Tuomiokunta

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tuomiokunta oli vuoteen 1993[1] asti toimineiden kihlakunnanoikeuksien hallinnollinen yksikkö. Tuomiokunta oli virasto, jossa kihlakunnanoikeuksien henkilökunta työskenteli. Yksi tuomiokunta vastasi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta useiden kihlakunnanoikeuksien toiminnasta. Kihlakunnanoikeus saattoikin olla vain istuntopaikka, jonne tuomari notaareineen matkusti tuomiokunnasta käräjiä pitämään.

Tuomiokunnan toimintaa johti kihlakunnantuomari. 1970-luvulla perustettiin myös käräjätuomareiden virkoja. Vastavalmistuneet lakimiehet suorittivat tuomiokunnassa auskultoinnin, eli tuomioistuinharjoittelun. Siihen kuului pöytäkirjan pitoa kihlakunnanoikeuden istunnoissa, kiinteistöasioiden sekä rangaistusmääräysten ja maksamismääräysten hoitamista. Lopuksi auskultantti toimi kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana.

Auskultoinnin suorittanut saa hovioikeudelta varatuomarin arvonimen.

Tuomiokunnat rahoittivat itse omat kulunsa 1970-luvulle asti. Kihlakunnantuomari oli oikeutettu sportteleihin, joilla hän ylläpiti tuomiokunnan ja maksoi myös henkilökunnan palkat ja toimitilavuokrat.

Vuoden 1993 alioikeusuudistuksen myötä tuomiokunnat ja kihlakunnanoikeudet lakkasivat kun tilalle perustettiin yhtenäiset käräjäoikeudet.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tuomiokunnat keskiajalta uuden ajan alkuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tuomiokuntien lukumäärä vakiintui 1400-luvun alussa ja oli edelleen 1500-luvun alkupuolella 14. Ahvenanmaa muodosti yhden ainoan tuomiokunnan. Siellä toimi maakäräjät, joita johti maatuomari (ruots. landsdomare). Asiakirjoissa maatuomari mainitaan ensi kerran 1410 ja sitten 1451, mutta 1492 on Ahvenanmaallakin viranhaltijan nimityksenä kihlakunnantuomari (ruots. häradshövding). Varsinais-Suomi oli jaettu neljään tuomiokuntaan (Halikon kihlakunnan, Piikkiön kihlakunnan, Maskun kihlakunnan ja Vehmaan kihlakunnan tuomiokunta). Satakunnassa oli Ala-Satakunnan kihlakunnan ja Ylä-Satakunnan kihlakunnan tuomiokunnat. Häme oli jaettu kolmeen tuomiokuntaan (Sääksmäen kihlakunnan, Hattulan kihlakunnan ja Hollolan kihlakunnan tuomiokunta). Uudellamaalla oli kolme tuomiokuntaa (Raaseporin kihlakunnan läntinen ja itäinen tuomiokunta sekä Itä-Uudenmaan tuomiokunta). Koko Pohjanmaa muodosti yhden ainoan tuomiokunnan.[2]

Uuden ajan alusta vuoden 1680 virkareduktioon säilyi pääpiirteissään keskiaikainen tuomiokuntajako. Pienoinen muutos oli, että Uudellamaalla oli nyt Raaseporin läänin ja Porvoon läänin tuomiokunnat. Raaseporin tuomiokunta oli 1558–1563 jaettuna Raaseporin itäiseen tuomiokuntaan ja Raaseporin läntiseen tuomiokuntaan. Itä-Suomesta tunnetaan kihlakunnantuomareita 1530-luvulta lähtien. Sitä ennen Viipurin linnanpäällikkö oli huolehtinut alimman asteen oikeudenhoidosta. Itä-Suomi jakautui Savon, Lappeen ja Äyräpään tuomiokuntaan. Lappeen tuomiokunta koostui Lappeen kihlakunnasta, Kymenkartanon läänin itäisestä osasta ja Rannan kihlakunnan läntisestä osasta. Kymenkartanon läänin läntinen osa kuului Porvoon tuomiokuntaan. Äyräpään tuomiokuntaan kuuluivat Äyräpään kihlakunta, Jääsken kihlakunta ja Rannan kihlakunnan itäinen osa.[3]

Sen jälkeen kun Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsin valtakuntaan, nimitettiin sinne ensimmäinen tuomari 1611. Tuomiokunta kuului Turun hovioikeuspiiriin vuodesta 1623 Uudenkaupungin rauhaan 1721 saakka. Suomeen jääneistä osista Käkisalmen lääniä muodostettiin Karjalan tuomiokunta; muu osa siirtyi Venäjän alaisuuteen. Inkerinmaa kuului 1617–1629 Svean hovioikeuden, 1629–1684 Tarton hovioikeuden ja vuodesta 1684 Turun hovioikeuden alaisuuteen.[3] Vuoden 1721 rauhansopimuksessa alue luovutettiin Venäjälle. Alueella oli Jaaman ja Ivangorodin läänien tuomiokunta, Kaprion läänin tuomiokunta ja Pähkinälinnan läänin tuomiokunta.[4]

Luettelo Suomen tuomiokunnista 1623-1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinais-Suomi ja Satakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusimaa ja Häme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomiokunnat 1900-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 1910 Suomessa oli 62 tuomiokuntaa, joissa jokaisessa oli 2–5 käräjäkuntaa kukin omalla lautakunnallaan mutta yhteisellä puheenjohtajalla.[5]
  • Juuri ennen vuonna 1993 toimeenpantua alioikeusuudistusta Suomessa oli 71 tuomiokuntaa ja 25 raastuvanoikeutta. Uudistuksessa raastuvanoikeudet ja tuomiokunnat lakkautettiin, ja niiden tilalle perustettiin 70 käräjäoikeutta,[9] joiden toimivallan alueen nimeksi tuli käräjäoikeuden tuomiopiiri.

Vaalipiiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen säätyvaltiopäivien talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehet säätyvaltiopäiviä varten valittiin tuomiokuntien muodostamista vaalipiireistä välillisin vaalein valitsijakokouksissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tuomiokunnista säädettiin oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 1 pykälässä. Sitä muutettiin lailla oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta (1052/1991) niin, että tuomiokuntaan viittaukset poistuivat. Muutoksen voimaantulosta säädettiin lailla alioikeusuudistukseen liittyvien lakien voimaanpanosta (1417/1992), joka määräsi uudistuksen voimaantulopäiväksi 1. joulukuuta 1993.
  2. ↑ Jerker A. Eriksson: Suomen tuomiokunnat ja kihlakunnantuomarit keskiajalla. Teoksessa Håkon Holmberg et al.: Suomen tuomiokunnat ja kihlakunnantuomarit, Suomen kihlakunnantuomarien yhdistys 1959, sivu 1.
  3. ↑ 3,0 3,1 Yrjö Blomstedt: Suomen tuomiokunnat ja kihlakunnantuomarit uuden ajan alusta v:n 1680 virkareduktioon (1523–1680). Teoksessa Håkon Holmberg et al.: Suomen tuomiokunnat ja kihlakunnantuomarit, Suomen kihlakunnantuomarien yhdistys, 1959, sivut 8–9.
  4. ↑ Håkon Holmberg et al.: Suomen tuomiokunnat ja kihlakunnantuomarit, Suomen kihlakunnantuomarien yhdistys 1959, sivut 49–50.
  5. ↑ F. O. Lilius: Oikeuslaitos ja oikeudenkäyntimenettely. Teoksessa Yhteiskunnallinen käsikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura, 1910.
  6. ↑ Hakkila, Esko (toim.): ”Kihlakunnanoikeus”, Lakiasiain käsikirja, s. 337. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
  7. ↑ Hakkila, Esko (toim.): ”Tuomiokunta”, Lakiasiain käsikirja, s. 1141. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
  8. ↑ Facta – 10-osainen tietosanakirja, s. palsta 194. Viides painos. Osa 9 (Suo–Tyy), hakusana 'Suomi'. Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-01480-X (koko teos).
  9. ↑ Oikeusistuimet / Tuomioistuinlaitos itsenäisyyden aikana Arkistojen portti. 20. tammikuuta 2012. Viitattu 7.5.2014.
Noudettu kohteesta ”https://antsawiki.shoutwiki.com/w/index.php?title=Tuomiokunta&oldid=8273”