Asunto-osakeyhtiölaki

Asunto-osakeyhtiölaki säädettiin Suomessa ensimmäistä kertaa vuonna 1926. Tätä lakia edelsi yleinen osakeyhtiölaki, ja lisäksi käytettiin yhtiöjärjestyksiin otettuja erillisiä määräyksiä. Asunto-osakeyhtiölakiin tehtiin pieniä teknisiä muutoksia vuonna 1978, mutta suuremmin sitä uudistettiin vasta vuonna 1991. Muutoksen syynä olivat kasvaneet peruskorjaustarpeet, joiden toteuttamista helpotettiin uudella lainsäädännöllä. Lain kokonaisuudistus tapahtui vuonna 2010, jolloin se irrotettiin kokonaan osakeyhtiölaista. Lain nykymuotoa sovelletaan kaikkiin osakeyhtiöihin, jotka on rekisteröity Suomen lain mukaisesti asunto-osakeyhtiöinä.

Asunto-osakeyhtiö määritellään laissa osakeyhtiöksi, jonka tarkoituksena on omistaa ja hallita vähintään yhtä rakennusta tai sen osaa, joissa huoneistojen lattiapinta-alasta yli 50 % on osakashallinnassa olevia asuinhuoneistoja. Mikäli huoneistojen pinta-alasta alle 50 % on asuinkäytössä, kyseessä on keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö.

Asunto-osakeyhtiölaki edellyttää, että asunto-osakeyhtiöllä on yhtiöjärjestys. Yhtiöjärjestyksessä on mainittava muun muassa yhtiön toiminimi, jokaisen osakehuoneiston sijainti kiinteistöllä tai rakennuksessa, osakkeiden järjestysnumerot ja tiedon, millä osake(ryhmällä) hallitaan mitäkin osakehuoneistoa. Asunto-osakeyhtiön jokainen osake tuottaa siis yksin tai toisten osakkeiden kanssa oikeuden hallita yhtiöjärjestyksessä määrättyä huoneistoa tai muuta osaa yhtiön hallinnassa olevasta rakennuksesta tai kiinteistöstä.

Asunto-osakelailla säädetään yhtiöjärjestyksen lisäksi muun muassa seuraavista asioista: yhtiövastikkeet, kunnossapito, muutostyöt, yhtiökokous, hallitus ja isännöitsijä, osakkeen ottaminen hallintaan, rahoitusasiat ja osakeyhtiön perustaminen.