Säteily

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suurin osa sähkömagneettisesta säteilystä on ei-ionisoivaa. Näkyvää valoa suurienergiaisempi röntgensäteily, ultraviolettisäteily ja gammasäteily voivat kuitenkin ionisoida atomin. Jos atomi absorboi sähkömagneettista säteilyä, atomista tulee itse epävakaa. Hiukkassäteilystä alfasäteily ja neutronisäteily voivat tönäistä elektronin pois radaltaan, jolloin atomista tulee positiivisesti varautunut. Elektroni voi puolestaan asettua kiertämään atomia ja tehdä siitä negatiivisesti varautuneen. Ydinsäteily on säteilyä joka on peräisin atomiytimestä. Gamma-, röntgen-, ultravioletti- ja alfasäteilyä syntyy luonnostaan ydinreaktioissa

Säteily on energian etenemistä avaruudessa aaltojen tai subatomisten hiukkasten muodossa.[1] Säteily etenee tavallisesti suoraviivaisesti tyhjiössä ja niissä väliaineissa, joissa kantajakenttä tai -hiukkanen pystyvät etenemään.

Jos säteilylähde on pieni tai pistemäinen suhteessa etäisyyteen ja säteily etenee normaalisti joka suuntaan, säteilyn voimakkuus noudattaa käänteisen neliön lakia. Esimerkiksi käy nuotion valonsäteily, jonka intensiteetti putoaa neljäsosaansa etäisyyden kaksinkertaistuessa, jos etäisyys on paljon isompi kuin nuotion läpimitta. Säteilylähde voidaan myös valmistaa siten, että mainittu laki ei päde. Laserin valo suunnataan tarkasti siten, että valo heikkenee mahdollisimman hitaasti käyttöetäisyyksillä.

Säteilytyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säteilyn perustyyppejä ovat:

Tietyissä olosuhteissa syntyvillä sähkömagneettisen tai hiukkassäteilyn muodoilla on lisäksi erityisnimiä kuten

Ionisoiva säteily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ionisoiva säteily on sähkömagneettista tai hiukkassäteilyä, jossa yksittäisen hiukkasen tai kvantin energia on niin suuri, että se pystyy ionisoimaan atomeja. Sellaista ovat röntgensäteily sekä radioaktiivisista aineista lähtevät alfa-, beeta- ja gammasäteily.

Säteilyturvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet säteilylajit, erityisesti ionisoiva säteily mutta myös eräät ionisoimattomat sähkömagneettisen säteilyn muodot, ovat terveydellisesti vaarallisia, minkä vuoksi säteilyturvallisuudesta on annettu lain säädöksiä. Toisaalta säteilyä käytetään lääketieteessä myös hyväksi sädehoidossa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eisler, Ronald: Eisler's Encyclopedia of Environmentally Hazardous Priority Chemicals, s. 678. Elsevier, 2007. ISBN 9780080547077. (englanniksi)

Antsadata-kohde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wahlström, Björn: Säteileekö? Säteilytietoa arkikielellä. Loviisa: Itä-Uudenmaan paino, 1994. ISBN 951-9114-43-2.
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Antsawikiä laajentamalla artikkelia.