Sepelkyyhky

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sepelkyyhky
Columba palumbus 1.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kyyhkylinnut Columbiformes
Heimo: Kyyhkyt Columbidae
Suku: Kyyhkyt Columba
Laji: plaumbus
Kaksiosainen nimi

Columba palumbus
Linnaeus, 1758

Katso myös

 Wikispecies-logo.png Sepelkyyhky Antsaspecies

Sepelkyyhky (Columba palumbus) on Suomen suurin kyyhky, joka on viime vuosikymmeninä siirtynyt metsistä yhä enemmän kaupunkialueille. Sen ääni on kumea Loudspeaker.svg huu huu huu hu huu?, jota kokematon voi luulla pöllön huhuiluksi. Sitä on kutsuttu joskus myös toukomettiseksi[2] (huhuilee toukokuisessa metsässä).

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituus noin 43 cm ja paino 500 grammaa.

Sepelkyyhkyn väri on sinertävän harmaa ja sillä on siivissä valkea poikkijuova. Kaula on pitkä ja sen ympärillä on vaalea kaulus, sepel. Pyrstö on pitkä. Sepelkyyhky on selvästi isompi kuin pulu eli kesykyyhky. Sukupuolet ovat saman väriset. Nuori lintu saa valkoisen kaulasepelen noin vuoden ikäisenä.

Ääni on kyyhkyille tyypillinen kujerrus. Koiras lentää reviirinsä yllä aaltoilevaa soidinlentoa, jonka ylävaiheessa se voi läpsäyttää lujaa siipiään. Varoitusäänenä toimii voimakas siipien läpsytys.

Vanhin suomalainen rengastettu sepelkyyhky on ollut 11 vuotta 9 kuukautta 11 päivää vanha. Euroopan vanhin oli 15 vuotta 11 kuukautta vanha brittiläinen sepelkyyhky.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepelkyyhky pesii koko Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Pesimisalueensa pohjoisosissa se on muuttolintu. Suomalaiset sepelkyyhkyt talvehtivat Ranskassa ja Iberian niemimaalla. Kevätmuutto on maalis-huhtikuussa, syysmuutto syys-lokakuussa. Suomen pesimäkanta on noin 200 000 paria. Pohjoisimmassa Suomessa se on pesivänä satunnainen. Euroopassa pesii 9–12 miljoonaa paria, joista yli 3 miljoonaa Britteinsaarilla.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepelkyyhky puussa

Sepelkyyhky viihtyy sekä metsissä että kaupunkien puistoissa ja esimerkiksi hautausmailla. Lajin kaupungistuminen alkoi Suomessa 1990-luvulla, ja nykyisin se voi pesiä pihapuussa vaikka parvekkeen edessä. Kaupunkisepelkyyhkyt ovat pelottomia, mutta metsissä pesivät ovat arkoja, ja hylkäävät helposti munapesänsä. Pesimiskauden ulkopuolella ne viihtyvät suurina parvina.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepelkyyhkyn muna

Sepelkyyhky munii kaksi munaa huhtikuun puolesta välistä alkaen risuista tekemäänsä pesään. Haudonta kestää 2½ viikkoa, ja sekä naaras että koiras osallistuvat haudontaan. Poikaset siirtyvät pesäpuun oksille 3–4 viikon ikäisinä, ja lentoon ne lähtevät 4–5 viikon iässä. Sepelkyyhkyllä on 3–4-pesuetta vuodessa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepelkyyhky syö lähinnä kasvisravintoa, mieluiten siemeniä, herneitä ja mustikoita. Kyyhkysparvet voivat saada aikaan melkoista tuhoa viljelyksillä, ja niitä ammutaankin etelämpänä sekä ruoaksi että vahinkolintuina. Poikasille emot oksentavat kuvustaan niin sanottua kyyhkynmaitoa, joka on osittain sulanutta ravintoa.

Metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepelkyyhkyn metsästys alkaa Suomessa 10. elokuuta ja päättyy 31. lokakuuta, mutta riistanhoitopiirin luvalla sitä voi metsästää myös 1.6.–9.8. Sen metsästyksessä voi käyttää muovista tai muusta materiaalista valmistettua houkutuslintua [3]. Houkutuslinnut asetetaan tyypillisesti hevosenkengän muotoiseen kuvioon [4]. Olennaisena osana metsästystä on myös ruokinta, joka on hyvä aloittaa jo ennen metsästyksen alkua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Columba palumbus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.4.2014. (englanniksi)
  2. Käytössä olleita ja ehdotettuja linnunnimiä Luettu 7.4.2011
  3. Kamera Kiertää, Yle TV2 7.9.07
  4. Sepelkyyhkyn houkuttelumetsästyksen perusteet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eskonen, Hannu & Marienberg, Mauri 1988: Sepelkyyhky talvehti Rääkkylässä. Lintumies 4/1988 s. 176. LYL.
  • Sepelkyyhky Lintukuva.fi-verkkopalvelussa


Antsadata-kohde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]