Yritysjohtaminen

Johtaminen on työtä, jolla pyritään vaikuttamaan organisaation nykyiseen ja tulevaan toimintaan organisaatiolle asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi ja päämäärien saavuttamiseksi.

Johtaminen

Johtaminen määritellään kirjallisuudessa lukuisilla eri tavoilla. Yhteistä useimmille määritelmille on, että niissä korostetaan johtamista välineenä, jolla organisaation, kuten liikeyrityksen, tavoitteet ja päämäärät voidaan saavuttaa. Johtaminen ei kohdistu vain organisaation nykytilaan, vaan sillä pyritään tavallisesti vaikuttamaan myös siihen, minkälaiseksi organisaation tulevaisuus muodostuu. Johtaminen määrittää organisaation toiminnan suunnan, johon ei ajauduta vaan hakeudutaan.

Johtajat ovat organisaatiossa toimivia erikoistuneita ammattilaisia, jotka rationaalisesti analysoivat organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi asetettuja tehtäviä, ja suunnittelevat näiden analyysien pohjalta järjestelmiä, joilla kontrolloidaan tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävää työtä. Johtajuus on muodollinen asema organisaation hierarkiassa, mutta toisaalta se on myös rooli, joka voi olla henkilöllä, jolla ei ole muodollista johtoasemaa (vrt. organisaation epävirallinen kulttuuri). Johtaminen voidaan myös määritellä toiseen henkilöön vaikuttamiseksi, jolloin voidaan ajatella, että johtamista harjoittavat kaikki organisaation jäsenet ja johtaminen on aina kaksisuuntaista toimintaa. Näin ollen voidaan sanoa, että johtamista eivät harjoita vain ammattijohtajat vaan myös alaiset johtavat esimiehiään.

Johtaminen voidaan jakaa kolmeen tasoon. Strateginen taso viittaa organisaation pitkän aikavälin suunnitteluun ja niin sanottuihin suuriin linjoihin, ja siitä vastaa organisaation ylin johto. Taktinen taso viittaa keskipitkän aikavälin suunnitelmiin, ja siitä vastaa organisaation linjajohto. Operatiivisella tasolla viitataan organisaation päivittäisen toiminnan johtamiseen, josta vastaavat suorittavan portaan esimiehet.^lähde?

Eräänä keskeisempänä ja myös kaikkein kiistanalaisimpana näkökulmana johtajuuteen voidaan pitää omistajalähtöisen ja johtajakeskeisen johtamismallin vastakkainasettelua. Omistajakeskeisen mallin mukaan organisaation tavoitteena on omistajien siihen sijoittaman varallisuuden maksimointi. Johtajakeskeisen mallin mukaan organisaation tavoite puolestaan on kasvu ja markkinaosuuden lisääminen. Tämä omistajien ja johdon intressien eroavaisuus leimaa keskustelua, jota käydään organisaatioiden (lähinnä liikeyritysten) olemassaolon tarkoituksesta.

Johtamisjärjestelmät ovat keskeisiä johtamisen työvälineitä. Johtamisjärjestelmiä tarvitaan sekä organisaation sisäisten tavoitteiden, kuten toiminnan suuntaamisen, tehostamisen ja seurannan, että ulkoisten tavoitteiden, kuten laadun varmistamisen (asiakkaiden näkökulmasta), saavuttamiseksi. Johtamisjärjestelmät voidaan jakaa strategisiin johtamisjärjestelmiin (esimerkiksi Balanced Scorecard), ulkoisesti sertifioitaviin johtamisjärjestelmiin (esimerkiksi ISO-järjestelmä) sekä operatiivisiin sisäisiin johtamisjärjestelmiin (esimerkiksi erilaiset vuosikellojärjestelmät).

Johtaminen jäsennetään kirjallisuudessa yleensä kahteen toisistaan eroavaan osa-alueeseen, asioiden johtamiseen (engl. management) ja ihmisten johtamiseen eli johtajuuteen (engl. leadership). Tällainen tarkastelu on kuitenkin mielekäs lähinnä teoreettisesti tai pedagogisesti: käytännössä asioiden ja ihmisten johtamista ei ole mahdollista erottaa toisistaan, vaan menestyvässä (liike)toiminnassa molempia tarvitaan.

Asioiden johtaminen

Asioiden johtamisella (engl. management) tarkoitetaan organisaation toiminnan ja toimintaprosessien hallintaa, suunnittelua, organisointia, kontrollointia sekä niihin liittyvää päätöksentekoa. Asioiden johtamisessa keskeisessä asemassa ovat strategiat, rakenteet ja järjestelmät. Asioiden johtamiselle luonteenomaista on pyrkimys organisaation toiminnan vakauteen ja ennustettavuuteen. Asioiden johtamista luonnehditaan toisinaan ylhäältä alas -johtamiseksi, jota kuvaa esimies–alainen-suhde.

Käytännössä asioiden johtaminen tarkoittaa yrityksissä muun muassa asioiden hallintaa, kuten resurssien käyttötapoja, työmenetelmiä ja organisaatioteknologiaa sekä strategian, markkinoiden ja toimintaympäristön hallintaa.

Käytännön liiketoiminnassa asioiden johtaminen liittyy kaikkein keskeisimmin yrityksen strategiseen päätöksentekoon eli liiketoiminnan kehittämiseen. Modernin strategisen johtamisen taustalla voidaan katsoa olevan suuryritysten kannattavuusongelmat toisen maailmansodan aikoihin, jolloin strategisen suunnittelun merkitys erityisesti korostui.

Strategisen johtamisen perussuuntaukset voidaan nähdä seuraavasti: systeeminäkökulman mukaan strategia on ylhäältä annettu rationalistinen suunnitelma, jota organisaatiossa toteutetaan. Prosessinäkökulman mukaan strategia on puolestaan toiminnan ja oppimisen kautta syntyvä ja muuttuva toimintamalli. Huomattava on, etteivät nämä näkökulmat ole toisiaan poissulkevia vaan molempia tarvitaan.

Strategisen johtamisen osa-alueet ovat strategiaprosessi (suunnittelu, sisältö ja toteutus), strategiaprosessin konteksti (sisäinen ja ulkoinen), strategian sisältö (liikeidea ja kilpailustrategia) sekä strategia-analyysin työvälineet ja strateginen muutos.

Strateginen suunnittelu koostuu yleensä seuraavista vaiheista: päämäärien ja tavoitteiden asettaminen, nykytilan kartoitus, toimintavaihtoehtojen kartoittaminen, toimintalinjan (eli strategian) valinta, strategian toimeenpano, toiminnan valvonta ja arviointi. Strategiseen valintaan ja kehittämiseen voidaan nähdä kaksi lähtökohtaa: lähtökohtana ympäristön mahdollisuudet (engl. outside-in) tai lähtökohtana omat resurssivahvuudet (engl. inside-out).

Tunnetuimpia strategisen johtamisen työvälineitä ovat muun muassa strategiakello (Johnson, Scholes & Whittington), strategiakanvas (Kim & Mauborgne), Boston Consulting Groupin portfoliomatriisi eli BCG-matriisi, SWOT-analyysi ja Porterin kilpailuanalyysi.

Keskeisiä käsitteitä käytännön strategisessa johtamisessa ovat liikeidea, missio arvot ja visio, kilpailustrategia.

Ihmisten johtaminen eli johtajuus

Ihmisten (työn) johtamisella eli johtajuudella (engl. leadership) tarkoitetaan prosessia, jossa vaikutetaan organisoidun ryhmän toimintaan sen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi. Johtajuus on käsitteenä hyvin monimerkityksinen, ja sille löytyy kirjallisuudessa satoja määritelmiä. Yhteistä määritelmille on pyrkimys etsiä selitystä sille, mitä johtajuus on ja mikä tekee johtajuudesta tehokasta. Yleisesti voidaan todeta, että johtajuus on sellaista toisten ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamista, jossa ihminen pyrkii saamaan toiset ihmiset ymmärtämään ja hyväksymään sen, mitä ja miten on tehtävä, jotta toiminta organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollistuisi.

Ihmisten johtamisessa keskeistä on osaaminen ja sen kehittäminen, innostaminen, suunnan luominen, yhteiset tavoitteet ja sitoutuminen sekä muutos ja innovaatiot. Ihmisten johtamista luonnehditaan toisinaan alhaalta ylös -johtamiseksi, jota kuvaa johtaja–seuraaja-suhde.

Johtajuuden tutkimuksessa on kehitetty useita teorioita hyvästä johtajuudesta. Teorioita voidaan jaotella perussuuntauksen (paradigman) mukaan seuraavasti: johtajuuden piirreteoria (keskeistä johtajan persoonallisuuden ja luonteen piirteet), johtamistaitojen teoria (keskeistä johtajan kyvykkyydet), johtajuustyylien teoria (keskeistä johtajan käyttäytyminen), johtajuuden kontigenssiteoria (keskeistä johtamisen tilannesidonnaisuus) ja johtamisen vaihtoteoria (keskeistä johtajan ja alaisten keskinäissuhde).

Käytännössä johtajuus ilmenee liikeyrityksissä erityisesti henkilöstöfunktion hoitamisena, esimiestyönä ja organisaatiokulttuurin hallintana. Henkilöstöjohtaminen on tehtäväkokonaisuus, jossa huolehditaan siitä, että yrityksessä on riittävä, osaava ja hyvinvoiva henkilöstö. Henkilöstöfunktion tehtäviin kuuluu muun muassa henkilöstön valinta ja rekrytointi, kehittäminen, palkitseminen, hyvinvointi ja irtisanominen.

Viimeaikaisia näkökulmia johtajuuteen ovat muun muassa valtuuttaminen (johdettavien voimantunteen sekä työn vapausasteiden tarkoituksellinen lisääminen), jaettu johtajuus, eettinen johtajuus, karismaattinen johtajuus sekä naisjohtajuus.

Johtamisen tutkimuksen historiaa

Johtamisen ja organisoinnin tutkimuksen taustalla on länsimainen teollinen vallankumous 1800-luvulla. Kiristyvä kilpailu, koneistettu suurteollisuus ja palkattu yritysjohto olivat kimmokkeena työn organisoinnin tutkimukseen ja kehittämiseen.

Alan ensimmäisiä tunnettuja teoksia on Charles Babbagen (1792–1871) On the Economy of Machinery and Manufactures (1832). Babbage korostaa muun muassa tehtävien jakamista ja työntekijöiden erikoistumista. Koska uusien tehtävien oppimiseen kuluu aikaa, tulee Babbagen mukaan työntekijän tehdä samaa tehtävää ja kartuttaa taitojaan toiston avulla.

Organisaatiotutkimuksen tunnetuin klassikko on Frederick Winslow Taylor (1856–1915), ja erityisesti hänen pääteoksensa The Principles of Scientific Management vuodelta 1911 (suom. Tieteellisen liikkeenhoidon periaatteet suom. Karisto, Arvi A. v. 1914 ). Tieteellisen liikkeenjohdon teoriassa Taylor korostaa hyvän organisaation ominaisuuksina selvästi määriteltyä työnjakoa, erikoistunutta henkilökuntaa ja selkeitä käskyvaltasuhteita. Taylorin esittämiin periaatteisiin sisältyy näkemyksiä tehokkaasta organisaatiosta ja työntekijöiden motivoinnista. Taylorin tavoitteena on organisaatiossa työskentelevien ihmisten tiukka kontrolli. Taylorin oppien mukaiseen työn organisointiin ja johtamiseen viitataan nykyisin käsitteellä taylorismi.

Johtamis- ja organisaatiotutkimuksen historiaan liitetään tavallisesti myös sosiologian klassikko Max Weber (1864–1920) ja hänen käsitteensä byrokratia. Weber ei viittaa byrokratialla kuitenkaan virkavaltaisuuteen kuten se nykyisin ymmärretään, vaan hänen mielestään byrokratia on tietynlainen organisaatiotyyppi, joka on syntynyt kapitalismin myötä. Byrokratia perustuu päämäärätietoiseen toimintaan sekä oman edun ja korkeamman hyödyn tavoitteluun. Tällainen organisaatiotyyppi edellyttää rationaalis-legaalista hallitsemistyyppiä; legitimiteetti nojaa järjellä perusteltuihin lakeihin.

Johtaminen tieteenä

Organisaatioiden ja johtamisen tutkimus on soveltavaa tiedettä, joka perustuu muun muassa taloustieteeseen, politologiaan, sosiologiaan, psykologiaan, sosiaalipsykologiaan, antropologiaan ja historiaan.

Tieteellisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, selittää ja ennustaa, miten ja miksi yritykset ja ihmiset tekevät erilaisia valintoja erilaisissa tilanteissa ja millaisiin tuloksiin ne johtavat. Tutkimus antaa yhteiskunnallisille päätöksentekijöille tietoa, työvälineitä ja viitekehyksiä yritysten ja niissä toimivien ihmisten käyttäytymisestä. Tutkijat antavat myös ohjeita ja suosituksia siitä, miten erilaisissa tilanteissa tulisi toimia haluttujen tehtävien suorittamiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Johtaminen tieteenä ja tutkimusalueena voidaan jakaa moneen eri tutkimusperinteeseen. Yksi tapa hahmottaa laajaa aluetta on tarkastella sitä organisaatioiden ja johtamisen tutkimukseksi (engl. organisation and management studies) nimitettynä kokonaisuutena, jonka alakokonaisuuksia ovat strateginen johtaminen (engl. strategic management), organisaatioteoria (engl. organisation theory, OT), henkilöstöjohtaminen (engl. human resource management, HRM), kriittinen johtamistutkimus (engl. critical management studies, CMS), johtamisen oppimisen (engl. management learning) sekä organisaatiokäyttäytymisen (engl. organisation behavior, OB).

Suomessa johtamista ovat opiskelleet muun muassa kauppatieteen maisterit, tuotantotalouden diplomi-insinöörit sekä johtamisen tai yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon suorittaneet.

Johtamisen opetus Suomessa

Johtamista voi Suomessa opiskella seuraavissa korkeakouluissa. Oppiaineen nimi on hieman poikkeava korkeakoulukohtaisesti (ilmoitettu sulkeissa).

• Helsingin kauppakorkeakoulu (Organisaatiot ja johtaminen)
• Helsingin yliopisto (Johtamisen sivuainekokonaisuus)
• Itä-Suomen yliopisto (Johtaminen)
• Jyväskylän yliopisto (Johtaminen)
• Kuopion yliopisto (Pk-yritysten johtaminen)
• Lapin yliopisto (Johtaminen)
• Lappeenrannan teknillinen yliopisto (Johtaminen ja organisaatiot)
• Maanpuolustuskorkeakoulu (Sotilasjohtaminen)
• Metropolia Ammattikorkeakoulu (European Management BBA, Johtamisen erikoistumisopinnot, Sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen YAMK, Industrial Management MEng.)
• Oulun yliopisto (Johtaminen ja organisaatio)
• Svenska handelshögskolan (Företagsledning och organisation)
• Tampereen yliopisto (Yrityksen johtaminen)
• Tampereen teknillinen yliopisto (Organisaatiot ja ihmisten johtaminen)
• Teknillinen korkeakoulu (Työpsykologia ja johtaminen)
• Turun kauppakorkeakoulu (Johtaminen ja organisointi)
• Vaasan yliopisto (Johtaminen ja organisaatiot)

Johtamista voi opiskella myös muun muassa yksityisissä koulutuskeskuksissa. Näistä suurin Suomessa on Management Institute of Finland MIF Oy.

Huippujohtajan ominaisuudet

Ruotsin suurimpien pörssiyhtiöiden toimitusjohtajiksi päätyivät tyypillisimmin henkilöt, jotka olivat armeijan alokastesteissä olleet älykkäitä, tunneälykkäitä, sosiaalisia, sinnikkäitä, aloitteellisia ja vastuuta ottavia. He olivat myös muutaman sentin keskimääräistä pidempiä ja heillä oli vakaa tunne-elämä.

Katso myös

• Liikkeenjohdon strategia