Soinniton velaariklusiili

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soinniton velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne[1]. Suomessa se merkitään k-kirjaimella sekä vierasperäisissä sanoissa toisinaan c- tai q-kirjaimella. Äänteen kansainvälinen foneettinen merkki on [k]. Arkipuheessa "koo" voi tarkoittaa tilanteesta riippuen joko k-kirjainta tai äännettä [k].

Äänne [k] on soinniton, koska äänihuulet eivät siinä värähtele. Se on klusiili eli plosiivi, koska ilmavirta siinä pysähtyy ja purkautuu äkisti. Se on velaarinen, koska kieli siinä koskettaa pehmeää suulakea eli kitapurjetta (lat. velum palatinum).

Joissakin kielissä, kuten englannissa, [k] ääntyy aspiroituna.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 Wiik, s. 58–99.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Antsawikiä laajentamalla artikkelia.