Simo Knuuttila
| Simo Knuuttila | |
|---|---|
| [[Tiedosto:|250px|]] | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
8. toukokuuta 1946 Peräseinäjoki |
| Kuollut |
17. kesäkuuta 2022 (76 vuotta) Helsinki |
| Kansallisuus | Suomi |
| Ammatti | professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Jaakko Hintikka |
| Instituutti |
Helsingin yliopisto Suomen Akatemia |
| Palkinnot |
Gad Rausing -palkinto (2008) Suomen tiedepalkinto (2011) |
| [[Tiedosto:{{#property:p109|from=}}
v|128px|Allekirjoitus]] Allekirjoitus |
|
Simo Jussi Iisakki Knuuttila (8. toukokuuta 1946 Peräseinäjoki – 17. kesäkuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen teologi ja uskonnonfilosofi.[1] Hän toimi Suomen Akatemian akatemiaprofessorina (1994–2009) ja teologisen etiikan ynnä uskonnonfilosofian professorina Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitoksessa (1981–2014).[2] Knuuttilan keskeisiä artikkeleita on koottu teokseen Järjen ja tunteen kerrostumat (1998).
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Knuuttila oli Jaakko Hintikan oppilas. Hän väitteli teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1976 artikkeliväitöskirjalla Time and Possibility in Scholasticism.[3][4] Hän toimi Suomen Akatemian tutkimusassistenttina vuosina 1976–1978, nuorempana tutkijana vuosina 1978–1980, käytännöllisen filosofian määräaikaisena professorina vuonna 1981.[3] Hän kuului kansainvälisen keskiajan filosofian tutkimuksen seuran (Société Internationale pour l’Étude de la Philosophie Médiévale) hallitukseen vuodesta 1987 ja oli myös Institut International de Philosophien sekä New Synthese Historical Library -sarjan toimituskunnan jäsen. Hän toimi Suomalaisen Tiedeakatemian esimiehenä vuosina 2004–2006.[5]
Knuuttila toimi kahden Suomen Akatemian monitieteellisen tutkimuksen huippuyksikön, Mielen historian tutkimusyksikön (2002–2007) sekä Filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikön (2008–2013), johtajana.
Simo Knuuttilan puoliso vuodesta 1981 oli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun liiketoiminnan filosofian emeritaprofessori Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila.[6]
Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Knuuttila oli ennen kaikkea filosofian historian tutkija. Hän tutki erityisesti logiikan historiaa ja mielenfilosofiaa ja keskittyi antiikkiin ja keskiaikaan. Filosofiselta suunnaltaan hän edusti analyyttista filosofiaa. Pääteostensa lisäksi hän toimitti useita filosofianhistoriaa käsitteleviä teoksia sekä kirjoitti lukuisia artikkeleita, esimerkiksi modaalilogiikasta teokseen The Cambridge History of Later Medieval Philosophy. Hän toimi Aristoteleen teosten suomennostyöryhmän johdossa ja itse suomensi Nikomakhoksen etiikan ja Ensimmäisen analytiikan.[5]
Palkintoja ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Professori Knuuttila oli Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1988[7] ja Academia Europæan jäsen vuodesta 2004.[8]
Vuonna 2008 Knuuttilalle myönnettiin Ruotsin kuninkaallisen kaunokirjallisuusakatemian Gad Rausing -palkinto humanistisesta tutkijateosta.[9][10] Vuonna 2011 hän sai joka toinen vuosi jaettavan Suomen tiedepalkinnon, jonka arvo on 85 000 euroa.[11]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aika ja modaliteetti aristotelisessa skolastiikassa. Time and Modality in Aristotelian Scholasticism. Missiologian ja ekumeniikan seura, 1975. ISBN 951-95205-3-8.
- Modalities in Medieval Philosophy. Routledge, London 1993.
- Renessanssi. Simo Knuuttila ym. Painatuskeskus, Helsinki 1995.
- Järjen ja tunteen kerrostumat. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 215. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1998. ISBN 952-9791-29-1.
- Emotions in Ancient and Medieval Philosophy. Clarendon Press, Oxford 2004.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mäkinen, Virpi – Pihlström, Sami – Tuominen, Miira: Filosofian ja teologian tutkija. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 11.7.2022, s. B 13. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.7.2022.
- ↑ Kuka kukin on — Who’s who in Finland: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2007, s. 399. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20606-0.
- ↑ 3,0 3,1 Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 307. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Knuuttila, Simo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ 5,0 5,1 Holopainen, Taina M. – Holopainen, Toivo J.: ”Esipuhe”, Sielun liikkeitä: Filosofianhistoriallisia kirjoitelmia. Simo Knuuttilan 50-vuotisjuhlakirja. Helsinki: Gaudeamus, 1996.
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 297. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 16.5.2017. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 22.5.2017.
- ↑ Simo Knuuttila Academia Europaea – The Academy of Europe. Viitattu 22.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Ijäs, Johannes: Huomattava ruotsalainen palkinto Simo Knuuttilalle Kotimaa. 11.3.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Crown Princess Victoria attended the commemorative meeting of the Royal Swedish Academy of Letters Kungahuset. Viitattu 22.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Uskonnonfilosofi sai Suomen tiedepalkinnon Helsingin Sanomat. 24.5.2011. Arkistoitu 26.5.2011. Viitattu 24.5.2011.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alhanen, Kai & Perhoniemi, Tuukka: Simo Knuuttila – delikaatti ajattelija. Niin & näin 2/2002, s. 56.
- Alhanen, Kai & Perhoniemi, Tuukka: Keskustelu Simo Knuuttilan kanssa – Jumalasta, logiikasta ja rakkaudesta. Niin & näin 2/2002, s. 57–61.
- Holopainen, Taina M. & Holopainen, Toivo J. (toim.): Sielun liikkeitä: Filosofianhistoriallisia kirjoitelmia. Simo Knuuttilan 50-vuotisjuhlakirja. Helsinki: Gaudeamus, 1996. ISBN 951-662-654-8.
- Sintonen, Kirsti: Tunteet pelissä antiikista uuteen aikaan: Vuoden Professori 2002 – akatemiaprofessori Simo Knuuttila. Acatiimi 1/2003.
- Sihvola, Juha: Simo Knuuttilan kirjoitukset muuttavat ratkaisevasti filosofian historian kokonaiskuvaa. Helsingin Sanomat 3.4.1999.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Simo Knuuttila. (Arkistoitu – Internet Archive) Filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikkö.