Lyödyn laki

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lyödyn laki (2018) on Seppo Jokisen jännitysromaani.

Kirja alkaa Orivedellä olevassa puolipuomein ja varoituslaittein varustetussa tasoristeyksessä; nuori tuskainen nainen istuu pikkuautossaan keskellä risteystä odottamassa junan tuloa jonka valot näkyvät jo. Viime hetkellä paikalle osuu eräs kirjailija citymaasturillaan, joka helposti työntää japanilaisen pikkuauton pois kiskoilta ehtien itsekin turvaan; veturinkuljettaja saa shokin ja menettää työnsä pysyvästi. Kuljettaja oli ensi työvuorollaan pitkän sairausloman jälkeen: hänen ensi koulutuksen jälkeisellä ajollaan samassa risteyksessä oli junan eteen kävellyt häiden alla hylätty morsian täydessä morsiuspuvussa.

Juttu lähtee käyntiin lähiseudulla olleesta vakavasta tulipalosta jossa omakotitalo palaa maan tasalle ja kolmihenkinen perhe saa vakavia vammoja. Talo kuuluu VR:n liikennesuunnittelijalle joka oli erottanut useita työntekijöitä - myös Orivedellä melkein yliajon tehneen veturinkuljettajan. Hiukan myöhemmin löytyy eräs raviohjastaja kuolleena harjoitusradalta; hän on pudonnut ravikärryiltä hevosen pillastuessa ja leikkausta odottanut sydän onkin pettänyt.

Eräs fysioterapeutti löydetään pahasti piestynä kesken juoksulenkkinsä ja kaiken huipuksi pieksijät puhuivat keskenään venäjää. Paljastuu että hänellä on ollut suhde asiakkaansa eli itsemurhaa yrittäneen naisen kanssa. Jo tässä kaikessa onkin Koskisen tiimille kerrakseen tutkittavaa; lisäksi selviää heti että jokaisella jolla olisi ollut paras motiivi tekoon onkin kumoamaton alibi sen ajaksi. Tosin vastapainoksi selviää mistä aiheutui poliisipäällikkö Eini Passin omituinen käytös aiemmin: hänen avioliittonsa oli kriisissä ja nyt se on luhistunut - eli kysymys oli aivan silkasta mustasukkaisuudesta josta tosin on päässyt yli.

Koskisen paineita lisää vielä sekin että hän joutuu - ja omasta syystään kun katseli liian pitkään sormien läpi - pitämään sekä Pekille että Kaatiolle julman saarnan siitä että työpaikkakiusaamiselle on nollatoleranssi; Kaatio myöntää nolona mutta Pekki urputtaa vastaan: Vee-Peen kiusaaminen oli hänen työpäiviensä ainoa ilo - nyt sekin viedään ... Koskinen likipitäen räjähtää ja urputus loppuu!

Pekki kyllä purkaa äkänsä kiukuttelemalla tyhjänpäiväisiä yleisistä asioista kuten rakenteilla olevasta Tampereen raitiotiestä. Ja ettei asia vain helpottuisi, eräs huomattava naiskirurgi katoaa päiväkausiksi tietämättömiin; Eini Passi painostaa erityisesti tutkimaan tätä asiaa - eli Koskisen tiimillä on siis kovat paikat. Tilanne mutkistuu entisestään kun lääkäri kävelee kesken tutkinnan paikalle ja inttää olleensa omilla asioillaan - jotka eivät muille kuulu! Asiaa sotkee lisää vielä kun paljastuu että hänen alaisenaan on toiminut venäläinen lääkäri jonka paperit ovat Meksikossa väärennettyjä. Tästä tapauksesta löytyy uusi yllättävä johtolanka: naisen junan edestä työntänyt kirjailija on myös Meksikossa väärennetyin paperein toimiva psykiatri! Asia paljastuu kun jo eläkkeellä oleva Kaation naisystävä - edellisissä tarinoissa ansiokkaasti toiminut Kaija Palonen - etsii netistä tietoja kyseisestä venäläisestä - ja törmää tähän toiseenkin.

Juoni on saatu Hitchcockin elokuvasta Muukalaisia junassa jossa aina se jolla on kovin motiivi on paikassa jossa hänen alibinsa on täydellinen ja muut tekevät rikoksen. Kadonnut lääkäri tunnustaa olleensa tekemässä umpilisäkkeen leikkauksen eräälle kielteisen päätöksen saaneelle pakolaiselle; Eini Passi suostuu heti ehtoon että kyseistä ei vainota - mutta Rusinpää aikoo huolehtia että kyseinen lentää Suomesta; tästä nousee poliisipäällikön ja rikososaston johtajan välille todellinen raju riita - ja selvät merkit välirikosta joskin asia jää vielä auki.

Venäläinen valelääkäri on äärimmäisen yhteistyöhaluinen ja hänen kauttaan selviää myös yhteys raviohjastajan tapaukseen - ja kirurgi puolestaan kertoo että ohjastajalla oli niin huonokuntoinen leikkausta odottanut sydän, että rattailta putoaminen oli tappava. Taustalta löytyy vielä lapsuusajan koulukiusaamista ja kaikkea muutakin; motiiviksi selviää että ohjastaja tiesi että tarinassa avainasemassa oleva kirjailija oli hankkinut asemansa väärennetyin paperein ja uhkasi paljastaa tämän ellei tämä itse luovuta määräajassa; kirjailija oli kiusannut häntä todella iljettävästi kouluaikana ja nyt kiusatulla olikin tilaisuutensa, mutta vastapuoli ei alistunutkaan. Koskinen miehineen virittää ansan pääsyylliselle ja tämä jää kiinni.

Sen sijaan itsemurhaa junan edessä yrittänyt nainen ja onneton entinen veturinkuljettaja vaikuttavat pääsevän asiasta säikähdyksellä ... naisen lähes luhistumassa ollut avioliittokin saa uutta puhtia. Kirja päättyy kattotalkoisiin Koskisen ja Ulla Lundelinin uudella talolla.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Jokinen: Lyödyn laki. Helsinki: Crime Time, 2018. ISBN 978-952-289-422-9.