Pääoma (taloustiede)
Pääoma (saks. das Kapital) on taloustieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan varoja. Pääoman lyhenne kansantaloustieteessä on K.
Pääoman määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääoma tarkoittaa taloustieteessä kaikkia ei-inhimillisiä varoja, joita voi omistaa ja vaihtaa markkinoilla. Pääomaa ovat esimerkiksi rahoituspääoma, maa, rakennukset, koneet, kalusto ja patentit. Pääoma sisältää aineellisen ja aineettoman pääoman. Aineellista pääomaa ovat esimerkiksi maa, rakennukset ja koneet. Aineetonta pääomaa ovat mm. patentit ja muut immateriaalioikeudet.[1]
Toisinaan pääomaksi luetaan myös inhimillinen pääoma, jolla tarkoitetaan ihmisen työvoimaa, osaamista, koulutusta ja kykyjä. Inhimillinen pääoma poikkeaa muusta pääomasta siten, että nykyisissä yhteiskunnissa toisen inhimillistä pääomaa ei voi ostaa ja omistaa ainakaan pysyvästi. Orjayhteiskunnissa saattoi orjien inhimillisen pääoman omistaa. Orjia saattoi ostaa ja myydä ja orjia voi siten tarkastella myös taloudellisena pääomana.[1]
Käsitteitä pääoma ja varallisuus pidetään toisinaan synonyymeinä, kun taas toisinaan ne erotetaan toisistaan. Joidenkin määritelmien mukaan pääoma sisältää vain ihmisen luomaa varallisuutta. Tämän määritelmän mukaan maa ja luonnonvarat ovat varallisuutta mutta eivät pääomaa, koska ihminen ei ole kartuttanut niitä itse.[1]
Pääoma voi olla ”tuottavaa” eli tuotannollista pääomaa kuten tuotantolaitokset, toimistot, koneet ja laitteet, tai ”tuottamatonta” kuten asunnot. Joidenkin määritelmien mukaan pääoma on vain sellaista varallisuutta, jota käytetään tuotantoprosessissa. Tässä yhteydessä esimerkiksi kulta ei ole pääomaa, koska kultaa voi käyttää vain arvon säilyttäjänä.[1]
Yksityinen ja julkinen pääoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksityinen pääoma on sellaista pääomaa, jonka omistavat yksityishenkilöt. Julkinen pääoma on sellaista pääomaa, jonka omistavat valtio tai julkisyhteisö. Näiden välimuoto on pääoma, jonka omistajina ovat tiettyjä tavoitteita ajavat oikeussubjektit, kuten säätiöt ja kirkot. Nykyään länsimaisissa yhteiskunnissa valtaosa pääomasta on yksityistä pääomaa.[1]
Klassinen taloustiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Kaksi lähteetöntä ja Pikettyn kanssa ristiriidassa olevaa kappaletta |
Klassisen taloustieteen mukaan pääoma on yksi kolmesta tuotannontekijästä maan ja työn ohella.
Pääomaa ovat hyödykkeet, joilla on seuraavat ominaisuudet:
- Sitä voidaan käyttää muiden hyödykkeiden tuottamisessa (ts. tuotannontekijä).
- Se on ihmisen valmistama (tämä erottaa sen maasta, mineraaleista tai muusta luonnon aikaansaannoksesta).
- Sitä ei käytetä välittömästi tuotannontekoprosessissa, kuten raaka-aineita.
Pääoma liiketaloudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liiketaloudellisesti pääoma tarkoittaa liikkeen harjoittamiseen tarvittavia taloudellisia resursseja.[2]
Pääoma on yrityksen tuotannontekijä. Yritys tarvitsee pääomaa toiminnan käynnistämiseen ja ylläpitoon. Sijoitettaessa pääomaa yritykseen sijoitus tehdään tavallisesti rahana. Pääomasijoitus voidaan tehdä myös apporttina, millä tarkoitetaan jotain ei-rahallista omaisuutta kuten esimerkiksi koneita tai laitteita.
Käyttöpääoma on se osa yrityksen pääomasta, joka tarvitaan päivittäisen toiminnan kattamiseen.
Pääoma kirjanpidossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjanpidossa pääoma jakautuu kahteen lajiin, joita ovat oma pääoma ja vieras pääoma. Nämä esitetään taseessa Vastattavaa-puolella.