Raja 1918
| Raja 1918 | |
|---|---|
| Ohjaaja | Lauri Törhönen |
| Käsikirjoittaja | Aleksi Bardy |
| Tuottaja |
Jarkko Hentula Jörn Donner |
| Säveltäjä | Sergei Jevtushenko |
| Kuvaaja | Esa Vuorinen |
| Leikkaaja | Kimmo Kohtamäki |
| Lavastaja | Pentti Valkeasuo |
| Erikoisefektit | Konsta Mannerheimo |
| Pääosat |
Martin Bahne Minna Haapkylä Hannu-Pekka Björkman Tommi Korpela |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Suomi Venäjä |
| Tuotantoyhtiö |
Border Productions Oy / Juonifilmi Oy |
| Ensi-ilta |
30. marraskuuta 2007 17. joulukuuta 2008 |
| Kesto | 114 min. |
| Alkuperäiskieli | suomi, ruotsi, saksa, venäjä |
| Budjetti | 2,1 milj. €[1] |
| Elonet | |
Raja 1918 on Suomen sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva suomalainen elokuva, joka sai ensi-iltansa 30. marraskuuta 2007. Sen ohjasi Lauri Törhönen ja käsikirjoituksen teki Aleksi Bardy. Elokuva kertoo kapteeni Carl von Munckista, joka lähetetään keväällä 1918 Rajajoen kylään. Siellä hänen tehtävänsä on valvoa Suomen ja Neuvosto-Venäjän välistä rajaa.
Elokuva perustuu Jörn Donnerin isän Kain kokemuksiin sisällissodan jälkeisessä valkoisessa Suomessa. Kapteeni Carl von Munckin esikuva on Kai Donner.[2]
Elokuva on samalla kuvaus kansakunnan synnystä. Se kuvaa raakaa sodankäyntiä, vaikka varsinaiset vihollisuudet ovat loppuneet.
Raja 1918 julkaistiin DVD:nä 28. maaliskuuta 2008.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapteeni Carl von Munckin saapuessa Suomen ja Neuvosto-Venäjän raja-asemalle raja on tosiasiassa olemassa vasta paperilla: passeja tai viisumeita ei vielä tunneta, eivätkä rajan molemmin puolin sukulaissuhteita omaavat kyläläiset, laukkuryssät ja sivutoimiset trokarit tahdo alkuun ottaa uskoakseen, että ikimuistoiset käytännöt todella olisivat muuttumassa. He eivät ole ainoita, joille Munckin on iskostettava muutoksen tarkoittavan totta: myös melkoinen osa raja-aseman väestä katsoisi vielä läpi sormien ihmisten ja tavaran jouhevaa liikkumista, etenkin kun se helpottaa heidän omaakin elämäänsä. Oman tunnelmaa kiristävän varjonsa rajan ylle heittää tuore sisällissota, jonka hävinneitä punaisia ei saisi päästää sen paremmin karkuun rajan taakse kuin sieltä takaisin Suomeen soluttautumaankaan.
Munckin kansallismielinen paatos ja usko itseensä lain ja järjestyksen puhdaskilpisenä soturina sekä näistä kumpuava into toteuttaa tehtävänsä pilkuntarkasti ei jää huomaamatta kylän opettajattarelta neiti Linnulta, joka on myös periaatteen ihminen. Hän kuitenkin määrittelee itsensä mitään väriä tunnustamattomaksi humanistiksi, jonka ihannemaailmassa keinotekoiset rajat eivät kahlitsisi ihmisiä. Vaikka molemmat kokevat toistensa näkökulmat itselleen ärsyttävyyteen asti vieraiksi, he kuitenkin selvästi vaistoavat löytävänsä toisistaan vertaisensa sielun – ja lisäksi fyysisesti vetovoimaisen miehen ja naisen. Kumpikaan ei kuitenkaan ole tahoillaan vapaa: Munckilla on kaukana kotona kihlattu, josta hän kuitenkin pestin myötä yhä enemmän etääntyy; Linnulla taas on asuntoonsa kätkettynä sulhasensa, haavoittunut punasoturi, jonka piilottelu altistaa hänetkin kuolemanrangaistuksen uhalle.
Muita keskeisiä hahmoja ovat Munckin lähin alainen, nuori ja vielä sisällissodan vihakuohuissa elävä, herkästi liipaisimeen tarttuva luutnantti Suutari, jonka ehdottomuus kauhistuttaa etenkin alkuvaiheessa Munckiakin; kunnon sotamies Svejkiä niin olemukseltaan kuin asenteeltaankin muistuttava rajaseutulaisvääpeli Muranen; sekä rajan toisella puolella päämajaansa pitävä vanhempi upseeri ja herrasmies, majuri Gentsch, joka koettaa yläluokkaisen arvonsa säilyttäen vielä hetken luovia historian virrassa, vaikka aavistaakin kohtalonsa hyytävän komissaarin silmälläpidon alaisena olevan vain ajan kysymys.
Munckin henkinen kiirastuli voimistuu, kun rajan takaa alkaa pyrkiä maahan yhä enemmän neuvostovaltaa pakenevaa väkeä: niin Pietarissa työskennelleitä suomalaisia kuin venäläisaatelia, sivistyneistöä ja juutalaisiakin. Munck kokee olevansa liian suuren tehtävän edessä ja pyytää apua kehittyvän kriisin purkamiseksi, mutta vastaus pääkaupungista on tyly ja armoton: vain suomalaiset saa päästää läpi, muut on käännytettävä, "punikit" ja vakoojat teloitettava. Munck on jätetty yksin likaisen työn tekijäksi ja huomaa joutuvansa tekemään yhä rankempia ratkaisuja, joiden ongelmallisuutta lain ja oikeuden, kohtuuden ja inhimillisyyden kannalta hän ei voi itseltäänkään kiistää. Munckin henkireikänä kasautuvien paineiden alla toimivat toisaalta shakki- ja keskusteluhetket originellin Gentschin kanssa, toisaalta hänet hetkeksi järjen sumentavankin raa'asta todellisuudesta erottavat kohtaamiset rakkautta ja inhimillisyyttä edustavan Linnun kanssa. Rajajoki jatkaa hiljaista virtaansa kuten ennenkin, mutta rajan ongelmat patoutuvat kuitenkin ennen pitkää vääjäämättä sumaksi, joka ei enää aukene ilman raskaita uhreja...
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Martin Bahne | … Carl von Munck |
| Minna Haapkylä | … Maaria Lintu |
| Tommi Korpela | … Heikki Kiljunen |
| Leonid Mozgovoi | … Majuri Gentsch |
| Hannu-Pekka Björkman | … Vääpeli Muranen |
| Lauri Nurkse | … Luutnantti Suutari |
| Roman Schatz | … Majuri Berner |
Jussi-palkinnot ja -ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva sai Jussi-palkinnon parhaasta äänisuunnittelusta vuonna 2008 (Kyösti Väntänen)[3]. Lisäksi elokuva oli ehdolla seuraavissa Jussi-palkintokategorioissa: paras miespääosa (Martin Bahne), paras miessivuosa (Hannu-Pekka Björkman) ja paras musiikki.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=740
- ↑ Peter von Bagh ja Jörn Donner korostivat taiteen merkitystä Suomen historiassa (Peter von Bagh ja Jörn Donner K-rapussa) Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 3.7.2014.
- ↑ Kyösti Väntänen Elonetissä