Aspiraatio (fonetiikka)
Aspiraatio[1] fonetiikassa liittyy obstruenttien ääntymiseen. Aspiraatiolla voidaan tarkoittaa joko ilmanpaineen voimakkaasta laukeamisesta syntyvää h-maista lisä-äännettä tai klusiilin laukeamisen jälkeistä soinnitonta vaihetta. Äänteestä, johon liittyy aspiraatio, käytetään nimeä aspiraatta.[2] Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa aspiraatio merkitään pienellä h-kirjaimella [ʰ], esimerkiksi [pʰ].
Voimakas aspiraatio kuuluu esimerkiksi englannin kielen sanassa pea [p]:ssä vokaalin edellä. Aspiraatio voi olla kestoltaan jopa samanpituinen kuin tavallinen äänne.[2] Tämän vuoksi puhujat, joiden äidinkielessä ei aspiraatiota esiinny, saattavat kuulla aspiraation erilliseksi äänteeksi.
Ruotsin kielessä aspiraatio esiintyy riikin-, mutta ei suomenruotsissa. Suomenruotsissa aspiraatat ovat korvautuneet suomen kielen vaikutuksesta geminoituneilla k- p- ja t-äänteillä. Tämä suomenruotsin erikoisuus kiinnostaa monia germaanisten kielten tutkijoita.lähde?
Suomen kielestä puhuttaessa aspiraatio-sanalla on joskus viitattu rajakahdennukseen.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 Wiik, s. 75.
- ↑ 2,0 2,1 Opiskelijakirjasto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, artikkeli aspiraatio