Suomen Yhdyspankki

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen Yhdyspankin logo

Suomen Yhdyspankki Oy eli SYP (ruots. Föreningsbanken i Finland) oli vuosina 1862–1995 toiminut suomalainen liikepankki. Vuosina 1919–1975 se toimi nimellä Pohjoismaiden Yhdyspankki (ruots. Nordiska Föreningsbanken). Se oli Suomen ensimmäinen liikepankki ja koko toimintansa ajan yksi suurimmista. Suomen Yhdyspankki päätyi 1990-luvulla toteutettujen fuusioiden seurauksena osaksi nykyistä Nordea-konsernia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Yhdyspankki perustettiin vuonna 1862. Se oli Suomen ensimmäinen liikepankki. Tarkoitus oli perustaa suurpankki palvelemaan kaupan ja teollisuuden tarpeita.[1]

Yhdyspankin ja Suomen Hypoteekkiyhdistyksen perustaminen kytkeytyivät toisiinsa. Henrik Borgström nuorempi ehdotti vuonna 1859 Suomen Maanviljelyspankin perustamista Hypoteekkiyhdistyksen tueksi.[2] Maanviljelyspankki olisi ostanut Hypoteekkiyhdistyksen obligaatioita.[3] Yleinen mielipide puolsi kuitenkin Hypoteekkiyhdistyksestä riippumatonta yksityispankkia. Maanviljelyspankki-nimeä pidettiin liian suppeaan toimialaan viittaavana. Perustajapiireissä kannatusta sai nimi Kansallispankki (National-Bank).[2] Kun pankkia 1861 ryhdyttiin perustamaan, sen nimeksi valittiin kuitenkin AB Förenings-Banken i Finland.[4]

Yhdyspankin perustava yhtiökokous pidettiin syyskuussa 1861. Osakkeen nimellisarvo oli 100 markkaa ja pääoma 3 miljoonaa markkaa. Pankki aloitti toimintansa 1.7.1862. Se oli suurin Suomen siihen asti perustetuista osakeyhtiöistä.[4]

Henrik Borgström nuoremmalla oli keskeinen rooli Yhdyspankin perustamisessa ja toiminnan käynnistämisessä. Neuvonantajana ja taustavaikuttajana toimi hänen isänsä Henrik Borgström vanhempi.[5]

Pankin pääkonttoriksi valmistui 1898 Aleksanterinkatu 36B:n Gustaf Nyströmin suunnittelema graniittitalo. Toiminta oli aloitettu Ritarihuoneella ja ennen oman liiketalon valmistumista oli toimittu myös Unioninkadun varrelta vuokratussa huoneistossa.

Suomen Yhdyspankki julkaisi Suomessa omia seteleitä vuosina 1866–1918. Se on Vaasan Osakepankin kanssa ainoa omia seteleitään julkaissut yksityispankki Suomessa.[6]

Pohjoismaiden Yhdyspankki 1919–1975[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdyspankki ja Pohjoismaiden Osakepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten sulautuivat vuonna 1919. Fuusiosta syntyi Pohjoismaiden Yhdyspankki (PYP).[7] Molemmat pankit olivat pääasiassa yrityspankkeja. PYP jatkoikin toimintaa yrityspankkina, jolla oli myös henkilöasiakkaita.[8]

Yhdyspankin perusasiakasjoukon kieli oli yleensä ruotsi, vaikkakin asiakkaissa oli myös suomenkielisen liike-elämän edustajia. Merkittävimmäksi kilpailijaksi tuli toinen liikepankki, KOP. Sen taustalla oli aatteellista suomalaisuutta edustaneita henkilöitä, ja sen vuoksi suomenkielinen liike-elämä pyrki hakeutumaan ennen muuta KOP:n asiakkaaksi. Kolmas, pienempi liikepankki HOP oli Yhdyspankkiakin selvemmin ruotsinkielisen liike-elämän pankki, mutta Yhdyspankki toimi sitä maantieteellisesti laajemmalla alueella.[8]

Yhdyspankkia pidettiin pitkään ruotsinkielisen pääoman linnakkeena. Vielä 1950-luvun alussa Yhdyspankki oli verraten selkeästi yrityspankki. Sen jälkeen pankki alkoi hitaasti muuttua laaja-alaiseksi yleisrahalaitokseksi, eikä KOP:n korostamalla suomalaisuudella enää ollut entisenkaltaista merkitystä asiakaskilpailussa. Yhdyspankissa henkilöasiakkaiden osuus kasvoi 1950-luvulta alkaen mm. palkka pankkiin -järjestelmän ansiosta. Henkilöasiakkaiden palvelu vaati työvoimaa, tietokonekapasiteettia ja tiloja, mistä syntyi pankille kustannuksia. Henkilöasiakkaat eivät olleetkaan pankin näkökulmasta kovin kannattava asiakasryhmä, vaan se aiheutti ajoittain tappioita. Toisaalta pankki sai henkilöasiakkaiden tileiltä runsaasti edullista rahaa käyttöönsä. Kaiken kaikkiaan henkilöasiakkaat muodostivat merkittävän osan Yhdyspankin asiakaskunnasta 1950-luvulta alkaen, ja ilman heitä pankin kehittyminen yhdeksi Suomen johtavista rahalaitoksista olisi ollut mahdotonta.[9]

Suomen Yhdyspankki 1975–1995[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiden Yhdyspankki toimi tällä nimellä vuoteen 1975 asti. Nimi aiheutti sekaannusta kansainvälisen toiminnan lisääntyessä. Tilanteen selventämiseksi pankki otti käyttöön vanhan Suomen Yhdyspankki -nimen vuonna 1975.[7]

SYP osti ja fuusioi itseensä Helsingin Osakepankin vuonna 1986.

Yhdyspankin konttorien määrä oli suurimmillaan 444 vuonna 1987. Henkilöstömäärä oli korkeimmillaan vuonna 1988. Tuolloin konserni työllisti miltei 10 400 henkeä.[10]

Yhdyspankin vuonna 1957 julkaisema kuvakertomus tavallisimpien pankkiasioitten suorittamisesta.

Unitas 1990–1995[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsernissa toteutettiin vuosina 1990–1992 järjestely, jossa konsernin emoyhtiöksi tuli holding-yhtiö Unitas ja Yhdyspankin pankkitoiminta siirrettiin sen tytäryritykseksi. Uuden konsernirakenteen tavoite oli vastata uuteen kilpailutilanteeseen ja mahdollistaa uudenlaisen finanssipalveluryhmän synty. Tilanteen selkeyttämiseksi nähtiin parhaaksi irrottaa konsernin talletuspankkitoiminta omaksi yhtiökseen.[11]

Järjestely eteni seuraavasti: Ensin pankkitoiminta siirrettiin Pohjoismaiden Yhdyspankki -nimiselle tytärpankille. Pörssilistatun emoyhtiö SYP:n nimeksi vaihdettiin Liikepankki Unitas Oy. Hetken Pohjoismaiden Yhdyspankkina toiminut tytärpankki sai nyt emolta vapautuneen nimen Suomen Yhdyspankki. Järjestelyn tuloksena pankkitoiminta jatkui Suomen Yhdyspankin nimellä kuten ennenkin, mutta pörssikauppaa käytiin emoyhtiön osakkeilla Liikepankki Unitaksen nimellä.[11]

Unitaksesta tehtiin konsernikeskushallinnon ja omistuksen hoitaja. Sen palveluksessa oli vain muutamia henkilöitä. Luottolainsäädännön vuonna 1992 tapahtuneen uudistumisen johdosta muutettiin Liikepankki Unitas Oy:n nimeksi 1.9.1992 alkaen pelkkä Unitas Oy. Samassa yhteydessä Unitas luopui liikepankkioikeuksistaan ja muuttui holding-yhtiöksi.[11]

Vuonna 1994 ennen Merita-fuusiota Unitas-konserniin kuuluivat Suomen Yhdyspankki Oy tytäryhtiöineen, Henkivakuutusosakeyhtiö Stella, Partita Oy ja Huoneistokeskus Oy.[12]

Fuusioiden kautta Merita ja Nordea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Yhdyspankki Oy:n emoyhtiö Unitas Oy fuusioitui vuonna 1995 Kansallis-Osake-Pankin (KOP) kanssa, jolloin syntyi Merita-pankki.[13] Fuusiossa Kansallis-Osake-Pankin osakkaat saivat yhden Meritan osakkeen kolmea KOP:n osaketta vastaan. KOP:n osakkaat saivat 41,7 % Meritan osakkeista.[14][15][16]

Seuraava fuusio tapahtui vuonna 1997, jolloin Merita-pankki yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa, Merita sai uuden yhtiön osakkeista 40 % ja Nordbanken 60 %, äänivalta jaettiin puoliksi kummallekin pankille. Uuden pankkikonsernin nimeksi tuli MeritaNordbanken.[17] Konserniin yhdistettiin myöhemmin vuonna 2000 tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse.[18] Syntynyt pohjoismainen pankkikonserni nimettiin Nordeaksi vuonna 2000.[19]

Taloudellinen tulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdyspankki toimi voitollisesti perustamisestaan lähtien joka vuosi aina pankkikriisiin asti. Suurin voitto saatiin vuonna 1988. Ensimmäinen tappiollinen vuosi oli 1991. Tulos pysyi tappiolla 1991–1994. Voitolle päästiin vasta 1995 Merita-fuusion jälkeen.[20]

Telesyp, KotiSYP, MikroSYP ja Solo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun alussa SYP:n suuryritysasiakkaat saivat omat atk-käyttöliittymät, jotka muodostivat nk. telesyp-järjestelmän. Pk-yrityksiä varten kehitettiin mikrotelesyp. Järjestelmillä yritysasiakkaat hoitivat kotimaista maksuliikennettään ja muitakin pankkiasioita. Telesypin ja mikrotelesypin käyttäjäkunta lisääntyi nopeasti, kun atk-laitteiden asentaminen yrityksissä eteni.[21]

Henkilöasiakkaille SYP lanseerasi puhelinpankkipalvelun vuonna 1982 nimellä KotiSYP. Palvelu toimi näppäinpuhelimella. Puhelinpalvelussa asiakas pystyi hoitamaan peruspankkipalveluitaan kuten tiedustella saldoa ja tapahtumia ja maksaa laskuja. Asiakkaan tunnistamiseen käytettiin asiakasnumeroa ja vaihtuvaa salasanaa. Palvelu oli kilpailijoihiin verrattuna edistyksellinen, vaikkakin käyttäjämäärä oli marginaalinen.[22][23]

Mikropalvelu lanseerattiin vuonna 1984 tai 1985. Palvelu oli merkkipohjainen ja tarkoitettu ASCII-päätteille. Tietoliikenneyhteys kotikoneilta pankkiin hoidettiin Kermit-ohjelmalla. Mikropalvelusta sai peruspankkipalvelut ja siellä voi tehdä myös arvopaperitoimeksiantoja. Kokonaispalvelun nimeksi tuli MikroSYP, ja sitä tarjottiin myös pienyrittäjille. KotiSYP oli MikroSYP:in suppea muoto. Vuonna 1985 palvelulla oli noin 3 000 käyttäjää. Pörssikurssit tulivat palveluun vuonna 1998 sen jälkeen, kun Helsingin Pörssi oli siirtynyt elektroniseen kaupankäyntijärjestelmään.[22][23]

SYP:n itsepalvelumuotojen lisääntyessä niille kehitettiin yhteinen Solo-tuotemerkki vuonna 1991. Solo-palveluita olivat Solo-maksuautomaatit, Solo-puhelinpankki ja Solo-mikropalvelu. SYP:n ja KOP:n yhdistyttyä Solo-palvelut siirtyivät Merita Pankin palveluiksi.[22][23][24]

Pörssihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdyspankki oli listattu Helsingin Pörssiin alkaen jo 1860-luvulta.[4] 1990-luvulla listattuna oli konsernin emoyhtiö Unitas.

Osakkeenomistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pankin osakkeet jakautuivat laajalle omistajakunnalle. Yksittäisten omistajien omistusosuudet jäivät pieniksi. Osakasluvulla mitaten SYP oli yksi Suomen suurimmista yhtiöistä. 1940-luvun puolivälin noin 40 000 omistajasta määrä kasvoi kymmenessä vuodessa 94 000:een. 1960-luvun alussa osakkaiden lukumäärä kasvoi sataan tuhanteen, josta se hiljalleen laski. 1970-luvulla pankki sai lisää osakkaita osakeantien johdosta. Vuosikymmenen lopussa osakkaita oli yli 200 000. Pörssiosakkeiden omistaminen yleistyi 1980-luvulla. Kohoavat kurssit houkuttelivat ostamaan osakkeita, mikä nosti kursseja edelleen. Huippuvuonna 1989 Yhdyspankilla oli yli 275 000 osakkeenomistajaa. Pankkikriisin aikana lukumäärä romahti niin, että alimmillaan 1992 oli jäljellä enää vajaat 190 000 osakasta. Syynä oli pankkikriisin lisäksi siirtyminen osakekirjoista arvo-osuusjärjestelmään: arvo-osuustilin avaaminen muutaman osakkeen vuoksi ei ehkä tuntunut järkevältä. Tämän jälkeen osakkaiden määrä nousi 200 000:n vaiheille.[25]

Pankin suuromistajia olivat 1950-luvulla Kymi Oy, Kotkan Tiilitehdas Oy, Tampereen Pellava ja Rautateollisuus Oy, Sigrid Juséliuksen säätiö ja Oy Kaukas Ab. Merkittävimmät omistajat olivat 1970-luvulta lähtien suomalaisia vakuutusyhtiöitä ja suomenruotsalaisia säätiöitä sekä muutama eläkekassa. 1980-luvulla suurin omistaja oli Eläke-Varma, joka omisti 2 % osakekannasta. Muut suuromistajat olivat Suomi-Salama, Sampo, Kansaneläkelaitos, Ilmarinen, Stiftelsen för Åbo Akademi, Svenska Litteratursällskapet, Kymi Kymmene, Fennia ja Emil Aaltosen säätiö. Vuonna 1985 suurimmaksi omistajaksi nousi S-E Banken 3,5 prosentin omistusosuudella. SYP:n jouduttua 1989 ns. Kouri-kauppojen yhteydessä nurkanvaltausyrityksen kohteeksi suurimmaksi osakkeenomistajaksi tuli Finanssilaitos 8,5 % osuudella. Vuonna 1993 suurimmaksi omistajaksi nousi Arsenal 5,8 % omistusosuudella. Se oli seuraus Suomen Säästöpankin neljänneksen ostamisesta.[25]

Yhtiökokouksissa ratkaisivat suuromistajien äänet. Pienosakkailla ei ollut realistisia mahdollisuuksia saada äänienemmistöä edes liittoutumalla.[26]

Osakesarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi Yhdyspankilla oli vain yksi osakesarja. Vuonna 1965 perustettiin uusi etuoikeutettu sarja. Vanhoja osakkeita alettiin nimittää kantaosakkeiksi. Etuosakkeiden perustaminen johtui ennen kaikkea eläkesäätiöiden ja -kassojen näkemyksistä. Etuosakkeilla oli etuoikeus 8 % osinkoon osakkeen nimellisarvosta. Jos kantaosakkeelle maksettaisiin enemmän osinkoa, etuosakkeet saisivat lisäksi puolet kantaosakkeiden osingon ja 8 prosentin erotuksesta. Osinko-oikeuden vastapainoksi etuosakkeen äänivalta oli vain 1/10 kantaosakkeen äänioikeudesta.[27]

Osakesarjoja tuli kolme vuonna 1984. Tuolloin perustettiin ns. vapaa osakesarja, jota ulkomaalaisetkin saivat omistaa. Kantaosakkeet olivat A-osakkeita. Etuosakkeet olivat B-osakkeita. Vapaat osakkeet olivat C-osakkeita. Vapaa osakesarja perustettiin, koska muita osakkeita koski lain omistusrajoitus, jonka mukaan suomalaisten yhtiöiden osakkeita ei saanut omistaa muu kuin Suomen kansalainen. C-osake antoi saman osingon kuin A-osake mutta saman äänivallan kuin B-osake.[27]

Suomen Yhdyspankin (Unitaksen) osakesarjat[27]
Osakesarja Aika Etuoikeus osinkoon Äänivalta
A kantaosake ei etuoikeutta normaali
B etuosake 1965– 8 % + ½ kantaosakkeen ylimenevästä osingosta 1/10
C vapaa osake 1984–1993 ei etuoikeutta 1/10

C-osakkeista ei tullut menestystä. Niitä oli vähän ja markkina pysyi epälikvidinä, mikä heikensi C-sarjan kurssikehitystä. Kun osakkeiden ulkomaalaisrajoituksia lievennettiin, vapaasta osakesarjasta päätettiin luopua.[27] C-osakkeet yhdistettiin A-osakkeisiin 23.12.1993.[12]

Osinko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdyspankki maksoi osinkoa joka vuosi 1950–1990. Aluksi osinko oli 16–18 % nimellisarvosta, mikä oli sekä nimellisarvoon että pörssikurssiin nähden korkea osinkotuotto. 1960-luvun puolimaista aina 1980-luvun lopulle saakka osinko oli 13–14 % nimellisarvosta. Eräinä juhlavuosina maksettiin lisäksi bonusosinkoa. Osinko jätettiin pankkikriisin johdosta kokonaan maksamatta vuosina 1991–1995.[28]

Osingon lisäksi osakkeenomistajat saivat etuoikeuden merkitä pankin osakkeita osakeanneissa edullisempaan hintaan. Osakeantivuosina SYP:n osakkeen tuotto olikin korkeampi kuin pelkkä osinkotuotto.[28]

B-osakkeiden omistajat hyötyivät osinkoetuoikeudestaan ainoastaan kerran. Vuonna 1996 B-osakkeille maksettiin 16 %:n osinko A-osakkeen omistajien tyytyessä 2 %:iin. Korkea tuotto johtui siitä, että osinko oli jäänyt edellisvuonna maksamatta. Osinko oli jäänyt maksamatta jo viitenä vuonna peräkkäin, mutta neljää aiempaa vuotta ei B-osakkeen omistajille korvattu, koska osinko-oikeuden kumuloitumista koskeva määräys puuttui yhtiöjärjestyksestä.[27]

Osakeannit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdyspankki järjesti historiansa aikana lukuisia osakeanteja. Pankin täytyi kasvattaa osakepääomaansa ylläpitääkseen vakavaraisuuttaan. Vakavaraisuutta täytyi lisätä korkean inflaation ja pankin toiminnan kasvamisen johdosta.[29]

1980-luvulla SYP toteutti yhdeksän osakeantia. Niistä kolme oli yleisöanteja ja neljä suunnattua antia. Yleisöanteja markkinoitiin näkyvästi. Vuonna 1984 toteutettiin nk. miljardianti, jolla kerättiin varoja lähes miljardi markkaa. Miljardiannin johdosta pääjohtaja Mika Tiivola sai lisänimekseen Miljardi-Mika.[29]

Viimeiset kolme osakeantia toteutettiin vuonna 1993. Niillä vakiinnutettiin pankin vakavaraisuutta ja asemaa pankkikriisin aikana ja hankittiin neljäsosa Suomen Säästöpankista.[29]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiden Yhdyspankki teki aikanaan lajissaan suurimman lahjoituksen, kun se 100-vuotispäivänään 21. toukokuuta 1962 lahjoitti Oulun yliopiston ylioppilaskunnalle Oulun Myllytullissa sijaitsevan kulttuurihistoriallisesti merkittävän entisen porvariskoti Rauhalan. Lahjoitushetkellä lahjoituksen arvo oli 30 miljoonaa markkaa.lähde?

Pääjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pipping, Hugo E.: Sata vuotta pankkitoimintaa, Frenckellin Kirjapaino Osakeyhtiö, Helsinki, 1962.
  • Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000. Jyväskylä: Merita Pankki Oyj, 2000, ISBN 951-889-103-6
  • Kuisma, Markku: Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940–1995, SKS, Hämeenlinna, 2004, ISBN 951-746-592-0

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Blomstedt, Yrjö: Kyläkassasta osuuspankkiin. Osuuspankkihistoriaa 75 vuoden ajalta 1902–1977, s. 23. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978.
  2. ↑ 2,0 2,1 Blomstedt, Yrjö: Kansallis-Osake-Pankin historia I: 1889–1939. Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 952-90089-6-X.
  3. ↑ Schybergson, Per: Aktiebolagsformens genombrott i Finland, s. 134–136. Helsingfors: Finska vetenskaps-societeten, 1964.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 Schybergson, Per: Aktiebolagsformens genombrott i Finland, s. 134–136. Helsingfors: Finska vetenskaps-societeten, 1964.
  5. ↑ Pipping, Hugo E.: Sata vuotta pankkitoimintaa, s. 38-43. Frenckellin Kirjapaino Osakeyhtiö, 1962.
  6. ↑ Yksityispankkien setelit 1866–1918 Setelit.com.
  7. ↑ 7,0 7,1 Vihola, s. 70
  8. ↑ 8,0 8,1 Vihola, s. 216
  9. ↑ Vihola, s. 206–215
  10. ↑ Vihola, s. 111
  11. ↑ 11,0 11,1 11,2 Vihola, s. 275–278
  12. ↑ 12,0 12,1 Unitas vuosikertomus 1994 web.lib.hse.fi.
  13. ↑ Rahan ohjaaja, s. 334
  14. ↑ Kulha, Keijo K.: Kuilun partaalla – Suomen pankkikriisi 1991–1995, s. 239
  15. ↑ Rahan ohjaaja, s. 334
  16. ↑ Kahlittu raha, s. 597
  17. ↑ Rahan ohjaaja, s. 346–349
  18. ↑ Rahan ohjaaja, s. 349-350
  19. ↑ Nordea vuosikertomus 2000 web.lib.hse.fi.
  20. ↑ Vihola, s. 262
  21. ↑ Vihola, s. 203
  22. ↑ 22,0 22,1 22,2 Kontinen, Kalevi: Visiosta valtavirraksi nordea.fi.
  23. ↑ 23,0 23,1 23,2 Ahokas, Jussi: Nordean henkilöasiakkaiden verkkopankin kehitys Suomessa vuosina 1982-1997 monitasoisen analyysimallin näkökulmasta epub.lib.aalto.fi.
  24. ↑ Merita-konsernin vuosikertomus 1995 Merita.
  25. ↑ 25,0 25,1 Vihola, s. 74–78
  26. ↑ Vihola, s. 78–83
  27. ↑ 27,0 27,1 27,2 27,3 27,4 Vihola, s. 257–258
  28. ↑ 28,0 28,1 Vihola, s. 257–264
  29. ↑ 29,0 29,1 29,2 Vihola, s. 239–242

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://antsawiki.shoutwiki.com/w/index.php?title=Suomen_Yhdyspankki&oldid=7198”