UKK-sopimus

UKK-sopimus oli Suomessa 8. joulukuuta 1970 allekirjoitettu järjestyksessään kolmas tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Sillä sovittiin keväällä pidettyjen eduskuntavaalien jälkeen edellisestä tulopoliittisesta sopimuksesta (Liinamaa II) avoimeksi jääneet kohdat, kuten SAK oli syksyllä vaatinut.

Sopimusneuvotteluissa SAK tavoitteli palkansaajien kansantulo-osuuden kasvattamista. Neuvottelut eivät edenneet, jolloin presidentti Urho Kekkonen teki välitysesityksen. Esitys hyväksyttiin, mutta yhdeksän SAK:n jäsenliittoa, mm. Metalli ja Rakennusala, jättäytyivät sopimuksen ulkopuolelle. Seurauksena oli lakkoliikehdintää ja alakohtaisia sopimuksia, joissa työntekijät saivat UKK-sopimusta paremmat ehdot.

Ehdotuksellaan presidentti Kekkonen oli tietoisesti asettunut kommunisteja ja Neuvostoliiton suurlähettilästä Aleksei Beljakovia vastaan. SKP:n taholta UKK-sopimus ja presidentti saivatkin osakseen jyrkkää kritiikkiä. Tohtori Jukka Tarkka pitää UKK-sopimuksen vastaista lakkoilua osana "uusia vaaran vuosia", jolloin suurlähettiläs Aleksei Beljakov pyrki väittämän mukaan ohjaamaan Suomen väkivallattomasti sosialismiin. Urho Kekkonen loukkaantui syytöksistä, joiden mukaan sopimuksella torjuttiin pienituloisten palkansaajien oikeutetut vaatimukset. Kekkonen piti sopimuksen inflaatiota hillitseviä vaikutuksia nimenomaan köyhien asemaa parantavana saavutuksena.

UKK-sopimuksen mukainen minimipalkka oli kolme markkaa tunnilta ja 516 markkaa kuukaudelta. Ratkaisuun sisältyi myös määräys työntekijöiden vuosiloman pidentämisestä neljään viikkoon, mikä toteutui vuonna 1973.

Aiheesta muualla

• SAK:n TuPo-historiasivut
• Taisteltiin vallasta ja suunnasta Ahjo-lehden sivusto. ^{[vanhentunut linkki]}