Inhimillinen pääoma
Inhimillinen pääoma tarkoittaa kaikkia tiettyyn väestöön kuuluvien yksilöiden ja ihmisryhmien omaamia yhteisiä aineettomia resursseja.[1] Inhimilliseen pääomaan luetaan muun muassa väestön koko kumulatiivinen tieto, osaaminen, koulutus, pätevyys, kyvyt, kokemus, lahjakkuus, luovuus, äly, tunneäly, ahkeruus, sopusointuisuus työelämässä, tavat, persoonallisuuden piirteet, arvostelukyky, viisaus ja maine.[1][2]
Inhimillinen pääoma on vaurautta, jonka avulla kansakunnat ja organisaatiot pystyvät saavuttamaan päämääränsä. Sen avulla kansantaloudet ja yksityiset yritykset pystyvät tuottamaan materiaalista vaurautta ja julkiset organisaatiot yleistä hyvinvointia.[1]
Yksilön inhimillinen pääoma karttuu hänen elämänsä aikana. Inhimillistä pääomaa voi kasvattaa esimerkiksi koulutuksella, työelämän erikoistumisella, infrastruktuurin kehittämisellä, luovuuden ilmapiirin synnyttämisellä sekä kilpailun mahdollistamisella ja yrittäjyyden rohkaisemisella.[2]
Inhimillistä pääomaa voi osittain mitata rahallisesti työikäisen väestön potentiaalisina ansioina. Maataloudessa ja teollisuudessa inhimillisen pääoman voi mitata yksinkertaisesti tuottavuutena. Kaivosmiehen inhimillinen pääoma riippuu paljolti hänen fyysisestä voimastaan. Monimutkaisemmissa töissä, kuten opettajan työssä, inhimillistä pääomaa on vaikeampi mitata ja siinä voi olla monta osatekijää.[2]
Inhimillisen pääoman puute voi johtaa esimerkiksi työttömyyteen ja työmahdollisuuksien rajallisuuteen, talouskasvun ja tuottavuuden heikkenemiseen sekä pääoman pakoon. Sellaiset maat, joilla on vain vähän luonnonvaroja, ovat erityisen riippuvaisia työvoimansa inhimillisestä pääomasta.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Richard Huff: Human capital Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.9.2018.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Tejvan Pettinger: Human Capital definition and importance EconomicsHelp.org. Viitattu 29.9.2018.