Paikallinen sopiminen
Paikallinen sopiminen (myös työpaikkakohtainen sopiminen) tarkoittaa työpaikoilla tapahtuvaa työehdoista sopimista työantajan ja työntekijöiden välillä, erotuksena ylemmällä tasolla tehtäville sitoville sopimuksille, joista ei voi paikallisesti poiketa.[1][2][3][4][5][6][7][8]
Suomessa paikallisella sopimisella tarkoitetaan perinteisesti työoikeuden alaan kuuluvaa oikeuden osa-aluetta. Paikallinen sopiminen on kuitenkin laajempi kysymys, jota on tarkasteltu erityisesti taloustieteessä.
Paikallinen sopiminen ja oikeustiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oikeustieteen kokonaisuudessa paikallisessa sopimisessa on kysymys työoikeuden ja sopimusoikeuden sekä sosiaalioikeuden piiriin kuuluvasta ilmiöstä. Perinteisesti paikallisen sopimisen on katsottu kuuluvan työoikeuden alaan, ja esimerkiksi sitä koskevaa opetusta tarjotaan osana työoikeuden opintokokonaisuuksia.lähde?
Paikallinen sopiminen on oikeustieteellisestä näkökulmasta ongelmallinen, koska sopimusoikeuden keskeisen sopimusvapauden periaatteen liittäminen työoikeuteen tuottaa useita tosiasiallisia ongelmia. Näistä keskeisin on työntekijän ja työnantajan aseman välillä vallitseva epäsymmetria. Tämä epäsymmetria liittää paikallisen sopimisen myös sosiaalioikeuteen.lähde?
Suomen ja useiden muiden maiden lainsäädännössä tätä työnantajan ja työntekijän välillä vallitsevan epäsymmetrian muodostamaa ongelmaa on ratkaistu antamalla työntekijälle ns. heikomman osapuolen suojan johon työntekijä voi vedota. Tällä yleisellä työoikeudellisella periaatteella joka koskettaa myös paikallista sopimista on tosiasiallisesti myös sosiaalioikeudellinen luonne.lähde?
Paikallinen sopiminen ja yhteiskuntatieteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikallinen sopiminen sijoittuu oikeustieteen ohella myös useille yhteiskuntatieteiden aloille. Esimerkiksi valtio-opissa ja sosiologiassa paikallista sopimista voidaan tarkastella mm. osana työntekijöiden ja muiden luonnollisten tai juridisten henkilöiden välistä valtasuhdetta.lähde? Hallintotieteessä paikallista sopimista voidaan tarkastella mm. osana henkilöstöhallintoa ja johtamista.lähde? Paikallista sopimusta voidaan tarkastella myös esimerkiksi naistutkimuksen näkökulmasta, mm. osana naisen asemaa työelämässä.lähde? Kaikkein laajimmin paikallista sopimista on kuitenkin tarkasteltu taloustieteessä.lähde?
Paikallinen sopiminen käytännön politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa paikallinen sopiminen on ollut olennainen osa työehdoista käytävää keskustelua 1990-luvulta alkaen.lähde? Työnantajien vaatimukset paikallisen sopimisen lisäämisestä kulminoituivat talvella 2015 Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ilmoitukseen yksipuolisesta keskitetyistä sopimuksista luopumisesta.lähde? Tämän on katsottu merkitsevän että ns. Tammikuun kihlaus vuodelta 1940 on olennaiselta osaltaan elinkeinoelämän keskusjärjestön toimesta purettu.lähde?
Suomessa käytävässä paikallista sopimista koskevassa julkisessa keskustelussa ovat painottuneet juuri uusklassisen taloustieteen ja implisiittisten sopimusten teorian paikallisen sopimisen tueksi tarjoamat väitteet.lähde? Tämä on tapahtunut oikeustieteessä sekä muissa yhteiskuntatieteissä esitettyjen näkökohtien kustannuksella.lähde?
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kairinen, Martti; Koskinen, Seppo & Nieminen, Kimmo: Työoikeus. , 2002.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kairinen, M., Uhmavaara, H. & Murto, J.: Paikallinen sopiminen yksityisellä sektorilla - Tutkimus paikallisen sopimisen oikeudellista perusteista ja käytännön toiminnasta työelämän yksityisellä sektorilla. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, 31.1.2008. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ihalainen, E., Kivelä, M., Uhmavaara, H. & Kairinen, M.: Sovittaisiinko paikallisesti? Paikallinen sopiminen eräillä toimipaikoilla haastattelujen ja henkilöstökyselyjen valossa Työpoliittinen tutkimus. Syyskuu 2007. Työministeriö. Viitattu 28.8.2016.
- ↑ Kröger, T., Mähönen, M., Klemetti, T. & Nieminen, E.: Paikallinen sopiminen – uhasta mahdollisuudeksi. Työpoliittinen Aikakauskirja, 2/2016, s. 12-26. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.8.2016.
- ↑ Hietala, Harri: Paikallista sopimista koskeva selvitys. TEM raportteja 62/2015, 15.10.2015. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ YLE: Mitä on paikallinen sopiminen Ylen aamu-tv. 15.10.2015. YLE. Viitattu 28.8.2016.
- ↑ Uusitalo, R.: Paikallinen sopiminen ja yritysten työvoiman kysyntä. VATT tutkimuksia 62, 2000. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.8.2016.
- ↑ Uusitalo, Jani: Järjestäytyneen ja järjestäytymättömän yrityksen mahdollisuudet sopia paikallisesti säännöllisestä työajasta Tampereen yliopiston Oikeustieteiden laitos, yritysjuridiikan pro gradu. Huhtikuu 2008. Tampereen yliopisto. Viitattu 28.8.2016.
- ↑ Obstbaum, M. & Vanhala, J.: Paikallinen sopiminen. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2016, 112(2). vsk, s. 129-153. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.8.2016.