Jacob Kavaleff

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jacob Kavaleff (9. toukokuuta 1870 Helsingin maalaiskunta27. tammikuuta 1936 Helsingin maalaiskunta)[1] oli suomalainen kartanonomistaja ja maanviljelysneuvos, joka kehitti maanviljelystä ja metsänhoitoa. Hän omisti suuret tilukset Helsingin maalaiskunnassa nykyisen Helsingin alueella.

Kavaleffin venäläinen kauppiassuku tuli 1820-luvulla Lappeenrannasta Helsinkiin ja siirtyi vähitellen muista liiketoimista suurmaatalouteen. Kauppias Jacob Kavaleff (1799–1879) oli vuonna 1845 ostanut Tuomarinkylän kartanon Helsingin maalaiskunnassa. Maanviljelysneuvos Jacob Kavaleff peri sen aikanaan isältään, vuonna 1887 kuolleelta proviisori Alexis Kavaleffilta. Hän kävi seitsemän luokkaa Helsingfors Lyceumia ja opiskeli maataloutta Hallessa ja Jenassa ennen kuin ryhtyi johtamaan Tuomarinkylän tilanhoitoa vuonna 1888. Kartanon omistus siirtyi virallisesti hänelle vuonna 1894 hänen leskiäidiltään.[1]

Kavaleff kehitti Tuomarikylästä yhden Suomen suurimmista maanviljelystiloista ja hankki omistukseensa myös läheisen Niskalan (Nackböle) ja vuonna 1913 Haltialan (Tomtbacka) kartanotilan. Kavaleff toi Suomeen uusia viljelymenetelmiä, kasvilajeja, maatalouskoneita ja friisiläistä karjaa. Hänellä oli parhaimmillaan 300 lypsylehmää ja hän kasvatti tiloillaan monenlaisia eläimiä, joukossa jopa kaksi sutta ja karhu. Hän tuotatti siemeniä eri maanosista ja perusti oman koepuutarhan viljelyskasvien siemenkauppaa varten ja vuonna 1905 Helsingin seudun ensimmäisen taimitarhan eksoottisille puu- ja pensaslajeille. Kavaleffilla oli Haltialassa myös oma mylly, saha, sähkölaitos ja kiskoyhteys taimitarhaan.[1][2] Kavaleffin taimitarhasta syntynyt Niskalan arboretum eli puulajipuisto on yhä olemassa, nykyään rauhoitettuna suojelukohteena.[3]

Kavaleff osallistui monien suurtilallisten yhteisten yritysten perustamiseen ja istui niiden johtoelimissä. Joukossa olivat Suomen Keskinäinen Eläinvakuutusyhtiö (perustettu 1896), Maanviljelijäin keskusosuuskunta Labor (1897), Maanviljelijäin Maitokeskus (1907), Landtmannabanken (1910), Svenska Finlands Lantmannabank (1923) sekä vakuutusyhtiö Ömsesidiga försäkringsbolaget Svensk-Finland (1925). Ansioistaan ruotsinkielisten alueiden maatalouden kehittämisessä Kavaleff sai 1930 maanviljelysneuvoksen arvonimen. Hän oli lisäksi ollut 1920–1922 Suomen konsulina Frankfurt am Mainissa.[1] Kavaleff on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.

Kavaleff myi Tuomarinkylän kartanon 1917 Helsingin kaupungille ja 1934 myös Haltialan ja Niskalan tilat, mutta kauppakirjaan sisältyneen ehdon ansiosta hänen jälkeläisensä saivat asua Tuomarinkylän päärakennuksessa 1950-luvun lopulle saakka. Sen jälkeen rakennus restauroitiin ja muutettiin kartanomuseoksi.[1][4] Suurin osa entisistä Kavaleffin maista siirtyi vuoden 1946 alueliitoksessa osaksi Helsinkiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 Annastiina Henttinen: Maanviljelysneuvos Jacob Kavaleff (1870–1936). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 20.5.2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Marketta karjalainen: Harvinaiset kasvit juurtuivat Tuomarinkylään ja Haltialaan Kavaleffien aikaan Helsingin Uutiset 31.12.2003. Viitattu 12.10.2013.
  3. Niskalan arboretum Helsingin kaupunki. Viitattu 12.10.2013.
  4. Tuomarinkylän kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Museovirasto.