Sinikka Vuola
Sinikka Onerva Vuola (s. 13. tammikuuta 1972 Rauma) on suomalainen kirjailija, koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on työskennellyt muun muassa tietokirjatoimittajana ja tiedottajana.
Vuolan esikoisteos, runokokoelma Orkesteri jota emme kuule, ilmestyi keväällä 2007 Tammen julkaisemana. Se oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi, ja sille myönnettiin Kalevi Jäntin palkinto.[1] Runokokoelma Maailman vaikein kieli (Tammi 2013) oli puolestaan Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkintoehdokas 2014. Esikoisromaani Replika (Tammi 2016) oli ehdokkaana Runeberg-palkinnon saajaksi. Vuolan runoja on käännetty albaniaksi, ukrainaksi, italiaksi ja venäjäksi sekä lyhytproosaa englanniksi. Hän on proosan keinoja tutkivan Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran jäsen.
Sinikka Vuola asuu perheineen Helsingissä.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Proosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Replika. Romaani. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-9000-2.
- Ihmiskokeita. Proseduraalinen kollektiiviromaani. Masterversio ja henkilökohtainen versio (yhdessä Markku Eskelisen, Anna Helteen, Juri Joensuun, Martti-Tapio Kuuskosken, Tiina Käkelä-Puumalan, Laura Lindstedtin, Maria Matinmikon, Marjo Niemen, Harry Salmenniemen, Jari Tammen, Jarkko Tontin, Taneli Viljasen ja Jaakko Yli-Juonikkaan kanssa; graafinen toteutus Terhi Adler, Nina Grönlund, Juho Heikkinen, Anne Pasanen, Kaarina Tammisto, Joonas Vähäkallio ja Ida-Maria Wikström). Helsinki: Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-93-6872-3 (master); ISBN 978-952-93-6865-5 (henkilökohtainen versio).
Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailman vaikein kieli. Runokokoelma. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-6855-1.
- Musta ja punainen. Runokokoelma. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-5034-1.
- Orkesteri jota emme kuule. Runokokoelma. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3860-8.
Esseistiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuola, Sinikka & Melender, Tommi: Maailmojen loput. Esseeteos. Helsinki: WSOY, 2018. ISBN 978-951-0-42861-0.
Toimitetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olet täyttänyt ruumiini tulella. Eroottisen runouden antologia, toim. Sinikka Vuola. Helsinki: WSOY, 2017. ISBN 978-951-0-41591-7.
Antologiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leijonan pääkallo, vuohen selkäranka ja käärmeen häntänikamat. Oulipolaisen Khimaira-lähdetekstitekniikan esittely ja sovellus. Menetelmällisen kirjallisuuden antologiassa, toim. Teemu Ikonen. Helsinki: Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, 2018. ISBN 9789529407125.
- Lisäleikit. Runosarja. Lava-antologiassa, toim. Juho Nieminen et al.. Helsinki: Osuuskunta Poesia, 2013. ISBN 978-952-5954-83-8.
- Tässä on nainen luonnollista kokoa. Runoja. Antologiassa Pimppini on valloillaan : naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö, toim. Katja Kettu ja Krista Petäjäjärvi. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-38121-2.
- ¿Interrogatiiveja?. Proosaa. Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran vuosikirjassa, toim. Markku Eskelinen ja Laura Lindstedt. Helsinki: Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-93-0443-1.
- Sivistysvaltion ontot puut. Essee. Antologiassa Puheenvuoroja nykyrunouden yhteiskunnallisuudesta, toim. Virpi Alanen ja Miia Toivio. Helsinki: Osuuskunta Poesia, 2012. ISBN 978-952-5954-29-6.
- Adlerin tapaus. Novelli. Novellit 2006 -kilpailuantologiassa, toim. Tero Liukkonen. Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7125-8.
Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Runeberg-palkintoehdokas 2017
- Tanssiva karhu -palkintoehdokas 2014
- Kalevi Jäntin palkinto 2007
- Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas 2007
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sinikka Vuola WSOY:n sivuilla
- Sinikka Vuola Tammen sivuilla
- Kirjasammossa
- Lukukeskuksen kirjailijarekisterissä
- Arvostelu teoksesta Maailman vaikein kieli Turun Sanomissa 12.3.2013
- Arvostelu teoksesta Maailman vaikein kieli Helsingin Sanomissa 9.2.2013
- Arvostelu teoksesta Musta ja punainen Helsingin Sanomissa 31.8.2009
- Arvostelu teoksesta Orkesteri jota emme kuule Turun Sanomissa 28.11.2007
- Arvostelu teoksesta Orkesteri jota emme kuule Helsingin Sanomissa 16.4.2007