Kuluttajaluotto
Kuluttajaluotto tarkoittaa Suomessa luottoa, jonka elinkeinonharjoittaja myöntää kuluttajalle lainana tai maksulykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä.[1] Kuluttajaluotoista säädetään kuluttajansuojalaissa.
Kuluttajaluottoja koskevat Suomessa muista luotoista poikkeavat säädökset. Kuluttajaluottoja ovat muiden muassa asuntolaina, opintolaina ja kulutusluotto. Kuluttajaluottojen sääntely ei koske korottomia luottoja, sosiaalisia luottoja eikä panttilainauslaitoksen myöntämiä luottoja. Asuntolainat ovat kulutusluottoja, mutta niitä koskevat erityissäännökset.[1]
Käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jatkuva luotto tarkoittaa kuluttajaluottoa, joka on jatkuvasti kuluttajan käytettävissä ennalta sovittuun luottorajaan asti ilman luotonantaja erillistä luottopäätöstä.[2]
Kertaluotto tarkoittaa muuta kuluttajaluottoa kuin jatkuvaa luottoa.[2]
Hyödykesidonnainen luotto on kulutushyödykkeen hankkimista varten myönnettävä kuluttajaluotto. Sen antaa myyjä itse tai joku muu taho.[2]
Osamaksukauppa tarkoittaa tavarakauppaa, jossa kauppahinta suoritetaan erissä. Jos hintaa ei makseta sopimuksen mukaisesti, myyjällä on oikeus ottaa tavara takaisin.[2]
Säännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulutusluottojen markkinointia on rajoitettu. Luoton myöntäminen ei saa olla pääasiallinen markkinointikeino markkinoitaessa muita kulutushyödykkeitä. Kuluttajaluottoa ei saa markkinoida niin, että se selvästi heikentäisi kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista huolellisesti. Kiellettyä on markkinoida luottoa esimerkiksi riskittömänä tai huolettomana ratkaisuna talousongelmiin.[2]
Kulutusluotosta on ilmoitettava seuraavat tiedot: korko ja muut kustannukset, niin sanottu todellinen vuosikorko, luoton määrä tai luottoraja, luoton kesto, luoton ja luottokustannusten yhteismäärä sekä maksuerien määrä. Tietyn hyödykkeen ostoon mainostetussa luotossa on ilmoitettava käteishinta ja mahdollinen käsiraha. Jos luoton saamisen edellytyksenä on jonkin lisäpalvelun kuten vakuutuksen hakkiminen, siitä on ilmoitettava. Korkoa ja maksuja kuluttajaluotosta saa periä vain sen mukaan, mitä sopimuksella on sovittu. Muita maksuja tai korvauksia ei voi periä.[2]
Luotonantajan on selvitettävä kuluttajan henkilöllisyys ja arvioitava hänen luottokelpoisuutensa.[2]
Kuluttajaluottosopimus on tehtävä kirjallisesti ja kuluttajalle on annettava siitä oma kappale. Sähköinen sopimus on sallittu, jos kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sen muuttumattomana. Sopimuksen sisältö on laissa määrätty. Kuluttajalla on oikeus perua sopimus 14 päivän kuluessa; asuntoluottoa perumisoikeus koskee vain, jos luottoa on tarjottu koti- tai etämyynnissä.[2]
Kuluttajaluottoa ei saa antaa yöllä. Jos kuluttajaluottoa on haettu kello 23:n ja 7:n välillä, rahat saa maksaa kuluttajalle vasta kello 7:n jälkeen.[2]
Luoton maksaminen ja perintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuluttaja saa maksaa kuluttajaluoton takaisin ennen sen erääntymistä. Maksun voi tehdä joko kokonaan tai osittain. Kiinteäkorkoisissa luotossa luotonantaja voi periä korvausta ennenaikaisesta takaisinmaksusta. Tähän on kuitenkin poikkeuksia. Korvauksesta asuntoluoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta on omat säädöksensä.[2]
Jos luotto jää maksamatta, luotonantaja voi periä sitä itse tai antaa sen perittäväksi. Perintätoimiston on annettava kirjallinen maksuvaatimus. Tuomioistuimessa maksua voi yleensä vaatia vasta, kun maksuvaatimus on lähetetty ja siinä mainitut maksuaika ja huomautusten esittämisaika ovat päättyneet. Kuluttajan on maksettava perinnästä aiheutuvat kohtuulliset kulut. Ne on maksettava riippumatta siitä, periikö maksua luotonantaja itse vai perintätoimisto.[2]
Kuluttajaluoton vanhentumisaika on kolme vuotta eräpäivästä. Jos luotto maksetaan erissä, kunkin maksuerän vanheneminen alkaa erikseen sen erän eräpäivästä. Vanhentuminen kuitenkin katkeaa eli alkaa alusta, kun kuluttaja maksaa velkaa tai muuten tunnustaa velan, tai kun luotonantaja muistuttaa velasta tai vaatii suoritusta. Katkeaminen tapahtuu muulloinkin, muun muassa silloin, kun velkaa käsitellään oikeudessa tai ulosotossa.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuluttajansuojalaki, luvut 7 ja 7 a