Kupariheksasyanoferraatti
Kupariheksasyanoferraatti(II) eli kupariferrosyanidi (Cu2[Fe(CN)6]) on kupari- ja ferrosyanidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään väriaineena ja puoliläpäisevien kalvojen valmistamiseen.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kupariheksasyanoferraatti(II) on väriltään punaruskeata kiteistä ainetta, joka on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta. Yhdiste koostuu kuparikationista ja kompleksisesta [CuFe(CN)6]--ionista. Se liukenee muodostaen komplekseja syanidi- ja ammoniakkiliuoksiin. Kidevedettömän kupariheksasyanoferraatin lisäksi tunnetaan myös hydraatteja, joiden rakenteessa kideveden määrä vaihtelee.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kupariheksasyanoferraattia valmistetaan saostamalla kuparisuolan avulla kaliumferrosyanidiliuoksesta.[1][2][3][4]
Yhdistettä käytetään pigmenttinä öljymaaleissa ja emaleissa. Sitä sisältäviä punertavan- tai violetinruskeita väriaineita kutsutaan nimillä Firenzen ruskea, Hatchett-ruskea tai Van Dyck -ruskea. Kupariheksasyanoferraatti on yksi ensimmäisistä puoliläpäisevissä kalvoissa käytettävistä materiaaleista ja sitä on käytetty tässä tarkoituksessa muun muassa kasvisolujen toimintojen mallintamiseen.[1][3][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>
-elementti;viitettäkaramaki
ei löytynyt - ↑ 2,0 2,1 Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 10.5.2015
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 267, 291. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.5.2015). (englanniksi)
- ↑ 4,0 4,1 4,2 Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1444–1445. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.5.2015). (englanniksi)
- ↑ Nicholas Eastaugh, Valentine Walsh, Tracey Chaplin, Ruth Siddall: Pigment Compendium, s. 133. Routledge, 2008. ISBN 9781136373923. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.5.2015). (englanniksi)
- ↑ Thomas Scott: Concise encyclopedia biology, s. 869. Walter de Gruyter, 1996. ISBN 978-3110106619. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.5.2013). (englanniksi)