Suomen keskiaika

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen keskiaika alkaa määritelmästä riippuen 1100- ja 1200-lukujen kuluessa sitä mukaa, kun Suomi siirtyy hitaasti esihistoriasta historialliseen aikaan. Usein keskiajan alku Länsi-Suomessa liitetään tarunomaiseen ensimmäiseen Suomeen tehtyyn ristiretkeen, jonka on arvioitu tapahtuneen 1150-luvulla. Tapahtumasta kertovat lähteet ovat kuitenkin peräisin vasta 1200-luvun lopulta. Vanhin tunnettu Suomea koskeva asiakirjalähde on Gravis admodum -nimellä kutsuttu paavi Aleksanteri III:n kirje Uppsalan arkkipiispalle vuodelta 1171 tai 1172. Karjalassa keskiajan alku sijoitetaan noin vuoteen 1300, kolmannen ristiretken yhteyteen. Suomen keskiajan katsotaan päättyvän 1500-luvun kuluessa. Käytettyjä takarajoja ovat esimerkiksi vuosi 1523 tai 1570-luku. Suomen Lapissa kirjallisten lähteiden valaisemaa keskiaikaa ei varsinaisesti ole, vaan siellä historiallinen aika alkaa kunnolla vasta 1500-luvulla.

Manner-Euroopassa keskiajan määritellään alkavan jo noin vuodesta 400, mutta Suomessa aika vuodesta 400 aina 1100- tai 1200-luvulle lasketaan vielä esihistoriaksi, tarkemmin sanottuna keski- ja myöhäisrautakaudeksi.

Suomen keskiajasta säilyneet lähteet ja monumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen keskiaikaa pidetään historiallisen ajan periodina, mutta kirjallisia lähteitä on säilynyt vain vähän. Esimerkiksi Turun tuomiokapitulin, luostareiden ja keskiaikaisten kaupunkien arkistot ovat valtaosaltaan tuhoutuneet vuosisatojen mittaan.[1] Säilyneitä lähteitä on vain noin 300, kun vertailun vuoksi Ruotsissa keskiaikaisia lähteitä on tallella noin 20 000.[2] Tästä syystä Suomen keskiajan tutkimus on esihistorian tavoin suureksi osaksi arkeologian tutkimusalaa. Säilynyt kirjallinen lähdeaineisto on julkaistu Finlands medeltidsurkunder -sarjana. Kirjallisten ja arkeologisten lähteiden ohella myös paikannimistö on ollut tärkeää lähdeaineistoa Suomen keskiajan tutkijoille.

Keskiajan näkyviä muistoja ovat Turun tuomiokirkko ja Suomen 72 muuta säilynyttä keskiaikaista kirkkoa, Turun linna, Hämeen linna, Olavinlinna, Kastelholman linna, Raaseporin linna ja Kuusiston linnanraunio sekä lukuisat pikkulinnojen jäännökset. Suomen kaupungeista Turulla, Porvoolla, Raumalla, Ulvilalla ja Naantalilla on keskiaikaiset juuret. Myös Viipurin keskiaikainen historia katsotaan osaksi Suomen keskiaikaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallioinen, Mika: Kirkon ja kruunun välissä: Suomalaiset ja keskiaika. Kleio-sarja. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3374-2.
  • Lamberg, Marko & Lahtinen, Anu & Niiranen, Susanna (toim.): Keskiajan avain. SKS:n toimituksia 1203. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-951-746-953-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Antsawikiä laajentamalla artikkelia.