Differentiaali- ja integraalilaskenta

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Differentiaali- ja integraalilaskenta on derivaatan ja integraalin käsitteeseen perustuva matematiikan haara, joka kehittyi algebrasta ja geometriasta. Sen kaksi keskeisintä laskutoimitusta ovat derivointi ja integrointi, jotka ovat toistensa käänteislaskutoimituksia.

Englannin kielessä differentiaali- ja integraalilaskenta tunnetaan nimellä calculus (suora suomennos olisi kalkyyli) [1]. Se on analyysin osa-alue [2].

Differentiaali- ja integraalilaskennan keksivät Isaac Newton ja Gottfried Leibniz 1600-luvun lopulla.

Differentiaali- ja integraalilaskennan sovelluksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Differentiaali- ja integraalilaskentaa käytetään kaikilla fysikaalisten tieteiden aloilla, tietojenkäsittelytieteessä, tilastotieteessä, lääketieteessä ja taloustieteessä. Se on yleinen menetelmä matemaattisesti muotoillun ongelman optimaalisen ratkaisun löytämiseen.

Esimerkkejä tyypillisistä differentiaali- ja integraalilaskennan ongelmista ovat:

  • kiihtyvyyden määritys kun nopeuden funktio ajan suhteen tunnetaan
  • tietyn tehoisen lumiauran auraaman alueen pinta-alan määritys, kun lumentulo vaihtelee

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jari Multisilta: Matematiikan sanasto pori.tut.fi. Viitattu 15.4.2011.
  2. Analysis WolframMathWorld. Viitattu 15.4.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pitkäranta, Juhani: Calculus Fennicus. Helsinki: Avoimet oppimateriaalit ry, 2015. ISBN 978-952-7010-12-9, ISBN 978-952-7010-13-6 (pdf).