Suomen työ- ja elinkeinoministeriö
| Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet (TEM) |
|
|---|---|
 |
|
| Ministeri(t) | |
| – Työministeri | Tuula Haatainen[1] |
| – Elinkeinoministeri | Mika Lintilä[1] |
| Kansliapäällikkö | Raimo Luoma[1] |
| Budjetti | 3,5 mrd. € (2022) |
| Työntekijöitä | noin 400[2] |
| Osoite |
Työ- ja elinkeinoministeriö PL 23 00023 VALTIONEUVOSTO |
| www.tem.fi | |
Työ- ja elinkeinoministeriö (ruots. Arbets- och näringsministeriet) (TEM)[3] on valtioneuvostoon kuuluva ministeriö, jonka vastuualueeseen kuuluvat yrityksiä, yritysrahoitusta, työelämää, energiaa, kilpailua ja kuluttajia, aluekehitystä sekä työvoiman maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevat asiat.[4][2]
Ministeriön hallinnonalan määrärahat olivat vuonna 2020 noin 2866 milj. euroa. Ministeriön toimintamenomäärärahat ovat 35,4 milj. euroa. Hallinnonalan myöntämisvaltuudet ovat yhteensä 1696 milj. euroa.[5]
Työ- ja elinkeinoministeriö toimii kahdessa toimipisteessä Helsingissä. Aleksanterinkatu 4 on ministeriön yhteinen toimitalo. Bulevardi 6 A:ssa sijaitsee valtakunnansovittelijan toimisto. [6]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työ- ja elinkeinoministeriö aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2008. Siihen sisällytettiin samalla omina yksiköinään lakkautettujen kauppa- ja teollisuusministeriön ja työministeriön tehtävät, lukuun ottamatta lähinnä maahanmuutto- ja kotoutusasioita, sekä sisäasiainministeriön alueiden ja hallinnon kehittämisosasto lukuun ottamatta alue- ja paikallishallintoyksikköä.[7]
Kauppa- ja teollisuusministeriö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työ- ja elinkeinoministeriön historia ulottuu vuoteen 1888, jolloin 9.8. annetulla armollisella asetuksella perustettiin kauppa- ja teollisuustoimituskunta. 27.11.1918 annetulla asetuksella toimituskunnista tuli ministeriöitä, jolloin syntyi kauppa- ja teollisuusministeriö.[7]
Ministeriön tehtävänä oli vastata Suomen suuriruhtinaskunnan kaupasta, merenkulusta, luotsi- ja majakkalaitoksista sekä satamien perustamisista ja kulkuväylien perkauksista, ruukkien ja sahalaitoksien, myllyjen, tehtaiden ja voimalaitoksien toiminnasta. Kauppa- ja teollisuustoimituskunta vastasi myös paloviinan valmistamiseen, elinkeinojen verottamiseen, patentti- ja rekisterihallituksen toimintaan sekä vakuutusyhtiöihin liittyvistä asioista.[7]
Kauppa- ja teollisuusministeriön toimialaan kuuluivat myös ammattikasvatus ja ammattikoulujen toiminnan valvonta ja ohjaus. KTM:n ammattikasvatusosaston tehtävät siirrettiin vuoden 1966 alussa perustetulle Ammattikasvatushallitukselle, joka siirtyi opetusministeriön alaisuuteen vuonna 1969.
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö / Työ(voima)ministeriö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö
Vuonna 1903 alkoi julkinen työnvälitys, jonka toiminta keskittyi alkuvaiheessa suurimpiin kaupunkeihin. Valtion ohjaus työttömyyden hoidossa vakiintui 1930-luvulla. Keskushallinnossa työvoima-asiat hoidettiin aluksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä. Työvoimaosastosta muodostettiin vuonna 1970 työvoimaministeriö. Vuonna 1989 ministeriö sai hoidettavakseen myös työlainsäädäntö- ja työsuojeluasiat sosiaali- ja terveysministeriöstä, ja samalla ministeriön nimi muuttui työministeriöksi. Vuonna 1997 työministeriön tehtäviin liitettiin pakolaisia ja turvapaikanhakijoita sekä maahanmuuttoa koskevat asiat, ja työsuojelua käsittelevät asiat siirrettiin vastaavasti takaisin sosiaali- ja terveysministeriöön.[7][8]
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa päätettiin perustaa uusi ministeriö, johon yhdistettiin kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävät, työministeriön tehtävät lukuun ottamatta lähinnä maahanmuutto- ja kotoutusasioita sekä sisäasiainministeriön alueiden ja hallinnon kehittämisosasto lukuun ottamatta alue- ja paikallishallintoyksikköä. Työ- ja elinkeinoministeriö aloitti toimintansa vuoden 2008 alussa.[7]
Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita sekä maahanmuuttoa koskevat asiat siirrettiin sisäasiainministeriöön ja alue- ja paikallishallintoyksikkö valtiovarainministeriöön. Maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvät tehtävät siirrettiin työ- ja elinkeinoministeriöön vuoden 2012 alussa.[7]
Uuden työ- ja elinkeinoministeriön ensimmäisenä kansliapäällikkönä toimi Erkki Virtanen. Hän jäi eläkkeelle lokakuussa 2015, jolloin virkakautensa aloitti Jari Gustafsson. Kesäkuussa 2020 uutena kansliapäällikkönä aloitti Raimo Luoma, joka on aikaisemmin toiminut Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajana sekä pääministeri Antti Rinteen valtiosihteerinä.
Nykyisessä ja sitä edeltäneissä ministeriöissä toimineet ministerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ministeriön toiminta on jakaantunut seuraaviin osastoihin:[9]
- alueet ja kasvupalvelut
- energia
- innovaatiot ja yritysrahoitus
- työllisyys ja toimivat markkinat
- maahanmuutto ja kotouttaminen
Virastot ja laitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ministeriön hallinnonalaan kuuluvat seuraavat virastot ja yhtiöt. Ministeriön alaisuudessa toimii lisäksi useita valtionapuyhteisöitä ja rahastoja.[9]
- Työ- ja elinkeinotoimistot
- Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
- ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA)
- Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
- Geologian tutkimuskeskus GTK
- Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)
- Patentti- ja rekisterihallitus PRH
- Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV
- Energiavirasto
- Huoltovarmuuskeskus
- Huoltovarmuusneuvosto
- Huoltovarmuusrahasto
- Ilmastorahasto Oy
- Ydinjätehuoltorahasto
- Baltic Connector Oy
- Suomen Malmijalostus Oy
- Tesi
- Finnvera Oyj
- Business Finland
- Valtakunnansovittelijan toimisto
- Valtiontakuurahasto
- Yhteistoiminta-asiamiehen toimisto
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Valtakunnansovittelijan ja yhteistoiminta-asiamiehen toimistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ministeriön yhteydessä toimivat lisäksi valtakunnansovittelijan ja yhteistoiminta-asiamiehen toimistot.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Työ- ja elinkeinoministeriön organisaatio 8.10.2015 (päivitetty). Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 3.11.2015.
- ↑ 2,0 2,1 Työ- ja elinkeinoministeriö tem.fi. Viitattu 12.6.2015.
- ↑ Lyhenteet Kotus.fi. 18.11.2010. Viitattu 18.3.2015. [vanhentunut linkki]
- ↑ Työ- ja elinkeinoministeriö - Työ- ja elinkeinoministeriön verkkopalvelu Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 23.4.2022.
- ↑ Valtion talousarvioesitykset budjetti.vm.fi. Viitattu 30.5.2018.
- ↑ Toimipisteiden yhteystiedot tem.fi. Viitattu 25.6.2015.
- ↑ 7,0 7,1 7,2 7,3 7,4 7,5 Ministeriön historia tem.fi. Viitattu 28.11.2020.
- ↑ FINLEX ® - Hallituksen esitykset: HE 54/2007 www.finlex.fi. Viitattu 23.4.2022.
- ↑ 9,0 9,1 9,2 Työ- ja elinkeinoministeriön organisaatio tem.fi.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| |||||