Yhtiövastike

Yhtiövastike on asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä olevien vastikeperusteiden mukaan määräytyvä maksu, jota osakkeenomistaja on velvollinen suorittamaan yhtiölle sen menojen kattamiseksi.

Vastikkeen maksuvelvollisuus

Asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 1 §:ssä säädetään, että "osakkeenomistaja on velvollinen maksamaan – – yhtiövastiketta yhtiöjärjestyksessä määrättyjen perusteiden mukaan". Vastike on osakkaan suoritettavaksi kuuluva osuus yhtiön menoista; se ei ole korvausta huoneiston käyttöoikeudesta eikä se ole rinnastettavissa vuokraan. Jauhiaisen et al. mielestä asunto-osakeyhtiölakia on tulkittava siten, että maksuvelvollisuuden kannalta ei ole merkitystä, käyttääkö osakas huoneistoa vai ei.

Vastikkeen käyttö

Yhtiövastikkeella voidaan kattaa kaikki taloyhtiön menot, jotka yhtiö on lain, yhtiöjärjestyksen tai sopimuksen taikka muun perusteen mukaan velvollinen suorittamaan. Tällaisia ovat menot, jotka aiheutuvat:

1. kiinteistön hankinnasta ja rakentamisesta
2. kiinteistön ja rakennusten käytöstä ja kunnossapidosta
   • muun muassa maa-alueen vuokra, lämmityskustannukset, vesi- ja jätevesimaksu, puhtaanapitokulut, yhtiön itsensä käyttämä sähkö (ulkovalaistus ym.), kiinteistönhuollon kustannukset, isännöintipalkkiot, vakuutusmaksut, katumaksut sekä vuosittaiset huoltokorjaukset
3. kiinteistön ja rakennusten perusparannuksesta, lisärakentamisesta ja lisäalueen hankkimisesta (uudistus)
   • esimerkiksi yhtiökokouksessa päätetyt perusparannukset kuten rakenteelliset muutostyöt tai uusien laitteiden tai talotekniikan hankinta
4. yhtiön toimintaan taikka kiinteistön tai rakennuksen käyttöön liittyvän hyödykkeen yhteishankinnasta
   • esimerkiksi huoneistojen lämmitys, käyttövesi, jätehuolto ja Internet-palvelut
5. muista yhtiölle kuuluvista velvoitteista
   • esimerkiksi kiinteistövero ja vastaavat viranomais- tai sopimusvelvoitteet

Vastikkeen peruste ja suuruus

Vastikkeen maksuperusteesta on määrättävä yhtiöjärjestyksessä. Perusteena voi olla esimerkiksi huoneiston pinta-ala, jyvitetty pinta-ala tai osakkeiden lukumäärä. Muita perusteita ovat veden, sähkön, lämmön tai muun hyödykkeen todellinen tai luotettavasti arvioitavissa oleva kulutus, mikäli yhtiössä on päätetty periä tällaisista hyödykkeistä nimenomaista vastiketta.

Vastikkeen suuruudesta päättää yhtiökokous, joka määrää, mikä on vastikkeen yksikköhinta suhteessa vastikeperusteeseen (esimerkiksi 3,50 euroa/neliömetri kuukaudessa).

Yhtiövastike koostuu hoitovastikkeesta ja mahdollisesta rahoitusvastikkeesta. Hoitovastike kattaa rakennuksen ylläpitokustannukset. Rahoitusvastiketta käytetään taloyhtiön ottamien lainojen korkokuluihin ja lyhennyksiin. Yleensä yhtiöjärjestys tai yhtiökokouksen päätös lainasta antaa osakkaalle mahdollisuuden lunastaa oma osuutensa lainasta pois kertamaksulla, yleensä kuitenkin ilman lisäkuluja vain hallituksen määrääminä aikoina, jotka ovat yleensä lainan eräpäiviä. Yhtiökokouksen erillisellä päätöksellä voidaan kerätä myös korjausvastiketta tulevien peruskorjausten rahoitusta varten.

Edellä mainittujen lisäksi yhtiö voi periä myös erillisiä käyttökorvauksia, kuten esimerkiksi vesimaksun, maksun autopaikoista, saunamaksun tai internet-maksun.

Tilastotietoja

Yhtiövastikkeen määrä Suomessa vuonna 2009 oli keskimäärin noin 3,51 € huoneistoneliötä kohden kuukaudessa. Kerrostaloasunto-osakeyhtiöiden hoitokulut olivat keskimäärin 4,04 €/neliö.

Yhtiöiden hoitokuluista suurin yksittäinen osa, noin neljännes, kuluu lämmitykseen. Korjausten osuus hoitokuluista on noin viidesosa ja vedenkäytön noin 10 prosenttia.

Varautuminen remontteihin ja peruskorjauksiin

Uusi, 1. heinäkuuta 2010 voimaan tullut asunto-osakeyhtiölaki velvoittaa yhtiön hallitusta esittämään yhtiökokoukselle kirjallisen selvityksen yhtiön rakennusten ja kiinteistön kunnossapitotarpeesta kokousta seuraavan viiden vuoden aikana. Yhtiölle voidaan tämän vuoksi laatia pitemmän aikavälin korjausohjelma, jonka tekee yleensä taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä yhdessä tai riippumaton rakennusten hoidon asiantuntija. Yleensä tämä tapahtuu käytännössä kuntoarvion ja siihen liitetyn teknisen PTS:n eli pitkän aikavälin kunnossapitosuunnitelman avulla. Suunnitelmassa kullekin rakennusosalle määritellään todennäköinen käyttöikä, korjaustarve, korjausmenetelmä ja korjauksen ennakoitu kustannus. Kuntoarvio ja kunnossapitosuunnitelma antavat taloyhtiön osakkaille kokonaiskuvan kiinteistön ja rakennusten kunnosta, tulevista korjaustarpeista, niiden suositellusta aikataulusta ja arvioiduista kustannuksista.

Näin korjauksiin voidaan varautua jo ennakkoon talousarviota laadittaessa ja esimerkiksi rahastoimalla ylimääräisiä varoja. Remonttien lykkääminen aiheuttaa yleensä lisäkuluja raskaamman korjaustavan muodossa. Suunnitelmallisella kunnossapidolla myös esimerkiksi töiden tarjouspyynnöt voidaan ajoittaa markkinatilanteen mukaan sopivasti, jolloin urakoiden kustannukset pysyvät kohtuullisina. Alustava suunnitelma pitää käsitellä vuosittain varsinaisessa yhtiökokouksessa. Kun osakkeenomistaja haluaa myydä huoneistonsa, niin kiinteistönvälittäjät tarkastavat että isännöitsijäntodistuksessa on maininta jo suoritetuista kiinteistöön kohdistuvista korjauksista samoin kuin huoneistossa tehdyistä ilmoitusvelvollisista remonteista.

Lähteet

• Jauhiainen, Jyrki – Järvinen, Timo A. – Nevala, Tapio: Asunto-osakeyhtiölaki. Helsinki: Talentum, 2010. ISBN 978-952-14-1197-7.
• Uusi asunto-osakeyhtiölaki (22.12.2009/1599)
• Kuntoarvio ja PTS

Aiheesta muualla

• FINLEX ® - Valtion säädöstietopankki: Ajantasainen lainsäädäntö: Asunto-osakeyhtiölaki 22.12.2009/1599 Edita Publishing Oy. Viitattu 3.10.2010.
• Asuminen 2010. Kuluttajavirasto. Viitattu 16.8.2010.