Todistustaakka oikeustieteessä
Todistustaakka (lat. onus probandi) tarkoittaa perusteluvelvollisuutta: väitteen esittäjä on velvollinen esittämään perustelut väitteensä tueksi.[1]
Todistustaakka suomalaisessa oikeuskäytännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskeisin suomalainen todistustaakkasäännös on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §. Riita-asiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, jotka tukevat kannetta. Jos vastaaja edukseen tuo esiin jonkin seikan, on hänenkin vahvistettava se todisteilla. Rikosasiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa nojautuu.[2]
Poikkeuksellisesti joissain tilanteissa on käännetty todistustaakka. Esimerkiksi kunnianloukkausjutuissa syytetty voi tietyissä tilanteissa vapautua syytteestä vain jos kykenee todistamaan esittämänsä loukkaavan väitteen todeksi. Myös syrjintälainsäädännössä on säädetty käännetystä todistustaakasta.[3]
Hallintolainkäytössä ei osapuolella ole varsinaista todistustaakkaa, sillä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 37 §:n mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Selin, Risto: Todistustaakka. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Oikeudenkäymiskaari 17 luku 1 §.
- ↑ Yhdenvertaisuuslaki 17 §.
- ↑ Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 §.