Taivassalo

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kunnasta. Jos etsit tietoa Päijänteen saaresta, katso Taivassalo (Päijänne).
Taivassalo
Tövsala
Taivassalo vaakuna.svg Taivassalo.sijainti.suomi.2008.png

vaakuna

sijainti

Taivassalon kirkko
Taivassalon kirkko
Sijainti 60°33′45″N, 21°36′35″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Vakka-Suomen seutukunta
Kuntanumero 833
Hallinnollinen keskus Taivassalon kirkonkylä
Pinta-ala ilman merialueita 142,00 km²
280:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 217,71 km²
277:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 140,33 km²
– sisävesi 1,67 km²
– meri 75,71 km²
Väkiluku 1 687
273:nneksi suurin 30.6.2022 [2]
väestötiheys 12,02 as./km² (30.6.2022)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 13,4 %
– 15–64-v. 52,6 %
– yli 64-v. 34,0 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 94,3 %
ruotsinkielisiä 0,7 %
– muut 5,0 %
Kunnallisvero 19,50 %
278:nneksi suurin 2022 [5]
Työttömyysaste 7,6 % (2013) [6]
Kunnanjohtaja Vesa Rantala
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP

9
6
2
www.taivassalo.fi

Taivassalo (ruots. Tövsala) on Suomen kunta, joka kuuluu Varsinais-Suomen maakuntaan. Kunnassa asuu 1 687 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 217,71 km2, josta 75,71 km² on merialueita ja 1,67 km² sisävesiä.[1] Väestötiheys on 12,02 asukasta/km2.

Kalastajia Taivassalossa on eniten koko Saaristomeren alueella.[8]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalon kunta sijaitsee Varsinais-Suomessa, Turun saaristossa. Sen naapurikunnat ovat Kustavi, Masku, Mynämäki, Naantali, Uusikaupunki ja Vehmaa. Matkaa Turkuun on noin 50 km.[9]

Taivassalossa on kolme järveä: Kuutniemenaukko, Mustajärvi, ja nimetön 2,75 hehtaarin järvi.[10]

Taivassalossa on kaksi Natura-kohdetta, tammimetsää ja kallioketoja sisältävä Orikvuori ja matalien merenlahtien muodostama Kolkanaukko.[11]

Aiemmin Taivassalo on ollut saari[12], mutta on maankohoamisen takia kasvanut kiinni mantereeseen.

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahainen, Hakkenpää, Halesmäki, Helsinki, Hilloinen, Huitila, Hurunkorpi, Huukainen, Hylkilä, Hyövelä, Ihattula, Inkeranta, Isokorpi, Isosärkilä, Järppilä, Järvenperä, Kahiluoto, Kaitainen, Karhula, Kaustio, Keräsaari, Ketarsalmi, Kirkonkylä, Koivisto, Kouvoinen, Kummila, Kurjala, Kyrö, Lahdenperä, Leikluoto, Lemmetyinen, Lempoinen, Liittinen, Marjunen, Mierla, Mussalo, Onnikmaa, Palo, Pappila, Paltvuori, Punttinen, Rouhu, Sannainen, Santala, Sarsala, Taipale, Tammisto, Toroinen, Touppa, Tuomarainen, Tuomoinen, Uskoinen, Uurna, Vainionperä, Vehas, Viianen, Vuorenpää, Vuorte, Vähäsärkilä.

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Taivassalossa oli 1 654 asukasta, joista 640 asui taajamissa, 999 haja-asutusalueilla ja 15 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Taivassalon taajama-aste on 39,0 %.[13] Taivassalon taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Taivassalon kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 640 asukasta.[14]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalo mainitaan jo 1300-luvun dokumenteissa. Pyhän Ristin kirkko valmistui vuonna 1350. Taivassalolainen Maunu Särkilahti valittiin Turun piispaksi vuonna 1489.[15]

Taivassalossa on useita keskiaikaisia kartanoita: Viiainen, Järppilä, Iso-Särkilä, Kahitluoto, Paltvuori, Ketarsalmi, Kunnarainen, Siusluoto, Laupunen ja Rahin Isokartano. Vuodesta 1638 kuninkaallinen postitie kulki reittiä Tukholma - Taivassalo - Turku. Tukholmaan vietiin silakkaa ja muita elintarvikkeita, ja sieltä tuotiin suolaa, tupakkaa ja rautaa.[15]

Suomen sodan ensimmäisiin taisteluihin Suomessa kuului 16. toukokuuta 1808 Taivassalon Helsinginrannassa käyty taistelu.[15]

Kustavi, Velkua ja Iniö itsenäistyivät Taivassalon pitäjästä 1900-luvun alussa.[15]

Taivassalosta lähti vuosisadan vaihteessa yhteensä 900 ihmistä siirtolaisiksi Amerikkaan.[15]

Taivassalon hautausmaalle on haudattu 71 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta.[16]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalon kunnanjohtaja on vuodesta 2001 Vesa Rantala. Valintansa aikoihin hän oli Suomen nuorin kunnanjohtaja, 26-vuotias.[17] Kunnanvaltuustossa on 17 paikkaa, joista yhdeksän on keskustan ja kuusi kokoomuksen hallussa kaudella 2017–2021.[7]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalon kunnan alueella on useita graniittikivilouhoksia.

Taivassalosta louhitaan vientiin voimakkaan punaista tasarakeista graniittia.[18]

Vuonna 2015 kunnassa oli 493 työpaikkaa. Niistä 17,4% oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 52% palveluissa ja 28% jalostuksessa. Alkutuotannon osuus oli lähes kuusi kertaa suurempi kuin koko maassa (3%), vastaavasti palvelun osuus oli pienempi kuin koko maassa (75%).[19]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Heikolan kuljetus ja Rannikon Merityö.[20]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Taivassalon väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 012
1985
  
2 034
1990
  
1 976
1995
  
1 896
2000
  
1 821
2005
  
1 742
2010
  
1 700
2015
  
1 633
Lähde: Tilastokeskus.[21]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Taivassalossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[22]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Taivassalon alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[23]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalon yhtenäiskoulussa opetetaan luokkia 1-9. Sen rakennus valmistui vuonna 2014. Sen yhteydessä on myös kirjasto ja liikuntahalli.[24]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalon pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla silakkasoppa.[25]

Kuuluisia taivassalolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. 2,0 2,1 Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M06* 30.6.2022. Tilastokeskus. Viitattu 31.8.2022.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  6. Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
  7. 7,0 7,1 Kuntavaalit 2017, Taivassalo Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. http://www.taivassalo.fi/?navi=0,29 (luettu 18. syyskuuta 2006) [vanhentunut linkki]
  9. Sijainti ja kartat taivassalo. Viitattu 25.1.2018.
  10. Taivassalo Järviwiki. Viitattu 3.3.2018.
  11. Natura 2000 -alueet - Varsinais-Suomi ja Satakunta (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 21.1.2018.
  12. Turun maakuntamuseo: Maisemahistoriakartat Lounaispaikan karttapalvelu. Lounaistieto. Viitattu 8.2.2019.
  13. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2018.
  14. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2018.
  15. 15,0 15,1 15,2 15,3 15,4 Historia (myös alasivut) Taivassalo. Viitattu 25.1.2018.
  16. Taivassalo, Taivassalon hautausmaa Sotasampo. Viitattu 21.2.2018.
  17. Saa pojitella turun sanomat. 2008. Viitattu 25.1.2018.
  18. Taivassalon graniitti Taivassalo. Viitattu 25.1.2018.
  19. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 22.1.2018.
  20. Alueen Taivassalo yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 22.1.2018. (tietoja myös yritysten kotisivuilta)
  21. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 19.1.2018.
  22. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  23. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
  24. Koulut Taivassalo. Viitattu 21.2.2018.
  25. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 30–31. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Antsawikiä laajentamalla artikkelia.