Sademetsä

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sademetsien levinneisyys maapallolla. Trooppiset sademetsät on merkitty tummanvihreällä ja muut sademetsät vaaleammalla sävyllä.

Sademetsä on kasvillisuustyyppi, jota esiintyy runsassateisilla ja leutotalvisilla seuduilla lauhkealta vyöhykkeeltä tropiikkiin. Sademäärä on yli 1 500 millimetriä vuodessa ja se on jakautunut melko tasaisesti koko vuodelle. Puusto on tiheää ja runsaslajista, ja aluskasvillisuus on siihen verraten niukkaa. Sademetsät jakautuvat useisiin alatyyppeihin.

Trooppinen sademetsä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trooppista sademetsää Manauksessa Brasiliassa.
Pääartikkeli: trooppinen sademetsä

Trooppinen sademetsä sijaitsee päiväntasaajan matalapainevyöhykkeellä kyllin alavilla mailla. Matalapaineet tuottavat usein ukkosluonteisia kuuroittaisia sateita. Trooppisessa sademetsässä on kuumaa ja lämpötilan vuotuiset vaihtelut ovat vähäisiä. Vuorokautisetkin vaihtelut ovat melko pieniä. Kuumuus ja kosteus edistävät soistumista ja puiden kasvua.

Tropiikin sademetsässä jokaisen kuukauden keskilämpötila on yli 19 °C ja kuukausittainen lämpötilanvaihtelu alle 6 °C. Esimerkiksi Brasilian Belemissä ja Manausissa kuukausien keskilämpötila on aina 25-27 °C[1]. Ne ovat maapallon runsain ekosysteemi, ja niissä esiintyy arviolta puolet maapallon kasvi- ja eläinlajeista. Latvusto on monikerroksinen ja hyvin tiheä ulottuen jopa 50 metrin korkeuteen maanpinnasta. Trooppinen sademetsä sijaitsee matalapainevyöhykkeellä ja sen takia siellä sataa runsaasti. Kuiva kausi on alle 2,5 kk[2].

Trooppisia sademetsiä on Amazonin altaan alueella, Väli-Amerikassa, Kongojoen altaan alueella, Länsi-Afrikan rannikkoseuduilla, Madagaskarin itärannikolla, Intian länsirannikolla, Assamissa, osissa Kaakkois-Aasiaa, Malaijien saaristossa, Melanesiassa ja Queenslandin osavaltiossa Australiassa, alueen itärannikolla.

Trooppiset sademetsät peittävät maapallosta noin 9 miljoonaa km², mikä on noin 32 % maailman metsistä. Tämä vastaa 25 Suomen pinta-alaa[3]. Trooppinen sademetsä tuottaa neljä kertaa enemmän kasvibiomassaa kuin pohjoinen havumetsä, eli 32 tonnia vuodessa[1].selvennä

Subtrooppista sademetsää luonnonsuojelualueella Uuden-Seelannin pohjoissaarella.

Subtrooppinen sademetsä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Subtrooppista sademetsää esiintyy kääntöpiirien tuntumassa, jossa talvet ovat viileämpiä kuin tropiikissa. Sadetta saadaan melko runsaasti ympäri vuoden, joskin epätasaisemmin kuin trooppisissa sademetsissä. Lajisto on suppeampi kuin trooppisessa sademetsässä, metsän latvuskerros matalampi ja ohuempi sekä aluskasvillisuus tiheämpää.

Subtrooppisia sademetsiä on Kaakkois-Kiinassa, Japanin lounaisosissa, Taiwanissa, Australian itärannikolla, Uuden-Seelannin Pohjoissaarella, Kapmaassa Etelä-Afrikassa, Brasilian eteläosissa ja Yhdysvaltain kaakkoisosissa.

Valdivian sademetsää eteläisessä Chilessä.

Lauhkean vyöhykkeen sademetsä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauhkean vyöhykkeen sademetsät ovat kesävihantia tai havupuuvaltaisia sademetsiä, joissa kesät ovat viileitä ja talvet leutoja. Lämpötila voi laskea talvisin pakkasen puolelle ja maasto voi saada lumipeitteen. Nämä sademetsät sijaitsevat useimmiten rannikkoseuduilla meren ja vuoriston välissä. Kohdatessaan vuoriston mereltä saapuvat pilvet antavat sateensa vuorten metsien puoleisille rinteille.

Lauhkean vyöhykkeen sademetsiä on nykyisin jäljellä ainoastaan pieniä jäänteitä Pohjois-Amerikan, Chilen, Tasmanian, Uuden-Seelannin ja Norjan rannikkoalueilla [4].

Vuoristosademetsää Kinabaluvuorella Borneossa.

Vuoristosademetsä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoristosademetsiä esiintyy trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä vuorten rinteillä, missä lähes pysyvä pilvipeite ulottuu aina kenttäkerrokseen saakka pitäen ilman jatkuvasti hyvin kosteana. Sumupisarat tiivistyvät puiden lehdille, josta ne valuvat suurempina vesipisaroina alas. Puut ovat täällä lyhytkasvuisempia kuin alavammilla seuduilla. Puiden rungot ja maa ovat usein tiheän sammal- ja saniaiskasvuston peitossa. Myös orkideat ovat tavallisia.

Vuoristosademetsiä on muun muassa Andien rinteillä, Keski-Amerikassa, Uudessa-Seelannissa, Kiinassa, Japanissa, Madeiralla, Azoreilla ja Kanariansaarilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalevi Rikkinen: Maapallon aluemaantiede. 1983.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kannisto, Sanna: Käärme Heliconiassa: Valokuvia sademetsistä. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26565-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]