Suomen pääministeri
| Suomen pääministeri Finlands statsminister |
|
|---|---|
 Tunnus |
|
_(cropped).jpg) Petteri Orpo |
|
|
Nykyinen
|
|
|
20. kesäkuuta 2023 lähtien
|
|
| Virka-asunto | Kesäranta |
| Nimittäjä | Suomen tasavallan presidentti |
| Perustettu | 27. marraskuuta 1917 |
| Ensimmäinen | Pehr Evind Svinhufvud |
| Kotisivut | Suomen pääministerin kotisivut |
| Suomi |
 Osa politiikan artikkelisarjaa: |
|
|
|
|
|
|
Suomen pääministeri (ruots. Finlands statsminister) on valtioneuvoston eli hallituksen johtaja. Tässä asemassa hän johtaa Suomen sisä- ja EU-politiikkaa.
Pääministerin valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perustuslakiuudistuksessa vuonna 2000 eduskuntavaalien tulos ja eduskunnan asema korostui pääministerin valinnassa. Vaalien jälkeen kansanedustajat valitsevat ensin suljetussa lippuäänestyksessä puhemiehen.
Eduskuntaryhmien välisten hallitustunnustelujen jälkeen, kuultuaan eduskunnan puhemiestä, presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Jos ehdokas saa enemmän kuin puolet avoimessa äänestyksessä annetuista äänistä, hänestä tulee pääministeri. Jos hän ei saa enemmistöä, asetetaan samalla tavoin uusi ehdokas. Jos tämäkään ei saa tarvittavaa enemmistöä, eduskunta valitsee pääministerin avoimessa äänestyksessä, jolloin valituksi tulee eniten ääniä saanut. Pääministeriksi valittu esittää presidentille muut ministerit, jonka jälkeen presidentti lopullisesti nimittää pääministerin ja valtioneuvoston muut ministerit. Hallitusohjelma annetaan tämän jälkeen viivytyksettä valtioneuvoston tiedonantona eduskunnalle.
Pääministerin tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääministeri johtaa valtioneuvoston toimintaa ja huolehtii valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelun ja käsittelyn yhteensovittamisesta. Pääministeri johtaa asioiden käsittelyä valtioneuvoston yleisistunnossa.[1]
Pääministeri valvoo hallitusohjelman toimeenpanoa ja toimii ministerivaliokuntien puheenjohtajana sekä huolehtii Euroopan unionissa päätettävien asioiden valmistelun ja käsittelyn yhteensovittamisesta valtioneuvostossa.[2] Pääministeri siis johtaa Suomen EU-politiikkaa.
Pääministeri on hallituksen politiikan johtaja, joka pyrkii sovittamaan eri hallituspuolueiden näkemyksiä hallituksen linjaksi. Pääministeri on vastuussa toimistaan eduskunnalle kuten muutkin ministerit. Pääministeri toimii myös tasavallan presidentin sijaisena tämän ollessa estyneenä.
Jos pääministeri on estynyt, hänen tehtäviään hoitaa pääministerin sijaiseksi määrätty ministeri ja tämänkin ollessa estynyt virkavuosiltaan vanhin ministeri.[1]
Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia on 1980-luvulta lähtien pyritty kaventamaan, mikä on korostanut pääministerin asemaa. Vuosien 2000 ja 2012 perustuslakiuudistuksessa pääministerin asema vahvistui. Vastaavasti se supisti presidentin sisäpoliittista valtaa. Pääministerin vallan lisäämistä ja presidentin vallan kaventamista on perusteltu sillä, että presidentti ei ole vastuussa eduskunnalle mutta pääministeri kylläkin on. Valtiollisessa protokollassa pääministeri on kolmantena, tasavallan presidentin ja eduskunnan puhemiehen jälkeen.
Pääministerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Luettelo Suomen pääministereistä
Pääministerin sijainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääministerin sijainen on tehtävään määrätty toinen valtioneuvoston jäsen sen varalta, ettei pääministeri voi tilapäisen esteen takia hoitaa tehtäviään. Tällöin niitä hoitaa pääministerin sijaiseksi määrätty ministeri. Valtioneuvosto määrää pääministerin sijaisen.[3] Tilapäisenä esteenä on esimerkiksi pääministerin vuosilomaan rinnastettavissa oleva oikeus 30 päivän vapaaseen.
Pääministerin palkkio ja muut etuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Palkkio
Pääministerille maksetaan ”tehtävän asianmukaisen hoitamisen vaatima” palkkio.[4] Palkkio vastaa suuruudeltaan eduskunnan puhemiehelle maksettavaa palkkiota, joka on vaalikauden 2019–2022 alusta lukien 13 390 euroa kuukaudessa.[5] Pääministerin palkkio on veronalaista ansiotuloa.
- Loma
Pääministerillä on kalenterivuosittain oikeus vuosilomaan rinnastettavaan 30 päivän vapaaseen, jonka sijoittumisesta päättää valtioneuvoston yleisistunto. Jos pääministeri ei voi pitää vapaataan, se korvataan hänelle rahamääräisenä.
- Kuljetus- ja turvallisuuspalvelut
Pääministerin virka-autopalvelusta sekä kuljetus- ja turvallisuusjärjestelyistä määrätään valtioneuvoston kanslian päätöksellä.
- Asuntoetu
Pääministerillä on asunto valtion talossa (Kesäranta), jonka kunnossapito, lämmitys ja valaistus sekä sisustus kustannetaan ja tarpeellinen henkilökunta maksetaan valtion varoista. Tämä asuntoetu ja siihen kuuluvat palvelut ovat verosta vapaata tuloa.[6]
- Kulukorvaukset
Pääministerille korvataan tehtävien hoitamisesta aiheutuneet ylimääräiset kohtuulliset kustannukset valtioneuvoston kanslian päätöksellä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 Perustuslaki 66 §
- ↑ Laki valtioneuvostosta 3 §
- ↑ Perustuslaki 66 § 2 mom ja laki valtioneuvostosta 5 §.
- ↑ Laki valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista 8.12.2006/1096
- ↑ Kansanedustajien palkkiot
- ↑ Tuloverolaki 70 § 3 mom
- ↑ Laki valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista (8.12.2006/1096)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Porvali, Seppo: Suomen historia- presidentit ja pääministerit. Helsinki: Readme.fi, 2019. ISBN 978-951-321-864-2.
- Uimonen, Risto: Pääministerin puhuva pää. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-37568-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| |||||||||||
| |||||||
