Raitioliikenne

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tiedosto:FinnishTram.jpg
Vanhanmallinen raitiovaunu Helsingissä.
Tiedosto:Tram interior edit1.jpg
Vanha wieniläinen raitiovaunu sisältä.

Raitiovaunu on katuliikenteeseen soveltuva raitiotietä pitkin kulkeva joukkoliikenneväline. Se muistuttaa junaa, mutta on tyypillisesti kapeampi, lyhyempi ja usein nivelletty. Alun perin useimmat raitiolinjat rakennettiin kapearaiteisten rautateiden tavoin normaalia kapeammalle raideleveydelle, koska se mahdollisti jyrkemmät mutkat, mistä oli etua etenkin tiheästi ruutukaavaan rakennetuissa keskustoissa. Nykyään raitiovaunuliikenteen määrän ollessa jälleen kasvussa uusia raitioteitä rakennettaessa raideleveydeksi valitaan käytännön syistä yhä useammin standardileveys 1 435 mm.[1]

Raitiovaunujen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen raitiotie rakennettiin vuonna 1807 Etelä-Walesiin, Britanniaan. Tämä Swansea ja Mumbles -rata rakennettiin kalkkikiven, hiilen ja rautamalmin kuljettamiseksi satamaan. Alkuun liikenne radalla kulki hevosvetoisena, sitten höyryn voimalla ja lopuksi sähköllä.[2]

Amerikkalainen Thomas Davenport valmisti noin vuonna 1835 muutamia mallivaunuja, joissa käytettiin akkuja voimanlähteenä. Englantilainen Davinson rakensi vuonna 1842 kaksiakselisen vaunun, jota käytettiin Edinburghin ja Glasgow’n radalla. Vaunun nopeudeksi on arvioitu noin 6 km/h. Amerikkalainen Page rakensi vuonna 1851 hiukan nopeampia vaunuja. 1860-luvulla kokeiltiin sähkökoneita vaunujen käyttövoimana. Saksalainen Siemens & Halske kehitti vuonna 1879 veturin, jossa oli kolmen hevosvoiman moottori ja kaksi vaunua, ja esitteli sen Berliinissä. Seuraavina vuosina yhtiö rakensi useita raitioteitä. Amerikkalainen Daft rakensi vuonna 1884 kahden mailin pituisen sähköradan Baltimoren ja Hampdenin välille. Radalla kulkivat kolmen tonnin moottorivaunut. Amerikkalainen J. C. Henry rakensi radan vuonna 1885 Kansas Cityyn. C. J. van Depole rakensi useita raitioteitä. Vasta vuonna 1888 raitioteiden rakennus pääsi vauhtiin Frank J. Spraguen rakennettua Virginian Richmondissa 18 kilometrin pituisen radan. Tämän radan päällä käytettiin ensimmäisen kerran radan yläpuolelle sijoitettua kosketinjohdinta ja moottorivaunussa olevaa kosketinrullaa.[3]

Raitiovaunut tulivat monessa kaupungissa käyttöön 1800-luvun lopulla. Niistä tuli nopeasti tärkeimpiä kaupungin sisäisiä joukkoliikennevälineitä. Aluksi ne olivat hevos­vetoisia, mutta vuosi­sadan vaihteen aikoihin niissä sähkökäyttöiset raitiovaunut syrjäyttivät kaikkialla hevos­raitio­vaunut.

1900-luvulla yleistyivät kaupunki­liikenteessäkin bussit sekä suurimmissa kaupungeissa myös metro, minkä vuoksi raitio­vaunuja alettiin yleisesti pitää vanhan­aikaisina. Monissa kaupungeissa ne poistettiinkin käytöstä 1950- tai 1960-luvuilla. Myöhemmin raitioteitä on kuitenkin alettu rakentaa uudestaan, mihin ovat vaikuttaneet osaltaan öljykriisi ja se, etteivät raitiovaunut levitä pakokaasuja katuilmaan. Uudemmat raitiolinjat ovat usein pikaraitioteitä, jotka kulkevat enimmäkseen omilla väylillään, mutta joiden rakennuskustannukset silti ovat oleellisesti alhaisemmat kuin metron.

Raitiovaunutyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunutyyppejä ovat raitiovaunu, johdinauto ja gyrobussi. Nykyisin yleisemmässä käytössä ovat raitiovaunut sekä johdinautot; gyrobusseja ei ole enää käytössä.

Johdinauto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Johdinauto

Johdinauto on linja-autoa vastaava kulkuväline, jossa bensiini- tai dieselmoottori on korvattu sähkömoottorilla ja jossa on virroitin raitiovaunun tapaan.[4]

Johdinautoja eli trolleybusseja on ollut käytössä Suomessa seuraavasti: Helsingissä 1949–1974 ja koeluontoisesti 1979–1985 sekä Tampereella 1948–1976.

Gyrobussi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Gyrobussi

Gyrobussi on sveitsiläisen Maschinenfabrik Oerlikon kehittämä johdinauton ja akkumulaattoriauton välimuoto. Gyrobussi ei tarvitse johdinauton käyttämiä yläjohtoja, vaan se ladataan pysäkeillä olevista latauskoskettimista, jolloin se varastoi ottamaansa sähköenergian mekaaniseksi liike-energiaksi suureen vauhtipyörään, josta energia ajon aikana muutetaan sähköksi ja käytetään gyrobussin ajomoottorissa. Gyrobussi voi kulkea yhdellä latauksella 5–10 kilometriä. Gyrobussin käyttökustannukset ovat johdinautojen käyttökustannuksia vastaavat.[5]

Raitiovaunun ja junan erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunun perustavanlaatuinen ero junaan (paikallisjuna ja metro) on se, että raitiovaunua ajetaan kokonaan kuljettajan varassa kuten tieliikenneajoneuvoa, kun taas junaa ajetaan liikenteenohjauksen antamien määräysten eli opasteiden mukaan kullekin junalle erikseen turvatulla kulkutieosuudella. Käytännössä siis raitioliikenteessä kuljettaja kääntää itse vaihteet ja huolehtii vaunujen pitämisestä turvallisen etäisyyden päässä toisistaan, kun junassa puolestaan tämä tehtävä kuuluu liikenteenohjaajalle kuljettajan vain ajaessa junaa liikenteenohjaajan antamien opasteiden mukaan. Tämä tekee raitiovaunulla tapahtuvan liikennöinnin raskasta raideliikennettä huomattavasti joustavammaksi ja vähemmän alttiiksi liikennehäiriöille. Toisaalta raskaan raideliikenteen etuna on suurempi linjanopeus ja suurempi kuljetuskapasiteetti.

Raitiovaunujen taloudellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunut ovat paikallisesti päästöttömiä, ja niiden käyttökustannukset jäävät linja-autoja alemmiksi, koska niiden vierimiskitka on pieni ja jarrutusenergia voidaan palauttaa sähköverkkoon. Suuri kustannus raitiovaunuliikenteessä on kiskojen maahan asentaminen. Erityisesti Helsinkiä varten valmistetut raitiovaunut ovat kalliita, mutta raitiovaunujen uskotaan kestävän puoli vuosisataa.[6] Yhdysvaltain Transportation associationin mukaan raitiovaunumaili on jopa 10 kertaa kalliimpi kuin linja-automaili.[7]

Raitiovaunuliikenne Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ainoa edelleen toimiva raitiotieverkko on Helsingissä (hevosilla 1891–1900, sähköllä vuodesta 1900). Suomessa on aiemmin ollut raitioliikennettä myös Turussa (hevosilla 1890–1902, sähköllä 1902–1972) ja Viipurissa (sähköllä 1912–1957).

Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Helsingin raitioliikenne

Helsingissä hevosraitiovaunut liikennöivät vuosina 1891–1900. Sähköraitiovaunut ovat olleet käytössä Helsingissä vuodesta 1900 lähtien.

Turussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turun raitioliikenne

Turussa liikennöivät hevosraitiovaunut vuosina 1890–1892 ja sähköraitiovaunut vuosina 1908–1972.

Turussa raitioliikenteestä luovuttiin vuonna 1972, jolloin viimeisenkin raitiolinjan korvasivat linja-autot. Argumentit raitiotietä vastaan liittyivät 1960-luvun näkemyksiin liikennemuodon vanhentuneisuudesta ja bussien korvaavuudesta. Bussit nähtiin uuden ajan tekniikkana ja raitiovaunut vanhanaikaisina. Turun päätöksen voi nähdä omalta osaltaan Tukholman hieman aikaisemmin tulleen lakkautuspäätöksen innoittamana ratkaisuna. 2000-luvulla asiaan on kuitenkin alettu suhtautua myönteisemmin, ja asiaa tutkitaan. Turkuun on sittemmin suunniteltu pikaraitiotieverkostoa, jonka rakennus alkaa aikaisintaan vuosien 2015–2016 välisenä aikana.

Viipurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Viipurin raitioliikenne

Viipurissa oli raitiovaunuja vuodesta 1912. Ne kulkivat alusta lähtien sähköllä. Neuvostoliitolle luovutetun Viipurin raitiovaunuliikenne lopetettiin vuonna 1957.

Tampere[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tampereen raitioliikenne

Tampereelle on rakenteilla kaupunkiraitiotie, jonka yleissuunnitelma hyväksyttiin 16. kesäkuuta 2014 kaupunginvaltuustossa. Rakentaminen tapahtuu allianssi-mallin mukaisesti ja nyt on aloitettu hankkeen rakennusvaihe, joka kestää vuoden 2021 alkupuolelle.[8] Tampereen raitiotien rakentajat valittiin kesäkuussa 2015 ja raitiotien rakentajat ovat Pöyry, VR Track ja YIT.[9]Sopimus ensimmäisen vaiheen infrastruktuurin eli radan, varikon ja tietojärjestelmien rakentamisesta allekirjoitettiin 29. marraskuuta 2016. Ensin rakennetaan rata Hervannan ja keskustan välille, sekä TAYS:in ja keskustan välille. Kakkosvaiheessa rataa jatketaan keskustasta Lentävänniemeen Lielahden ja Hiedanrannan kautta. Rakentaminen kestää reilut neljä vuotta ja liikenteen on määrä alkaa vuonna 2021.[10] Raitiovaunun väri on tiilenpunainen[11].

Suunniteltuja uusia raitioteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaraitiotietä suunnitellaan myös Turkuun[12] ja pääkaupunkiseudun Runkolinja 550:lle. Espoossa[13] ja Vantaalla[14] on selvitetty pikaraitioteiden hyötyjä.

Myös Uuden Oulun yleiskaavaehdotuksessa on laadittu suunnitelmia mahdollista raideliikennettä silmälläpitäen. Yleiskaavaehdotuksen tähtäimessä olisi Oulun kehitys pitkällä aikavälillä, mikäli vuoteen 2050 mennessä Oulussa olisi 260 000 asukasta ja 35 000 uutta työpaikkaa. [15]

Jyväskylän, Lahden ja Kuopion uutisoitiin selvittävän duoraitioliikenteen mahdollisuuksia vuonna 2018. Jyväskylässä selvitykseen osallistuvat myös Äänekoski, Laukaa ja Muurame.[16] Lahdessa Heinola ja Orimattila[17] sekä Kuopiossa Suonenjoki, Siilinjärvi, Lapinlahti ja Iisalmi.[18] Duoraitiovaunut liikennöisivät yleisen liikenteen rautatieverkolla sekä kaupunkikeskustojen raitioteillä.

Raitiovaunut ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa raitiovaunut ovat yleisiä. Kaikissa Suomen rajanaapureissa käytetään raitiovaunuja. Ruotsin nykyisiä raitiotiekaupunkeja ovat Göteborg, Norrköping ja Tukholma. Norjassa raitiovaunuja käytetään Oslossa, Bergenissä ja Trondheimissä. Tallinna on Viron ainoa raitiotiekaupunki. Venäjän Suomea lähin raitiotieverkko on Pietarissa.

Raitiovaunujen valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Slater, Cliff: General Motors and the Demise of Streetcars (pdf) Transportation Quarterly. 1997. Lansdowne, Virginia: Eno Transportation Foundation. Inc.. Viitattu 11/2009. (englanniksi)
  • Heikinheimo, M.: Keksintöjen kirja Sähkö ja sen käyttö, Wsoy, Porvoo, 1934
  • Savolainen, Pentti O.: Sähkökulkuneuvot. Tasavirta-, vaihtovirta- ja dieselsähköveturit, raitiovaunut, johdinautot ja aukkumulaattorivaunut , Tammi, Turku, 1959

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Slater, 1997
  2. The Mumbles Train - Swansea & Mumbles Railway, Wales the world's first railway service welshwales.co.uk. Viitattu 27.9.2010. (englanniksi)
  3. Keksintöjen kirja Sähkö ja sen käyttö, s. 500–501.
  4. Sähkökulkuneuvot, s. 315–316
  5. Sähkökulkuneuvot, s. 359–363
  6. Sähkökulkuneuvot, s. 313
  7. http://www.economist.com/blogs/economist-explains/2014/08/economist-explains-2
  8. Tampereen raitiotie hankitaan allianssimallilla Tampereen kaupunki. 10.11.2014. Viitattu 6.3.2016.
  9. Tampereen raitiotielle valittiin rakentajat Taloussanomat. 22.6.2015. Viitattu 9.7.2015.
  10. Tampere ja yrityskumppanit allekirjoittivat sopimuksen raitiotiehankkeesta iltalehti.fi. Viitattu 30.11.2016.
  11. Tamperelaiset valitsivat punaisen raitiovaunun tampere.fi. Viitattu 1.10.2018.
  12. Pikaraitiotievaihtoehdon väliraportti valmis 16.12.2008. Turun kaupunki. Viitattu 19.8.2010. [vanhentunut linkki]
  13. Nimeke (pdf) Espoon kaupunki. Viitattu 19.8.2010. [vanhentunut linkki]
  14. Vantaan yleiskaavan sosiaalisten vaikutusten arviointi, luku 4.3 Liikenneratkaisut (s. 40–45) (pdf) 29.9.2006. Vantaan kaupunki. Viitattu 19.8.2010. [vanhentunut linkki]
  15. "Uuden Oulun Yleiskaavaehdotus: ratikka lentokentälle, lähijuna Muhokselle 4.8.2015. Kaleva. Viitattu 13.3.2016.
  16. Satu Kakkori, Eeva Salminen: Ratikka myös Jyväskylään? Kaupunki tilaa laajan raitiotieselvityksen konsulttiyhtiöltä KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 14.1.2019.
  17. Vili Uuskallio, Marjaana Lahola: Heinolan ja Orimattilan radoille raitiojunia? Lahdessa kartoitetaan edellytyksiä rakentaa raitiotietä ESS.fi. 8.11.2018. Viitattu 14.1.2019.
  18. Suomeen uusi ratikkakaupunki? – Kuopio selvittää raitioliikennettä Pohjois-Savoon Yle Uutiset. Viitattu 14.1.2019.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Antsamedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raitioliikenne.