Valmistevero

Valmistevero on jonkin tuotteen valmistajalta, tuottajalta tai maahantuojalta valtiolle kerättävä vero. Veron maksaja sisällyttää valmisteveron tuotteensa hintaan, jolloin se siirtyy kuluttajan rasitukseksi. Valmisteverojen edeltäjiä olivat aksiisit. Euroopan unionissa jotkin valmisteverot on yhdenmukaistettu direktiivien avulla. Tällaisia valmisteveroja kannetaan alkoholista ja alkoholijuomista, nestemäisistä polttoaineista, sähköstä ja joistakin polttoaineista sekä tupakkatuotteista. Suomessa kannetaan näiden lisäksi valmisteveroa juomapakkauksista ja virvoitusjuomista. Valmisteveron luonteisia ovat kaatopaikoille toimitetuista jätteistä kannettava jätevero ja voiteluöljyistä kannettava öljyjätemaksu. Suomessa valmisteverojen määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehtii Verohallinto.

Suomen ensimmäinen valmistevero-niminen vero oli vuonna 1919 säädetty tupakkavalmistevero, jota maksettiin savukkeista, sikareista, polttotupakasta, nuuskasta ja savukepaperista. Verollisia olivat tehdasmaisesti valmistetut tai muutoin ansiotarkoituksessa tehdyt tupakkavalmisteet. Vero maksettiin kiinnittämällä veromerkkejä vähittäismyyntipakkauksiin.

Valvonta Suomessa

Valmisteveroja on Suomessa valvonut tullilaitos. Vuosina 1937–1949 valvonnasta huolehti leima- ja valmisteverokonttori, joka muodostettiin yhdistämällä Suomen leimakonttori ja tullilaitoksen yhteydessä toiminut aksiisikonttori. Leima- ja valmisteverokonttorin antamaan päätökseen voitiin hakea muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta 60 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saannista.

Vuonna 1949 leima- ja valmisteverokonttorin leimatoimiston tehtävät siirrettiin Suomen Pankille ja muu osa konttorista muutettiin valtiovarainministeriön alaiseksi valmisteverokonttoriksi. Päätöksistä valittaminen tapahtui samoin kuin ennenkin. Valmisteverokonttori lakkautettiin vuoden 1970 alussa ja sen tehtävät siirrettiin tullihallitukselle.

Suomen valmisteverot

Kustakin valmisteverosta on säädetty oma lakinsa, jossa määritellään verovelvollisuus ja veron määräytymisen perusteet.

• Alkoholi- ja alkoholijuomavero käytössä vuodesta 1995
• Alkoholijuomavero 1969–1994
• Autokumirenkaiden valmistevero 1939–1964
• Erinäisistä väkijuomista suoritettava valmistevero 1935–1937
• Eräiden elintarviketuotteiden valmistevero 1967–1994
• Eräiden energialähteiden valmistevero 1995–1996
• Eräiden leipomotuotteiden valmistevero 1964–1966
• Eräiden margariinien valmistevero 1971–1977
• Eräiden ravintorasvojen valmistevero 1978–1979
• Fosforilannoitevero 1990–1991
• Juomapakkausten valmistevero 2005–
• Jätevero 1996–
• Kahvivero 1939–1942 ja 1948–1954
• Keskioluen ja vahvan oluen valmistevero 1969–1979
• Lannoitevero 1976–1994
• Makeisvalmistevero 1926–1999
• Mallasjuomavero 1916–1918 ja 1931–1968
• Margariinivalmisteista ja rehuaineista suoritettava vero 1934–1942
• Marjaviinivero 1938–1968
• Nestemäisten polttoaineiden valmistevero 1957–1974 ja 1995–
• Olutvero 1980–1993
• Paloviinasta suoritettava valmistevero 1933–1934
• Polttoainevero 1974–
• Ravintorasvavero 1980–1994
• Rehujen rasva- ja valkuaisvero 1991–1994
• Rehuseosvero 1983–1988
• Sokerivero 1939–1949 ja 1975–1994
• Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmistevero 1997–
• Sähkövero 1976–1994
• Tulitikkuvero 1922–1937 ja 1940–1964
• Tupakkavero 1919–
• Valkuaisrehuvero 1981
• Valkuaisvero 1986–1990
• Virvoitusjuomavero 1940–
• Väkiviinasta ja marjaviineistä suoritettava valmistevero 1932–1934
• Väkiviinavero 1938–1968
• Öljyjätemaksu 1987–
• Öljyväkirehuvero 1978–1987

Katso myös

• Terveysperusteinen vero

Aiheesta muualla

• Valmisteverotuslaki