Jakke Viheriä

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jakke Viheriä (s. 10. maaliskuuta 1960[1]) on turkulainen liikemiehenä esiintyvä talousrikollinen, joka on saanut vankeustuomioita 1990-luvun alusta alkaen useista konkurssi- ja kirjanpitorikoksista ja petoksista.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viheriä aloitti rikollisuransa 1980-luvun lopun kasinotalousvuosina muun muassa kopiotuotteilla, leluilla ja farkuilla ja hyödynsi pankkien tuolloista tapaa myöntää luottoja mitä mielikuvituksellisimpiin bisnesideoihin. Pian hän innostui pelaamisesta Monte Carlon kasinolla ja sijoittamisesta kiinteistöihin ja yrityksiin, mutta kirjanpito ja muut velvoitteet jäivät hoitamatta.[2] 1990-luvun taitteessa Viheriä oli mukana jopa parissakymmenessä yrityksessä, joista osa oli hänen vaimonsa nimissä.[3] Helmikuussa 1993 Viheriä tuomittiin kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tehdyistä jatketuista kirjanpitorikoksista ja törkeistä velallisen petoksista yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen. Jo oikeudenkäynnin aikana hänet oli määrätty liiketoimintakieltoon, joka jatkui vuoden 1994 loppuun.[4] Viheriä tuomittiin lisäksi korvaamaan 7,3 miljoonaa markkaa pimittämiään varoja. Granmotor Oy:n, Maalaus TH Oy:n ja J. Viheriä Oy:n konkursseihin liittyneessä juttukokonaisuudessa tuomittiin vankeusrangaistuksiin puolen tusinaa muutakin liikemiestä. Granmotorin osalta Viheriän syytteet hylättiin.[5][6]

1990-luvun loppupuolella Viheriä tuomittiin yli kahden vuoden ehdottomaan rangaistukseen uusista talousrikoksista[7]. Vankeustuomionsa aikana 1997–2001 hän kirjoitti 1990-luvun vaiheistaan 173-sivuisen kirjan Yhden miehen kiirastuli (Aktiebolaget B.O.S., 2001) yhdessä Susanne Laineenkareen kanssa.[1][2]

Viheriä työskenteli vuonna 2004 konkurssiin menneessä ilmaisjakelulehtialan perheyhtiössä, jonka varoja katosi ja perheen jäsenet saivat ehdollisia vankeustuomioita[8]. 2000-vuosikymmenen lopulla Viheriä tuomittiin konkurssiin menneen Flying Finn -lentoyhtiön varojen piilottelusta yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeuteen velallisen törkeästä epärehellisyydestä.[7] Viheriä oli toiminut Flying Finnin konsulttina vuodesta 2004 asti toimitusjohtaja Peter Seveliuksen kanssa tehdyn sopimuksen nojalla. Tähän liittyviä Viheriän yhtiöitä olivat ainakin Monopooli Oy ja Arvokanta Oy. Samoihin aikoihin Viheriä ja Sevelius markkinoivat Arvokanta- ja European Energy Company -nimisten yritysten kautta FullContact Max Potency -potenssivalmistetta. Elintarvikevirasto Evira poisti valmisteen markkinoilta sydämelle vaarallisena elokuussa 2009.[7] [9]

Syksyllä 2011 Viheriä otettiin kiinni Yhdysvalloissa ja tuotiin Suomeen vastaamaan Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa syytteisiin törkeästä petoksesta ja törkeästä veropetoksesta.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 Yhden miehen kiirastuli Finna-tietokanta. Viitattu 21.10.2018.
  2. 2,0 2,1 Mäki, Anna: Erikoisliikemiehen eheytymismuistelmat Varsinais-Suomen Yrittäjä -lehti. 5/2006. Varsinais-Suomen Yrittäjät. Viitattu 21.10.2018.
  3. Turun konkurssipetosjutussa tulossa lisää syytteitä. Helsingin Sanomat, 14.8.1991, s. 6. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. Hovioikeus lievensi konkurssiyrittäjien tuomioita. Helsingin Sanomat, 18.2.1994, s. 9. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  5. Turkulaisille liikemiehille vankeutta konkurssiketjusta. Helsingin Sanomat, 20.1.1993, s. 9. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  6. Backman, Nils-Eric: Liikemiehelle syyte 14,8 miljoonan pimityksistä. Turun konkurssipetosjuttu laajeni uusilla syytteillä Helsingin Sanomat. 17.1.1992. Viitattu 21.10.2018. (Tilaajille.)
  7. 7,0 7,1 7,2 Lehtinen, Toni: Flying Finn -kaksikko vaarallisen potenssivalmisteen taustalla Turun Sanomat. 26.8.2009. Viitattu 21.10.2018.
  8. Saleva, Marja: Isä, äiti ja poika tuomittiin lehtiyhtiön rötöksistä Turun Sanomat. 4.4.2006. Viitattu 21.10.2018.
  9. Anttila, Pekka: Flying Finnistä lähti suuria summia maksukiellosta huolimatta Suomen Kuvalehti. 24.8.2007. Viitattu 21.10.2018.
  10. Rikoksista epäilty turkulainen liikemies kiinni Yhdysvalloissa Turun Sanomat. 14.10.2011. Viitattu 21.10.2018.