Neoliittinen kausi

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä jakso on osa pleistoseenia.
Pleistoseeni
Paleoliittinen
Varhaispaleoliittinen
Keskipaleoliittinen
Myöhäispaleoliittinen
Holoseeni
Mesoliittinen
Epipaleoliittinen
Neoliittinen
Neoliittista hiottua kiviesineistöä

Neoliittinen kausi eli nuorempi kivikausi (kreikan neos uusi, lithos kivi) oli kausi esihistoriassa. Se ajoittuu noin vuosiin 6 000–3 500 eaa., mutta ajoitus vaihtelee paljon alueesta ja kulttuurista riippuen.[1] Neoliittisen ajan alkuna on pidetty yleensä kotieläinten ja viljelykasvien käyttööntuloa sekä kyläasutuksen ja -kulttuurin kehittymistä.[1] Aikakausi päättyi, kun metalleja alettiin käyttää aseiden, työkalujen ja korujen valmistukseen.[1]

Neoliittinen vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Neoliittinen kivikausi tarkoittaa aikaa, jolloin keramiikka alkoi tulla käyttöön. Muualla Euroopassa keramiikan käyttö ja maanviljely alkavat yleisesti samaan aikaan. Tätä äkillistä muutosta metsästäjä-keräilijästä viljelijäksi kutsutaan neoliittiseksi vallankumoukseksi. Ennen neoliittista vallankumousta elanto hankittiin metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä luonnon kasveja ja sieniä. Maanviljely alkoi Lähi-idässä kauden 9 800–8 700 eaa. päättymiseen mennessä Levantissa tai Eufratin latvoilla Pohjois-Mesopotamiassa.[2][3]. Joidenkin lähteiden mukaan ruista olisi viljelty jo 11 000 eaa.[4]

Maanviljelyä edelsi Lähi-idässä tehostettu villiviljan keräily ja varastointi noin 13 000 eaa.[5][6]. Tällöin huomattiin, että kerättävän ravintokasvin siemenestä itää uutta viljaa. Vilja oli helposti varastoitavaa ja turvasi hengissä pysymisen silloin, kun riistaa ei ollut.[7].

Maanviljelyn laajamittainen aloittaminen muutti ihmisten elämäntavan pysyvään asuinpaikkaan perustuvaksi.[8] Ihmiset alkoivat asua taloissa, vaikka toisaalta kaskiviljely piti yllä myös liikkuvaa elämäntapaa. Ainakin joillain alueilla kiinteä asutus näyttää edeltäneen maanviljelyä, joten on vaikea sanoa, onko kiinteä asutus johtunut maanviljelystä vai kenties toisin päin. Ei tiedetä varmuudella, alkoiko viljely sattumalta, joistakin uskonnollisista syistä vai muun ravinnon puutteen takia. Joidenkin mielestä jääkauden päättymisen aikaiset ilmastonmuutokset ajoivat ihmisiä viljelemään maata.[9] Ilmaston äkillinen kuivuminen on voinut hävittää Lähi-idässä metsiä ja niissä viihtyviä riistaeläimiä ja siten edistää viljelyn omaksumista. Tällöin ihmiset asettuivat asumaan järvien, jokien ja lähteiden lähelle[10].

Maanviljelyn väitetään helpottaneen ihmisen elämää. Se kuitenkin vaati metsästystä enemmän työtä ja näyttää alentaneen elinikää, koska taudit levisivät nopeammin tiheästi asutuissa kiinteissä kylissä kuin liikkuvissa metsästäjäryhmissä.

Puhe neoliittisesta vallankumouksesta on pitkälti dramatisointia: metsästys säilyi pääelinkeinona vielä pitkään, vaikka viljelyä jo harjoitettiin.[11] Maanviljely vaati paljon työtä metsästykseen verrattuna. Viljelyyn ei vaadittu suuria keksintöjä ja viljelykasvit saatiin luonnosta, joten maata alettiin viljellä eri puolilla maailmaa samoihin aikoihin. Varhaisessa maanviljelyssä ei vielä osattu käyttää työkaluja, mutta pikkuhiljaa ihmiset oppivat käyttämään ensin keppejä maan muokkaamiseen ("kaivukeppi") ja myöhemmin kehittyneempiä välineitä kuten kuokkaa ja vielä myöhemmin auraa. Myös kastelujärjestelmä kehittyi. Vilja varastoitiin saviastioihin suojaan tuholaisilta.

Muualla kuin Lähi-idässä maanviljelyn alku tapahtui hieman eri tavalla. Esimerkiksi Amerikassa viljeltiin pitkään huonosti säilyviä kurpitsaa, chilipippuria ja papua puutarhaviljelynä ennen varsinaisen varastoitavan viljan viljelyn aloittamista. Maanviljely on saattanut kehittyä Lähi-itää aiemmin Afrikassa, esimerkiksi Egyptissä, josta on löydetty 16 300–10 000 vuotta vanhoja jauhinkiviä liittyen muun muassa Esnan kulttuuriin.lähde? Joidenkin tietojen mukaan maata olisi viljelty jo noin 25 000 vuotta sitten Melanesiassa.lähde?

Varhaisia domestikaatiokeskuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Domestikaatio

Domestikaatioksi sanotaan kasvin ottamista viljelyyn tai puutarhakasvatukseen taikka eläimen kesyttämistä kotieläimeksi.

Varhaisia maanviljelykeskuksia:[12][13]

  • Lähi-itä 8 000–7 700 eaa. ohra, vehnä, n. 8 000 eaa. lammas, 6 500 eaa. nauta[14]
  • Etelä-Kiina 12 000–6 200 eaa. Riisi Helmijoen laaksossa[15], levisi Jangtze-joelle viimistään 6 000 eaa.
  • Kaakkois-Aasia joidenkin väitteiden mukaan 7 000 eaa. riisi, toisten mukaan saapunut myöhemmin muualta
  • Afrikka, Sudanin seutu noin 4 000 eaa. durra
  • Keski-Amerikka: 7 000 eaa. kurpitsa, 5 000 eaa., viimeistään 2 700 eaa. maissi
  • Etelä-Amerikka: Andien seutu, Pohjoinen Etelä-Amerikka (Venezuelan seutu), Amazonjoen lähistö maniokki, maapähkinä, ananas
  • Yhdysvaltain länsiosa, Mississippin laakson länsipuoli

Neoliittiseen kulttuuriin liittyviä käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljelytapoja:

  • Sadeviljely: alueilla, joilla sataa riittävästi, noin yli 200 mm
  • Kaskiviljely: metsää poltetaan viljan ravinteiksi, viljely paikasta toiseen liikkuvaa
  • Kasteluviljely: jokien liete ja vesi auttavat saamaan suuria satoja
  • Terassiviljely: viljelyä vuorten rinteillä

Maataloutta helpottavia keksintöjä:

  • Kaivukeppi (hyvin alkeellinen maanmuokkausväline)
  • Kuokka
  • Aura

Neoliittinen Lähi-itä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neoliittinen Lähi-itä

Jääkaudella Lähi-idässäkin vallitsi suurriistan metsästyskulttuuri niillä alueilla, jotka eivät olleet liian kuivia asumiseen. Jo tällä metsästyskaudelle kerättiin ja syötiin villien kasvien jyviä, nykytiedon mukaan jo noin 21 000 eaa.[16]. Jääkauden lähestyessä loppuaan Lähi-idän ilmastossa tapahtui muutoksia, joiden seurauksena monet aikaisemmat metsät ja arot kuivuivat. Niinpä suurriista hävisi laajoilta alueilta, ja ihmiset alkoivat epipaleoliittisella ajalla metsästää enemmän pientä riistaa, muun muassa gaselleja ja kerätä etanoita. Luonnonvaraista emmervehnää kerättiin piikivisirpeillä jo noin 18 000–13 000 eaa. Riistan määrä kasvoi taas ilmaston kostuttua aivan jääkauden lopussa, mutta pian ilmasto kuivui taas pariksi tuhanneksi vuodeksi. Tällöin Levantissa syntyi ainakin puoliksi liikkuvaa metsästykseen ja keräilyyn perustuvaa mesoliittista elämäntapaa, ja ihmiset rakensivat pyöreäpohjaisia taloja. Maata alettiin viljellä nykykäsityksen mukaan ensiksi Lähi-idän vuoriston ja aron rajalla. Tämä hedelmällinen puolikuu ulottuu Levantista Turkin eteläosan kautta Etelä-Iraniin ja Zagrosvuorista pohjoiseen ja itään. Tällä maatalouden syntyalueella ja varhaisella leviämisalueella kasvaa villiä emmervehnää ja elää villejä lampaita.

On kiistelty siitä, miksi ja millä tavoin viljely alkoi Lähi-idässä. Joidenkin mukaan viljely olisi alkanut siten että ilmaston kuivuttua ihmiset muuttivat jokien ja lähteiden lähelle, joissa heidän olisi hengissä pysyäkseen ollut pakko muiden elinkeinojen lisäksi alkaa viljellä maata. Tätä keidasteoriaa kannatettiin 1900-luvun alussa, ja monet uudet löydöt tukevat sitä, muun muassa se, että esihistoriallinen Jeriko sijaitsi joen laskuviuhkan lähellä. Toisten mukaan maanviljely alkoi sadeviljelynä niillä alueilla, jossa satoi tarpeeksi viljakasveille. Maanviljelyyn olisi saattanut ajaa muun muassa väestönkasvu, joka johti riistan loppumiseen. Ensimmäiset merkit viljan viljelystä ovat noin vuosien 13 500–8 500 eaa. tienoilta Levantista tai Kaakkois-Turkista. Noin 9 000–8 000 eaa. joissain paikoissa Levantissa Syyriassa, Libanonissa, Israelissa ja Jordaniassa luultavasti viljeltiin maata.[17]

Ensimmäiset täysin varmat merkit maanviljelystä ovat noin vuodelta 8 000 eaa. nykyisten Israelin ja Syyrian alueelta.[18] Samoihin aikoihin maanviljelyn keksimisen kanssa kesytettiin vuohi ja lammas, myöhemmin myös muita kotieläimiä. Noin 7 000 eaa. hieman aiemmin keksitty keramiikka levisi laajalle. Maanviljely levisi pian Levantista itäiseen Anatoliaan, Mesopotamiaan ja Iraniin.[19][20][21]

Noin 6 000 eaa. syntyi Lähi-idässä nykyisen tyylistä maataloutta, jossa kasvatettiin sikoja, lampaita, nautoja sekä viljeltiin ohraa ja vehnää. Eri eläimet kesytettiin hieman eri aikoina, ja eri viljalajit otettiin viljelykseen hieman eri tahtiin. Viimeistään noin 5 400 eaa. Lähi-idässä alettiin laajoilla alueilla viljellä maata kastelemalla, toisin sanoen johdettiin kastelukanavilla vettä pelloille. Arkeologisten löydösten perusteella vaikuttaisi että alussa kastelua harjoitettiin sadeviljelyalueen rajalla Pohjois-Mesopotamiassa ja Zagrosvuorten rinteillä Iranissa. Pian kasteluviljely levisi Mesopotamian alangoille, jossa tätä tehokasta maanviljelyä esiintyi suurissa määrin vasta Uruk-kaudella noin 4 000 eaa. Silti muinaisessa Mesopotamiassa yksittäisen viljelijän pellon tuotto oli epävarmaa. Maanviljelyn yleistyminen johti maan tuoton lisääntymiseen. Tästä seikasta sekä väestön kasvusta seurasi siirtyminen kiinteään ja tihenevään asutukseen. Tämä kehitys johti lopulta sivilisaation syntyyn. Väestö jakautui Lähi-idässä neoliittisella kaudella tai oli jakautunut paimentolaisiin ja jokilaaksojen viljelijöihin.

Neoliittinen Intia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljely ja karjanhoito tulivat Intiaan noin 7 000 eaa. lännestä, luultavasti sieltä muuttaneen kansan mukana.

Varhainen neoliittinen perinne levisi etelässä ainakin Vindhya-vuorille asti. Viljeltiin vehnää. Noin 6 000 eaa. tulivat saviastiat. Tunnettuja varhaisia lännen löytöpaikkoja ovat Pakistanin Mehrgarh ja Intian Bhirrana. Kuparin sulatus alkoi noin 4 800 eaa. Monesti kuparikausikin katsotaan neoliittiseksi. Pikkukylistä kasvoi paikoin suuria linnoitettuja keskuksia vuoteen 3 000 eaa mennessä. Idempänä riisi levisi Intiaan välillä 5 500–4 500 eaa. Itäiseen kulttuuriin liittyi muun muassa nuorapainannekeramiikkaa ja mikroliittityökaluja. Etelä-Intiassa saatettiin viljellä jo noijn 3 000 eaa[22]. Yhä laajemmalle viljely levisi noin 1 900–1 400 eaa.[23] Tällä alueella viljeltiin paljon hirssiä. Punamusta kuparikivikauden keramiikka levisi Etelä-Intiaan[24]. Neoliittikausi päättyi Pohjois-Intiassa paikoin jo 3 000 eaa. pronssikauteen sekä viimeistään noin 1 400 eaa. rautakauteen.

Neoliittinen Kaakkois-Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thaimaan alueelle levittäytyi riisin viljely noin 4 000–2 000 eaa, ehkä jo aiemmin. Prossin käyttö alueella alkoi noin 2 100 eaa.

Neoliittinen Kiina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinassa joko viljeltiin tai kerättiin riisiä 9 500 eaa. Jangtsejoen keskijuoksulla[25]. Pengtoushanissa Etelä-Kiinan sisämaassa viljeltiin domestikoitua riisiä noin 8 200–7 800 eaa. Riisinviljely alkoi luultavasti Etelä-Kiinasta noin 11 500–6 200 eaa.[26][27][28][29]. Riisinviljely yleistyi voimakkaasti Kiinassa noin 6 000–3 000 eaa.

Ehkä jo aiemmin, noin 8 500 eaa., oli Pohjois-Kiinaan lännestä tei etelästä levinnyt maatalous ja karjanhoito. Noin 7 000 eaa. vallinneessa tyypillisessä varhaisneoliittisessa Peilingangin kulttuurissa Keltaisenjoen laaksossa viljeltiin hirssiä, pidettiin sikoja kotieläimiä, kalastettiin, metsästettiin peuraa ja asuttiin kylissä. Talot olivat pyöreitä ja neliömäisiä, puoliksi maanalaisia, lattiat laastattu. Talojen tai majojen seinät oli luultavasti tehty oksista ja mudasta[30]. Työkalut olivat kiveä, luuta ja puuta. Saviastiat olivat karkeatekoisia. Hautauksista päätellen yhteiskunta oli tasa-arvoinen.

Noin 5 000 eaa. nousi Wei-joen laaksossa Yangshaon kulttuuri. Yangshaon kylät koostuivat talorykelmistä. Nämä olivat eri sukuryhmien asuinsijoja. Kyliä ympäröi vallihauta, muttei muuri. Hautaukset oli huolellisesti tehtyjä, ruumis haudattiin monesti kahteen kertaan: ensin ruumis mätäni ensimmäisessä haudassa, luut kaivettiin esiin ja haudattiin toisen kerran. Haudat olivat usein syvällä.

Yangshaon savenvalajat tuottivat taitavasti maalattua keramiikkaa. Yangshaon haudoissa oli eroja saviastioiden määrässä, mikä kieli huomattavista varallisuuseroista. Yangshaon kulttuuri eli hirssin viljelyllä. Yangshaon kaudella ihmiset hoitivat ensi kertaa silkkitoukkia, ja tekivät hampusta vaatteita. Sikojen rinnalle olivat kotieläimiksi tulleet myös nauta, lammas ja vuohi. Metsästys oli yhä tärkeä elinkeino. Yangshaon loppuvaiheesta noin 3 000 eaa. on löydetty Kiinan historian ensimmäinen metalliesine, joka on pronssiveitsi.

Noin 3 500–3 000 eaa. Shangondin niemimaalla kehittyi Longshan-kulttuuri, jota luonnehtivat muurien ympäröimät linnoitetut kylät. Kulttuuri levittäytyi asteittain Keltaisen joen laaksoon Yangshaon paikalle. Leviäminen pohjautui ainakin osin sotaretkiin. Jotkut Longshanin asutuskeskukset olivat suuria, kooltaan 200–400 hehtaaria. Longshanin perinteen mustat ohutseinäiset saviastiat olivat erittäin taitavasti dreijalla tehtyjä. Oraakkeliluut ilmestyivät. Kiinan myöhempi kulttuuri pohjautui pitkälle Longshan-kulttuuriin suunnilleen samaan aikaan Jangtsen alajuoksulla vallinneeseen Liangtsun kulttuuriin. Liangzun kulttuuria luonnehti jade ja luiden kasaaminen hautoihin.

Neoliittisen vallankumouksen arviointia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljelyn synty oli sivilisaation synnyn edellytys. Maatalouden tuottama viljaylijäämä mahdollisti ruokaa tuottamattoman väestön elättämisen. Tämä väestö oli esimerkiksi ylimystöä, pappeja ja käsityöläisiä. Näin maanviljely edisti yhteiskunnallisten kerrostumien syntyä. Toisaalta muun muassa puuvillan viljely edisti kauppaa, koska se loi edellytyksen kankaiden kudonnalle. Varastoitava vilja mahdollisti omistamattoman väestön kontrolloinnin ja sotaa käyvien armeijoiden ruokkimisen. Viljelyn aiheuttama väestönkasvu loi painetta sotiin viljelysmaiden omistuksesta, ja ruokki siten valtion syntyä, koska sodat vaativat selkeää johtoa. Maanviljelyn syntyyn näyttää liittyneen taipumus muodostaa paikallaan pysyviä asutuksia, maanomistus, ympäristön muokkaaminen, suuremmat väestötiheydet ja kasvis- ja viljaravinnon osuuden lisääntyminen ruokavaliossa, muutokset sosiaalisissa hierarkioissa, ylijäämiin perustuva kaupankäynti ja uusien teknologioiden kehittyminen.

Maanviljelyn leviäminen Eurooppaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neoliittinen Eurooppa
Maanviljelyn leviäminen Eurooppaan.

Maanviljely levisi alussa noin 7 000 eaa. Etelä-Anatoliasta Kreikkaan ja Kreetalle. Sitten viljely eteni Balkanilla pohjoiseen 6 000 eaa. Serbiaan ja Romaniaan. Välimeren rannoilla viljely levisi merenkulkijankansan mukana länteen Espanjaan ja Portugaliin noin 6000–5500 eaa. Samaan aikaan maanviljely levittäytyi lössipitoisessa maassa viljelevän nauhakeraamisen kulttuurin mukana kohti pohjoisempaa Keski-Eurooppaa. Etelä-Skandinaviaan ja Brittien saarille viljely saapui noin 4000 eaa[31]. Etelä-Suomessakin viljeltiin harvakseltaan jo 5000–4000 eaa[32]. Meren rannikkoa pitkin viljely levisi nopeasti, mutta hitaammin sisämaassa.

Noin 2 000 eaa. alettiin viljellä monilla vuoristoalueilla, esimerkiksi Apenniineilla ja Alpeilla.Yleensä Euroopan varhaisia maanviljelijöitä pidetään Lähi-idästä tullutta kansaa, jonka sukuisia asuu nykyään mm Kaukasuksen ja Anatolian seuduilla. Yleensä Euroopan varhaisia maanviljelijöitä pidetään Lähi-idästä tullutta kansaa, jonka sukuisia asuu nykyään mm Kaukasuksen ja Anatolian seuduilla. Geenitutkimukset tukevat tätä. Indoeurooppalaiset olisivat saapuneet vasta noin 4000–2000 eaa.

Arkeologi Colin Renfrew katsoo kuitenkin, että indoeurooppalaisia muutti Eurooppaan jo aiemmin. Sekoittumista metsästäjäkansoihin on tapahtunut samanaikaisesti maanviljelyn ensi kertaa levitessä.

Maanviljelyn aikaansaama väentiheys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljely pani alulle nopean väestönkasvun. Maanviljelyn voima piilee siinä, että se mahdollistaa suuria väestön tiheyksiä. Keskimäärin maanviljelijällä on 50 kertaa enemmän ravintoa jouleina kuin metsästäjillä. Sama pinta-ala elätti erään arvion mukaan 100–150 kertaa enemmän väestöä kuin metsästys.[33]. Suuret väestötiheydet mahdollistivat melko suurten asutuskeskusten synnyn. Metsästäjä-keräilijöiden väestötiheys saattoi olla 0,1 asukasta/km², kun taas maata viljelevien väestön asuinalueiden väestön tiheys saattoi olla 50 kertaa suurempi, 5 asukasta/km². Puutarhoja viljelevän väestön väestötiheys voi olla 1 asukasta/km² ja alkeellista maanviljelyä harjoittavan väestön tiheys 3 asukasta/km². Kasteluviljely saa aikaan vielä suurempia väestön tiheyksiä. Maanviljely, varsinkin kasteluviljely, liittyi paikallaan asuvaan väestöön, joka ei kierrä vuodenaikojan mukaan lukuun ottamatta puolipaimentolaisia.

Maanviljelyn saapuminen Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalous levisi Suomeen ensin idästä tattarinviljelyksen muodossa. Kouvolan Jaalasta on löytynyt merkkejä tattarinviljelyskulttuurista ajalta 5 300 eaa.[34]. Maanviljelys levisi siis Suomeen yllättävän aikaisin, jo samoihin aikoihin kuin Keski-Eurooppaan. Myöhemmin maanviljelys on todennäköisesti levinnyt osiin Suomea myös etelästä. Karjanhoito saapui suomeen viimeistään noin 3 200 eaa. nuorakeraamisen kulttuurin mukana. Ahvenanmaalla on merkkejä maanviljelyksestä vuodelta 4 200 eaa. ja Keski-Suomessa ainakin 2 000 eaa. Maanviljelyyn liittyy Kiukaisten kulttuuri noin vuosien 2 400–1 200 eaa. välillä. Turusta Niuskalasta on löydetty vuodelta noin 1 500 eaa. peräisin olevia ohranjyviä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 1,2 Kaisu-Maija Nenonen ja Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY 1998. Hakusana "Neoliittinen aika", s. 1004.
  2. http://www.comp-archaeology.org/NearEastChronologyTableCAWEB.jpg
  3. http://www.comp-archaeology.org/AgricultureEarliestScreenjpg.jpg
  4. http://cas.bellarmine.edu/tietjen/images/neolithic_agriculture.htm
  5. http://www.des.ucdavis.edu/faculty/Richerson/Origins_Ag_IV3.htm
  6. http://www.earlyfarmers.net/index.php?main=maps&nr=1&l=en
  7. http://www.primalseeds.org/agricult.htm
  8. http://www.motherbird.com/jerichohst.html
  9. http://www.comp-archaeology.org/AgricultureOrigins.htm
  10. Fagan 2008, s 171.
  11. Otavan suuri maailmanhistoria osa 1lähde tarkemmin?
  12. Historian kartasto, Bo Perdeby, Jukka Vahtola (suom.) Otava, ISBN 951-1-14984-9lähde tarkemmin?
  13. John Haywood: maailmanhistorian atlaslähde tarkemmin?
  14. http://www.indiana.edu/~origins/teach/P380/P380Agric.html
  15. History of rice cultivation. Ricepedia.
  16. Arming origins gain 10 000 years, BBC News Science/Nature, Last Updated: 23.6.2004
  17. http://proteus.brown.edu/mesopotamianarchaeology/245
  18. http://www.near-east.historians.co.uk/html/later_neolithic.html
  19. http://skyeome.net/BenderdeMoll01/thesisImages/Cavalli.JPG
  20. http://www.archatlas.dept.shef.ac.uk/OriginsFarming/Farming.php
  21. http://context-database.uni-koeln.de/map.php?mapM=1&AN=1&Zeit=5
  22. The Archaeobotany of South India and Agricultural Origins. The South Deccan Prehistory Project. Viitattu 1.2.2019.
  23. First Farmers in South India: The Role of Internal Processes and External Influences in the Emergence and Transformation of South India's Earliest Settled Societies. Boivin & Fuller, Dorian & Korisettar, Ravi & Petraglia, Michael. (2008). Pragdhara. Sivut 18, 179–200.
  24. <A History of Ancient and Early Medieval India: From the Stone Age to the 12th Century, Upinder Singh,Pearson Education India, 2008, ISBN 8131716775, ISBN 9788131716779, s 236- .
  25. Rice. Archive.archaeology.org
  26. Molina, J. et al (2011). "Molecular evidence for a single evolutionary origin of domesticated rice". Proceedings of the National Academy of Sciences. 108 (20): 8351. doi:10.1073/pnas.1104686108. PMC 3101000 Freely accessible. PMID 21536870.lähde tarkemmin?
  27. The Origins and History of Rice in China and Beyond. Thoughtco.
  28. Rice traced to single domestication event in China. BBC
  29. Domesticated rice dated back 9 400 years in China. Phys.org
  30. Neolithic China: Before The Shang Dynasty. Indiana€du. PDF
  31. Malinowski & Kaplan: Chapter 15 : Lecture Outline the Geography of Economic Activity and Agriculture Human Geography (Ladattava PPT-tiedosto) slideplayer.com. Viitattu 12.12.2019.
  32. Maanviljely levisi Suomeen 7000 vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 12.12.2019.
  33. Kalevi Wiik, Eurooppalaisten juuret sivu 96-97
  34. http://www.helsinki.fi/hum/ajankohtaista/2013/01/0128b.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Antsamedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neoliittinen kausi.