Niilo Ikola
Niilo Jalmari Ikola (vuoteen 1906 Selin; 25. syyskuuta 1883 Tyrvää – 30. joulukuuta 1971 Turku) oli suomalainen kielitieteilijä (fennisti) ja professori.[1]
Niilo Ikola tuli ylioppilaaksi Porin klassillisesta lyseosta vuonna 1902 ja aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1907. Hän jatkoi opintojaan Turun yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1927 Ala-Satakunnan suomen kielestä.
Ikola toimi Turun yliopiston suomen ja sen sukukielten professorina vuosina 1931–1933 sekä Turun kauppakorkeakoulun professorina ja rehtorina vuosina 1950–1954 ja kanslerina 1956–1961.
Myös Niilo Ikolan poika Osmo Ikola oli Turun yliopiston suomen kielen professori.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ala-Satakunnan murteen äännehistoria I–II (1925–1931)
- Ensimmäisen suomalaisen raamatun historiaa (1927)
- Etelä-Viron verbien persoonapäätteistä (1932)
- Ehdotus kauppaoppilaitoslainsäädännön uudistamiseksi (1937)
- Kauppakorkeakoulukysymyksiä (1959)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 219. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
v/ Ikola, Niilo (1883–1971).] Kansallisbiografia-verkkojulkaisu ei. 14.3.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Ikola, Niilo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)