Satunnaisuus
Satunnaisuus tarkoittaa yleensä tarkoituksen ja säännönmukaisuuden puutetta.lähde? Satunnaista tapahtumaa ei voi ennustaa. Matematiikassa satunnaisuutta analysoidaan todennäköisyysteoriassa.
Satunnaisprosessi on toistuva tapahtumasarja, jonka tulokset eivät seuraa kuvattavaa muotoa. Satunnaiset prosessit kuitenkin noudattavat tilastollista lakia. Esimerkiksi jos 6-sivuista noppaa heitetään erittäin monta kertaa tiedetään, että tulosta 6 tulee heittojen määrä / 6 ja heittojen tulosten yhteenlaskettu summa on 3,5 * heittojen määrä. Tämän vuoksi sattuma eroaa mielivaltaisesta: satunnaisuus tarkoittaa että tilastollinen laki on olemassa ja mielivaltaisella tarkoitetaan enemmänkin tilannetta, jossa tilastollista lakiakaan ei ole olemassa.
Satunnaisuus-sana liitetään usein tilastotieteeseen, jossa sillä kuvataan korrelaation puutetta.
Satunnaisuus tieteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satunnaisuudella on tärkeä osa matematiikassa, luonnontieteissä ja filosofiassa. Sillä on merkittävä rooli muun muassa informaatioteoriassa, kaaosteoriassa, kvanttimekaniikassa, kombinatoriikassa, peliteoriassa, salausmenetelmissä ja tilastotieteen sovelluksissa.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satunnaiset fyysiset prosessit ovat kiinnostaneet ihmisiä, ja satunnaisuutta on käytetty uhkapeleissä ja ennustamisen apuvälineenä. Esimerkiksi Yijingin (Wade-Giles: I ching) on katsottu antavan vastauksia esitettyihin kysymyksiin sekä antavan ohjeita, joiden mukaan voidaan elää, arvottujen, luonteeltaan sattumanvaraisten tulosten perusteella.
Ensimmäisinä satunnaisuutta mallinsivat matemaattisesti Blaise Pascal, Pierre de Fermat ja Christiaan Huygens. Heidän kehittämänsä klassinen todennäköisyysteorian todennäköisyyksiin sidottua sattumaa on sittemmin käytetty entropian ja informaatioteorian käsitteissä.
1960-luvun alussa Gregori Chaitin, Andrei Kolmogorov ja Ray Solomonoff esittelivät algoritmisen satunnaisuuden (engl. algorithmic randomness), jossa satunnaisuus riippui siitä, onko symbolijonoa mahdollista pakata. Heidän ajatuksensa perustuu siihen, että täysin satunnaisen symbolijonon tulostamiseksi tarvitaan pidempi ohjelma. Täysin pakkaamattomissa olevaa eli täysin satunnaista tulostetta kutsutaan Kolmogorov-kompleksiseksi[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nassim Nicholas Taleb: Satunnaisuuden hämäämä. Sattuman salattu vaikutus elämässä ja markkinoilla. Suom. Kimmo Pietiläinen (Terra Cognita, 2008)
- Hetemäki, Ilari ym. (toim.): Kaikkea sattuu. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-349-8.
