Orpo valittiin edelleen yksimielisesti jatkamaan Kokoomuksen puheenjohtajana.[24]

Puolustusvaliokunnan puheenjohtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun keväällä 2022 eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva kuoli, kokoomuksen eduskuntaryhmä esitti Orpoa hänen seuraajakseen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ilmoitti, että puolue halusi, että sen puheenjohtaja on keskeisesti mukana Suomen Nato-prosessissa ja että Orpo toimii valiokunnan johdossa nimenomaan Nato-jäsenyyskäsittelyn ajan. Puolueen puheenjohtajan toimimista myös valiokunnan puheenjohtajana pidettiin poikkeuksellisena.[25] Orpo valittiin valiokunnan jäseneksi 22. huhtikuuta 2022 ja valiokunta valitsi hänet puheenjohtajakseen 26. huhtikuuta.[26][27] Orpo kertoi tavoiteaikataulukseen, että Nato-prosessi olisi hoidettu kesään mennessä, jonka jälkeen tehtävään valittaisiin toinen kokoomuksen kansanedustaja.[25]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orpo avioitui toisen kerran vuonna 2003. Hänen vaimonsa on entinen lentoemäntä, oikeustieteen maisteri ja nykyinen Maahanmuuttoviraston virkamies Niina Kanniainen-Orpo.[2] Heillä on kaksi lasta.[7][28]

Keväällä 2021 Orpo sai 1270 euron sakot liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Hän ajoi ylinopeutta Säkylässä. Alueella oli 80 km/h nopeusrajoitus, mutta Orpo ajoi 101 km/h.[29] Saman vuoden kesäkuussa, pian kuntavaalien jälkeen, Orpo jäi puolentoista kuukauden sairauslomalle sydäninfarktin vuoksi.[30]

Orpo on toivonut sukunimeään taivutettavan genetiivimuodossa Orpon sukunsa pitkän käytännön mukaisesti. Kotimaisten kielten keskuksen suositus on Orvon.[31][32]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntavaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
1996 Turku 562 valittiin [33]
2004 Turku 648 valittiin [34]
2008 Turku 1 566 valittiin [35]
2012 Turku 2 277 valittiin [36]
2017 Turku 2 749 valittiin [37]
2021 Turku 2 148 valittiin [38]
   
Aluevaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2022 Varsinais-Suomi 3 296 valittiin [39]
   
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2007 Varsinais-Suomi 6 069 valittiin [40]
2011 Varsinais-Suomi 11 018 valittiin [41]
2015 Varsinais-Suomi 10 652 valittiin [42]
2019 Varsinais-Suomi 10 792 valittiin [43]
2023 Varsinais-Suomi 17 432 valittiin [44]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turku: Petteri Orpo (Kansallinen Kokoomus) Vaalikone 2017. 2017. Yle Uutiset. Arkistoitu 5.10.2018. Viitattu 4.10.2018.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/947 v.aspx Petteri Orpo] Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Terhi Toivonen, Annette Blencowe: Orpo nousi kokoomuksen puheenjohtajaksi 11.6.2016. Yle uutiset. Viitattu 11.6.2016.
  4. Raeste, Juha-Pekka: Puheenjohtajakisaan lähtenyt Petteri Orpo: ”Kokoomus ei tiedä, mikä on sen suunta” Helsingin Sanomat. 21.5.2016. Arkistoitu 21.5.2016. Viitattu 21.5.2016.
  5. Orpo, Antti Petteri Porvarillisen työn arkisto. 19.8.2009. Viitattu 15.9.2015.
  6. https://utuvolter.fi/discovery/fulldisplay?&context=L&vid=358FIN_UTUR:VU1&search_scope=MyInst_and_CI&tab=Everything&docid=alma998917685405971 utuvolter.fi. Viitattu 28.4.2023. (englanniksi)
  7. 7,0 7,1 Petteri Orpo: Henkilökuva orpo.fi. Arkistoitu 24.2.2016. Viitattu 25.6.2014.
  8. Valitut ehdokkaat Varsinais-Suomen vaalipiiri 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 14.7.2012.
  9. Valitut ehdokkaat Varsinais-Suomen vaalipiiri 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 14.7.2012.
  10. Pohjanpalo, Olli: Petteri Orpo yksimielisesti kokoomusryhmän johtoon HS.fi. 14.11.2012. Arkistoitu 22.10.2015. Viitattu 15.9.2015.
  11. Hanhivaara, Jussi: Orpolle maa- ja metsätalousministerin salkku tuli yllätyksenä Yle Uutiset. 23.6.2014. Viitattu 25.6.2014.
  12. Petteri Orpo - Eduskuntavaalit 2023 vaalit.yle.fi. Viitattu 5.4.2023.
  13. Varsinais-Suomi – ehdokkaat Eduskuntavaalit 2015 tulospalvelu. Yle. Viitattu 15.9.2015.
  14. Liimatainen, Karoliina: Tässä on Suomen hallitus: HS:n henkilökuvat ministereistä ja hallituksen tuore yhteiskuva hs.fi. 27.5.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 21.5.2016. Viitattu 15.9.2015.
  15. Ahtokivi, Ilkka: Sisäministeri: Turvapaikkatilanne vaatii yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja Verkkouutiset. 14.9.2015. Viitattu 15.9.2015.
  16. Pettersson, Maria: Nyt ministeri Orpo väläyttääkin rajojen sulkemista – mitä se tarkoittaisi? hs.fi. 21.9.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 24.10.2015. Viitattu 12.11.2015.
  17. Claramunt, Alberto: ”Suomi ei voi laittaa rajojaan kiinni” Verkkouutiset. 18.8.2015. Viitattu 12.11.2015.
  18. Salminen, Solmu: Näytimme Petteri Orpolle kuuluisan kuvan petetystä koulutuslupauksesta – kokoomuspomon ilme jähmettyi Iltalehti. 18.5.2018. Viitattu 23.3.2019.
  19. Toivonen, Hannu: Hallitus leikkasi koulutuksesta yli 690 miljoonaa Kaleva. 17.3.2019. Viitattu 12.1.2019.
  20. Nyt se on varmaa: Orpo haastaa Stubbin Iltalehti. 4.5.2016. Viitattu 4.5.2016.
  21. Orpo ei pyri kokoomuksen johtoon Turun Sanomat
  22. Blencowe, Annette & Virkkunen, Jussi: Orposta uusi kokoomuksen puheenjohtaja yle.fi. 11.6.2016. Yle Uutiset. Viitattu 11.6.2016.
  23. Robert Sundman: Petteri Orpo kukitettiin jatkamaan kokoomuksen johdossa yle.fi uutiset 5.9.2020
  24. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/turkulainen-petteri-orpo-jatkaa-kokoomuksen-johdossa-ja-haluaa-paaministeriksi-puoluekokous-kunnioitti-edesmenneita-ilkka-suomista-ja-ilkka-kanervaa/8449524
  25. 25,0 25,1 Terhi Toivonen & Näveri, Anna: Puolustusvaliokunnan johtoon nouseva Orpo: Puolueen puheenjohtajan oltava Nato-käsittelyssä keskeisesti mukana – Turtiainen pois valiokunnasta 21.4.2022. Yleisradio. Viitattu 25.4.2022.
  26. Petteri Orpo valittiin eduskunnan puolustusvaliokuntaan 22.4.2022. Satakunnan Kansa. Viitattu 25.4.2022.
  27. Petteri Orposta puolustusvaliokunnan puheenjohtaja 26.4.2022. Turku: Aamuset. Viitattu 26.4.2022.
  28. Lehtonen, Marko-Oskari: Petteri Orpo paljastaa yllättävän tiedon menneisyydestään – toista kertaa naimisissa! Iltalehti. 15.3.2019. Viitattu 12.1.2020.
  29. Lehtonen, Marko-Oskari: Petteri Orpo sai sakot – kärähti ylinopeudesta ystävänpäivänä 19.4.2021. Iltalehti. Viitattu 19.4.2021.
  30. Hakahuhta, Ari; Toivonen, Terhi: Sairauslomalta palannut Petteri Orpo muisteli sairaalaan lähtöään – Farmaseutin sanat pelastivat hengen: "sinulla on käynnissä sydänkohtaus" Yle.fi. 2.8.2021. Viitattu 5.8.2021.
  31. Suominen, Heli: Petteri Orpo kapinoi kielenhuoltoa vastaan hs.fi. 30.5.2013. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 28.2.2014. Viitattu 25.6.2014.
  32. Sukunimien taivutus Kotimaisten kielten keskus. Verkkojulkaisut. Viitattu 18.5.2016.
  33. Kunnallisvaalit 1996, valitut ehdokkaat statfin.stat.fi. Viitattu 15.4.2023.
  34. Kunnallisvaalit 24.10.2004: Valitut ehdokkaat Turku 29.10.2004. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  35. Kunnallisvaalit 26.10.2008: Valitut ehdokkaat Turku 17.11.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  36. Kunnallisvaalit 2012: Turku, valitut 29.11.2021. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  37. Kunnallisvaalit 2017: Turku, valitut 22.09.2020. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  38. Kunnallisvaalit 2021: Turku, valitut 22.06.2021. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  39. Aluevaalit 2022: Varsinais-Suomen hyvinvointialue 15.02.2022. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  40. Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Varsinais-Suomen vaalipiiri 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  41. Eduskuntavaalit 2011: Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut 02.11.2021. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  42. Eduskuntavaalit 2015: Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut 22.09.2020. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  43. Eduskuntavaalit 2019: Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut 23.09.2020. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  44. Eduskuntavaalit 2023: Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut 5.4.2023. OIkeusministeriö. Viitattu 14.4.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

v.aspx Petteri Orpo] Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Edeltäjä:
Sanna Marin
Suomen pääministeri
2023−
Seuraaja:
(nykyinen)
Edeltäjä:
Matti Vanhanen
Eduskunnan puhemies
2023−
Seuraaja:
(nykyinen)
Edeltäjä:
Alexander Stubb
Suomen valtiovarainministeri
2016–2019
Seuraaja:
Mika Lintilä
Edeltäjä:
Alexander Stubb
Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja
2016–
Seuraaja:
(nykyinen)
Edeltäjä:
Päivi Räsänen
Suomen sisäministeri
2015−2016
Seuraaja:
Paula Risikko
Edeltäjä:
Jan Vapaavuori
Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja
2012−2014
Seuraaja:
Arto Satonen