Suomen Pankki

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Logo.
Suomen Pankin pääkonttori Helsingissä Snellmaninkadulla.

Suomen Pankki (lyhenne SP[1]) on Suomen keskuspankki ja jäsenenä Euroopan keskuspankin valvomassa Euroopan keskuspankkijärjestelmässä (EKPJ). Suomen pankin pääkonttori sijaitsee Helsingin Kruununhaassa Snellmaninkadun, Rauhankadun, Kirkkokadun ja Unioninkadun rajaamalla tontilla. Vuonna 1883 valmistuneen pankkirakennuksen suunnitteli saksalainen arkkitehti Ludwig Bohnstedt. Suomen Pankin perusti vuonna 1811 keisari Aleksanteri I Porvoon valtiopäivien esityksestä Turkuun nimellä Waihetus-, Laina- ja Depositioni-Contori. Pankki siirrettiin Helsinkiin 1819.[2][3] Suomen Pankki on maailman neljänneksi vanhin keskuspankki, joskaan toimintansa alkuvaiheissa sillä ei juuri ollut keskuspankin toimenkuvaan kuuluvia tehtäviä. Keskuspankin piirteitä toivat vuoden 1840 raharealisaatio, Suomen markan ottaminen käyttöön 1860–1865 ja liikepankkien perustaminen 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Suomen Pankin ensisijaisena tavoitteena on EU:n perustamissopimuksen mukaisesti pitää yllä hintavakautta euroalueella ja Suomessa. Pyrkimyksenä on tukea myös muiden talouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista hintavakauden tavoitetta vaarantamatta.[4] Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla, ja sitä valvovat eduskunnan valitsemat pankkivaltuutetut.[5]

Suomen Pankin pääjohtaja on Olli Rehn,[6] joka nimitettiin pääjohtajaksi edellisen pääjohtajan Erkki Liikasen luovuttua tehtävästä heinäkuussa 2018. Suomen Pankissa työskentelee noin 380 henkeä[7].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1961 postimerkin Suomen Pankin 150-vuotisen toiminnan kunniaksi. Postimerkissä kuvattuna Suomen Pankin päärakennus Helsingissä ja sen edessä oleva J.V. Snellmanin patsas.

Suomen Pankki perustettiin vuonna 1811 nimellä Vaihetus-, Laina- ja Depositioni-Contori Suomen Suuren-Ruhtinaanmaassa. Pankki antoi lainoja ja otti vastaan talletuksia. Yksityishenkilöiden talletukset olivat kuitenkin korottomia. Sen vuoksi vain harvat käyttivät mahdollisuutta säilyttää varojaan pankissa.[8]

Suomen Pankkiin kuului aikaisemmin useita haarakonttoreita, jotka sijaitsivat Joensuussa, Jyväskylässä, Kotkassa, Kuopiossa, Lahdessa, Mikkelissä, Oulussa, Porissa, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa, Vaasassa ja Viipurissa.

Suomen poliittisessa historiassa on sanonta ”panna Suomen Pankkiin korkoa kasvamaan”. Sanontaa on käytetty erityisesti Mauno Koivistosta, joka siirtyi Suomen Pankin tehtäviin, kunnes Koivistosta tuli Suomen presidentti vuonna 1982.[9] Sanonnan alkuperä saattaa olla Rafael Paasion toteamuksessa.[10]

Suomen Pankin tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen, vuonna 1998 annetun lain mukaan Suomen» Pankin tehtävänä on toteuttaa osaltaan Euroopan keskuspankin neuvoston määrittelemää rahapolitiikkaa.

Suomen Pankin tehtävänä on myös:

  1. huolehtia osaltaan rahahuollosta ja setelien liikkeeseen laskemisesta;
  2. huolehtia osaltaan valuuttavarannon hallussapidosta ja hoidosta;
  3. huolehtia osaltaan maksu- ja muun rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta ja tehokkuudesta sekä osallistua sen kehittämiseen;
  4. huolehtia toimintansa kannalta tarpeellisten tilastojen laatimisesta ja julkaisemisesta.[11]

Kansallisilla keskuspankeilla on myös EKPJ:n ulkopuolisia tehtäviä. Suomen Pankilla on ainoana euroalueen keskuspankkina siirtymätalouksien tutkimuslaitos. Suomen Pankilla on myös yleisölle auki oleva Rahamuseo Snellmaninkadulla lähellä Senaatintoria.[12] Suomen Pankki on tunnettu myös toimialaansa kuuluvasta julkaisutoiminnasta, joka käsittää sekä tieteellisiä että yleistajuisia kirjoituksia, mm. Euro & Talous -lehden (aik. Markka & Talous).[13] Lisäksi pankki hoitaa yhteyksiä moniin kansainvälisiin järjestöihin.

Pankin yhteydessä itsenäisenä viranomaisena toimii Finanssivalvonta (Fiva).[14] Finanssivalvonta on uusi rahoitus- ja vakuutusvalvontaviranomainen, jolle pääosin siirtyivät 1.1.2009 alkaen entisten Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston tehtävät. Valvottavia ovat mm. pankit, vakuutus- ja eläkeyhtiöt sekä muut vakuutusalalla toimivat, sijoituspalveluyritykset, rahastoyhtiöt ja pörssi.[13]

Suomen Pankin pääjohtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen Pankin pääjohtaja

Vuosina 1812–1816 pankin johdossa oli väliaikainen johtokunnan puheenjohtaja. Vuosina 1817–1840 johtajana toimi johtokunnan vanhin jäsen. Vuodesta 1840 pankinjohtajan nimike on ollut johtokunnan puheenjohtaja eli pääjohtaja.[15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.3.2014.
  2. ↑ Pieni tietosanakirja, 4. osa, s. 234, art = Suomen Pankki. Otava, 1927. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Suomen Pankin historia bof.fi. Viitattu 4.12.2010.
  4. ↑ Laki Suomen Pankista (214/1998), 1 §
  5. ↑ Suomen perustuslaki, 91 §
  6. ↑ Johtokunta Suomen Pankki
  7. ↑ Organisaatio Suomen Pankki Viitattu 19.8.2018
  8. ↑ Urbans, Runar: Suomen säästöpankkilaitos 1822–1922, s. 40. Suomen Säästöpankkiliitto, 1963.
  9. ↑ Kullberg, Rolf: Ja niin päättyi kulutusjuhla. 1996. ISBN 951-02141-6-7
  10. ↑ http://www.lehtiluukku.fi/digilehti/loviisan_sanomat/2012_11
  11. ↑ Laki Suomen pankista, 3 §
  12. ↑ Suomen Pankin rahamuseo
  13. ↑ 13,0 13,1 Euro & talous Suomen Pankki
  14. ↑ Laki Finanssivalvonnasta (878/2008)
  15. ↑ Nuorteva, Jussi et al. (toim.): Pääjohtajakunta. Valtion virastojen ja laitosten johto muuttuvassa valtionhallinnossa 1955–2005, s. 221. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-767-2.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hetemäki, Martti: Suomen Pankin asema. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1994, nro 90(4), s. 510–519. Artikkelin verkkoversio.
  • Kuusterä, Antti; Tarkka, Juha: Suomen Pankki 200 vuotta osa 1. Keisarin kassasta keskuspankiksi. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24271-0. Teoksen verkkoversio.
  • Kuusterä, Antti; Tarkka, Juha: Suomen Pankki 200 vuotta osa 2. Parlamentin pankki. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-24272-7. Teoksen verkkoversio.
  • Pohjolainen, T.; Puhakka, M.: Suomen Pankin asema. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1992, nro 88(4), s. 509–514. Artikkelin verkkoversio.
  • Sormunen, Kirsi: Suomen Pankin rahapolitiikka kelluvien kurssien regiimissä. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1993, nro 89(4), s. 550–552. Artikkelin verkkoversio.
  • Tarkka, Juha; Ikonen, Vappu: Suomen Pankki, s. 154–175 teoksessa Savolainen, R. (toim.). 2009. Oma hallinto. Kansakuntaa rakentamassa 1809-2009. Porvoo: Valtioneuvoston kanslia, 2009. ISBN 978-951-37-5635-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://antsawiki.shoutwiki.com/w/index.php?title=Suomen_Pankki&oldid=2206”