Kaliumferrisyanidi

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaliumferrisyanidi eli kaliumheksasyanoferraatti(III) (K3[Fe(CN)6]) on kalium- ja ferrisyanidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa pigmenttien valmistukseen, teräksen lisäaineena, valokuvauskemikaalina ja orgaanisen kemian synteeseissä. Kaliumferrisyanidin vanha yleiskäyttöinen nimi oli punainen verilipeäsuola.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa kaliumferrisyanidi on tummanpunaista tai oranssia kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee erittäin hyvin veteen ja vesiliuokset ovat väriltään keltaisia. Lisättäessä kaliumferrisyanidin liuokseen happoa, muodostuu ruskehtava saostuma, joka on ferrisyaanihappoa H3[Fe(CN)6].[1][2][3] Erittäin voimakkaat happoliuokset reagoivat yhdisteen kanssa muodostaen myrkyllistä vetysyanidia. Kaliumferrisyanidi ei itsessään ole erityisen myrkyllistä ja on lähinnä ärsyttävää iholle, silmille ja hengitysteille.[4]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliumferrisyanidia valmistetaan hapettamalla kaliumferrosyanidia joko kloorin tai bromin vesiliuosten avulla tai elektrolyyttisesti. Yhdistettä käytetään väriaineiden valmistukseen, esimerkiksi reaktiolla rauta(II)suolojen kanssa muodostuu niin kutsuttua preussinsinistä. Yhdistettä käytetään myös lisäämään teräksen lujuutta, metallien pinnoitusprosesseissa, tekstiilien värjäyksessä, valokuvausreagenssina ja sinikopioiden valmistamiseen.[1][2][3][5] Orgaanisen kemian synteeseissä yhdistettä käytetään hapettimena, eräissä kytkentäreaktioissa ja asymmetrisissä alkeenien dihydroksyloinneissa[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä karamaki ei löytynyt
  2. 2,0 2,1 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä ullmann ei löytynyt
  3. 3,0 3,1 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 291. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  4. Kaliumferrisyanidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 24.5.2018.
  5. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1444. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.5.2018). (englanniksi)
  6. Hoi‐Lun Kwong, Carlos A. M. Afonso & Luís C. Branco: Potassium Ferricyanide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2007. Teoksen verkkoversio Viitattu 24.5.2018.