Rikala

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Näkymä Rikalanmäeltä.
Tämä artikkeli käsittelee kylää. Muista merkityksistä kertoo Rikala.

Rikala on kylä ja muinainen kauppapaikka Varsinais-Suomessa entisessä Halikon kunnassa, nykyisessä Salossa. Rikala oli aikoinaan yksi Suomen merkittävimpiä muinaiskaupunkeja. Rikalan kylää kutsuttiin vielä 1800-luvun lopussa kansan kielessä kaupungiksi tai Rikalan kaalikaupungiksi.[1]

Nykyään Rikala on pieni muutaman omakotitalon Rikalanmäki. Alueen rakennuksissa on viime vuosikymmeninä toiminut mm. kesäteatteri, ravintola sekä perinnerakentamiskeskus Antiikkiverstas. Alueelta on löytynyt huomattava määrä pronssi- ja rautakauden esineistöä ja siellä sijaitsee rautakautinen kalmisto. Mäkeä kiertää Rikala-seuran ylläpitämä muinaispolku.

Rikalan kauppa-alue koostui neljästä mäestä: Rikalanmäestä, Kihistenmäestä, Puotilanmäestä ja Kirkonmäestä. Kukoistusaikana satama oli joen rannalla Rikalanmäessä.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikala oli kuuluisa kauppapaikka, ja kansantaruissa se oli todella rikas. Paikan nimen uskotaankin tulevan rikkauksista. Toinen mahdollisuus on ruotsin sana rike, joka tarkoitti alun perin mahtimiestä tai päällikköä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikonlahti ulottui vielä pronssi- ja rautakaudella pidemmälle mantereelle. Rikalanmäki sekä vieressä oleva Rikalan linnavuori olivat alkuaan veden rannalla. Viikinkiajalla viikingit kävivät ahkerasti kauppaa alueella. Sittemmin maan kohottua Rikalanmäki oli vielä pitkään keskiajalla purjehduskelpoisen Halikonjoen suulla.

Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla ei ole ollut muita merkittäviä kauppapaikkoja.[2]

Rikalan Linnamäki, jolla on sijainnut rautakautinen muinaislinna.

Ulkomaiset kauppiaat, jotka pääosin tulivat luultavammin Gotlannista, kävivät tiuhaan kauppaa alueella. Metallit ja aseet yms. vaihtuivat suomalaisten ja hämäläisten turkiksiin. Rikalanmäen vieressä sijaitseva linnavuori oli varustettu alueen puolustusta varten. Halikonjoen varrella on olemassa muitakin mahdollisia linnavuoria. Suuret aselöydöt kertovat päälliköllä olleen käytössään aseistettuja joukkoja.

Rikalanmäen ja linnavuoren uskotaan olleen pysyvästi asuttuja. Rautakaudella veden laskettua alueella aloitettiin maanviljely, ja pysyvä asutus levisi Rikalaa ympäröiville alueillekin. Kauppa kasvoi alueella, ja löydöt kertovat epäsuorista yhteyksistä jopa Arabiaan saakka. Suurin osa löydöistä on juuri 1000- ja 1100-luvuilta eli Rikalan kukoistuskaudelta. Samalta ajalta on kalmistokin. Haudoista on löytynyt paljon arvokkaita löytöjä, miekkoja ja jopa vaatteiden jäänteitä, joiden avulla on saatu tutkittua tuon ajan elämää. Merkittävimmät löydöt ovat Gicelin-miekka ja Halikon käädyt.

Vaikka Rikalan kulttuuri alkoi olla rautakauden lopulla jo lähellä Aurajokilaakson kulttuuripiiriä, pakanuus säilyi vahvana. Syynä tähän on pidetty aktiivisia yhteyksiä pakanallisten hämäläisten kanssa, joiden kanssa rikalalaiset kävivät rikasta kauppaa. Rikalasta on löytynyt sekä kristinuskoon, että pakanuuteen viittaavia löytöjä. Oletettavasti kristinusko oli tullut Rikalaan jo varsin varhain kauppiaiden myötä.

Perimätiedon mukaan toinen ristiretki Suomeen alkoi Birger-jaarlin maihinnousulla Rikalaan.[3] Joka tapauksessa 1200-luvulla kristinuskon juurtuminen muutti suuresti Rikalaa. Vanhan Halikon muinaispitäjän merkitys hävisi, kun valtaan astuivat Ruotsin kruunu ja katolinen kirkko. Päällikön valta loppui, ja aluetta alkoivat hallita sinne syntyneet suuret kartanot: Joensuu, Wiurila ja Vuorentaka.

Muinaisen Rikalan alueella tehtiin ensimmäiset aarrelöydöt vuonna 1862. Vuonna 1890 löytyivät kuuluisat Halikon käädyt. Kuitenkin vasta 1950-luvulla aloitettiin arkeologiset kaivaukset, jolloin löydettiin kalmisto. Noin 50 hautaa tutkittiin, ja niistä löytyi lukuisia aseita, henkilökohtaisia esineitä, arvokkaita rahoja ja jopa jäännöksiä vaatteista. Löydöt olivat pääosin vuosilta 1000–1200.

Alun perin Wiurilan kartanon rakennuttamat talli- ja maneesirakennukset, joissa viime vuosina toimivat mm. ravintola ja kesäteatteri, siirtyivät Halikon kunnalta Salon kaupungille vuoden 2009 kuntaliitoksessa. Salon kaupunki myi rakennukset ja vuokrasi tontin 2014 halikkolaiselle Antiikkiverstas Wilma Oy:lle. Maaliskuussa 2019 Antiikkiverstas Wilma Oy asetettiin konkurssiin[4]. Yrittäjä tuomittiin käräjäoikeudessa myös Rikalanmäellä tapahtuneesta muinaisjäännösten tuhoamisesta [5].

Rikala fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Karl von Schoulz kirjoitti nimimerkillä Kalle Anttooni vuonna 1954 nuortenkirjan Kumpulankylän pakanakalmisto, joka on tosipohjainen kuvaus Rikalan kalmiston kaivauksista kolmen helsinkiläisen koulupojan näkökulmasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anna-Liisa Hirviluoto, Kari Pitkänen: Halikon historia I. Gummerus, 1992. ISBN 952-90-3797-X.
  • Anna-Liisa Hirviluoto, Rikala kukoisti kuin muinaiskaupunki, Kivikirveestä kännykkään
  • Salon Seudun Sanomien erikoisliite esihistoriasta. 1999.
  • Salon Seudun Sanomat

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hjalmar Appelgren: Suomen muinaislinnat, s. luettelon sivu 63. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.
  2. Halikon historia I, s. 117
  3. Kokemäen historiaa Kokemäen kaupunki. Viitattu 31.12.2010.
  4. Salon Seudun Sanomat: Antiikkiverstas Halikon Rikalanmäellä kaatui verovelkoihin sss.fi.
  5. MTV uutiset: Yrittäjä tuhosi yhtä Suomen merkittävimmistä muinaisjäännöksistä mtvuutiset.fi.